On se uskomatonta, että kotiäidit kuvittelevat tekevänsä suuren uhrauksen lastensa puolesta

Kottiäidit vetoavat aina johonkin " tutkimukseen" jossa YKSITTÄINEN psykologi on sanonut että kotona hoitaminen on lapselle ainoa oikea ja paras tapa. Yleensä tämä paasaaja on se Liisa Keltinkangas-mikä lie. Ja tämä " lukutaitoisista" kotiäideistä sitten se oikea " tutkimus" asiasta.. heh heh. Mutta kun ilmestyy oikeita tieteellisiä tutkimuksia päivähoidon positiivisista vaikutuksista lasten sosiaalisiin taitoihin ja elämässä pärjäämiseen, niin sitten nämä eivät olekaan oikeita tutkimuksia. Voi pyhä yksinkertaisuus. Fakta on se että kotiäidit ovat yleensä laiskoja ja huonostikoulutettuja, jotka lasten varjolla lepäilevät kotona ja valittavat sen rankkuutta; ei ehditä siivota, ei tehdä ruokaa jne

lasten kanssa ja välillä töissä, nyt taas nuorimman synnyttyä hoitovapaalla. Jotenkin ihmeellisiä yleistyksiä tässä keskustelussa. Jos nyt kotiäideillä tarkoitetaan äitiä jonka kuopus on alle kolmevuotias, niin käsittääkseni, siinä porukassa on aika täysi jakauma erilaisia naisia. Ja eivät työsuhteessa olevat naiset automaattisesti mitään työn sankareita ole.



Itse olen kokenut, että kotona ollessa voi uupua, ja työssä siitä voi toipua, vaikka omaa työtäni melko vaativana pidänkin. Siinä on kuitenkin taukoja.



Mutta kuitenkin, mikä tarve teillä on täällä esittää tuollaisia loukkaavia ja itsestäänselvästi vääriä yleistyksiä?

Mitä te työssäkäyvät äidit meistä haluatte?? Mikä teitä noin vituttaa?



Okei onko näin hyvä nyt:



KAIKKI ME KOTIÄIDIT OLLAAN LAISKOJA, ITSEKKÄITÄ, TYHMIÄ JNE. JNE!



Onko nyt ok?? Nostamme kädet ylös. Voidaanko nyt lopettaa!



T: ei sivistynyt, työtön, yksinkertainen, itsekäs kotiäiti joka pitää kotona olosta, rakastaa hoitaa omia lapsiaan!

Minun tuttavapiirissäni on lähes yksinomaan akateemisesti koulutettuja, hyväpalkkaisissa töissä olevia fiksuja naisia ja yksikään ei ole hoitanut lapsiaan kotona yli 2-vuotiaiksi, ellei sitten ole saanut useampaa lasta peräkkäin, jolloin esikoinen on saattanut olla vähän vanhempi hoitoon laitettaessa. Kaikki lapset ovat fiksuja, pärjääviä, hyvin kasvatettuja ja ennen kaikkea rakastettuja.



Minua ärsyttää _yli kaiken_ se, että aina kun alkaa tarkemmin kysellä, kotihoidon autuudesta paasaavat ovat 90-prosenttisesti naisia, joilla ei ole työpaikkaa, johon palata äitiyslomalta tai jotka ovat niin huonopalkkaisissa töissä, että töihinpaluun taloudellinen vaikutus olisi plus miinus nolla. Poikkeuksiakin toki on, mutta pääasiassa asia on kuitenkin näin.

Vierailija:

Ja just oli lehdissä tutkimus siitä, miten kotiäideiksi jäävät perustelevat lapsen kotihoidon varjolla sitä että ovat yksinkertaisesti liian laiskoja/tyhmiä mennäkseen töihin.

J atutkimuksen oli ihan tehnyt joku sosiaalipykologi (ainahan kotiäidit vetoavat johonkin psykologiin kun perustelevat kotiinjäämstään)

Suurin osa äideistä hoitaa pieniä lapsiaan kotona ja säädyllisen ajan jälkeen heistä tulee työssäkäyviä äitejä.

Miksei siis hoitaisi lapsiaan kotona? Mitä pahaa siinä on? Mitä väärää on nauttia omien lasten hoidosta? Onko väärin jo ei halua töihin vaan haluaa viettää aikaa lastensa kanssa?

Vierailija:

Minun tuttavapiirissäni on lähes yksinomaan akateemisesti koulutettuja, hyväpalkkaisissa töissä olevia fiksuja naisia ja yksikään ei ole hoitanut lapsiaan kotona yli 2-vuotiaiksi, ellei sitten ole saanut useampaa lasta peräkkäin, jolloin esikoinen on saattanut olla vähän vanhempi hoitoon laitettaessa. Kaikki lapset ovat fiksuja, pärjääviä, hyvin kasvatettuja ja ennen kaikkea rakastettuja.

Mikä näistä kotiäideistä (jotka tosin nyt ovat jo töissä?) tekee parempia, kuin heistä jotka ovat tuosta vielä jonkin aikaa pidempään kotona?

niin mitenkähän omaan lähipiiriini (itseni mukaan lukien) on " eksynyt" monta akateemista kotiäitiä, joilla suht' hyväpalkkainen työ odottamassa?



Ja mitä tulee näihin tutkimustuloksiin: niin kuin jokaisen koulutetun ja fiksun ihmisen luulisi tajuavan, sekä kotihoidossa että päiväkotihoidossa on varmasti omat hyvät puolensa (ainakin ideaalitapauksessa). Ei varmasti kaikille lapsille ole parasta olla kotihoidossa, eikä kaikille lapsille sovi esim. päiväkoti kovin pienenä. Itse en päiväkotiin laittaisi, enkä ole laittanut alle 2-vuotiaita - ihan siitä syystä, että kukaan tuntemani lastentarhanopettaja ei sitä ole suositellut. Toki hoitopaikkoja on muitakin, pienillekin hyviä vaihtoehtoja. Ideaalitilanne pienten lasten ollessa kyseessä olisi varmaan hyvän hoitajan palkkaaminen kotiin.

Jos on vaihteohtona vähemmän rankka, miksi ei saisi valita sitä? jos hölmönä valitset itsellesi liian rankan arjen, miksi syyttää siitä muita, toisin valinneita?



Ja ap: multa on vielä näkemättä se veronmaksaja, joka maksaa veronsa ihan NURISEMATTA :).

Vaikka todellakin puhuttaisiin ääritapauksesta eli äidistä, jolla ei ole työpaikkaa, niin työtön työnhakijakin ansaitsisi reippaasti enemmän kuin kotiäiti. Kotihoidontuki on muutaman satasen, ja jos kuopus on yli 3-vuotias, niin sitäkään vähää ei saa.



Joten mitä se kotiäitiys ap:n mielestä on jollei ainakin taloudellinen uhraus?



Minä olen se alkupäässä kirjoittanut, joka ansaitsisin töissä 3.500 euroa kuussa bruttona, mutta nyt kotihoidontuella kymmenesosan siitä (netto). Olen itse valintani tehnyt ja siitä tyytyväinen, mutta silti en voi kuin ihmetellä ap:n sekavaa jorinaa. Jos tämä ei ole taloudellinen uhraus (vuodessa kärsin persnettoa reilusti yli 20 tonnia), niin miksi kutsuisit sitä? Hyvä työpaikka on odottamassa, kuten aika monella hoitovapaalaisella.



Minusta siinä tutkimuksessa ei vaadittu käytännössä lisää rahaa kotiäideille, mutta haluttiin nostaa arvostusta kaltaistesi puusilmäisten " ainoastaan-ansiotyö-on-arvokasta" -tyyppien silmissä.



Muistettakoon se tosiasia, että vain prosentti alle vuoden vanhoista on kodin ulkopuolisessa hoidossa, joten valtaosa äideistä on ainakin jonkin aikaa kotiäitinä.

Poikkesin duunitauolla katsomaan palstaa eikä voi kun ihmetellä, miten totaalisesti teiltä akoilta puuttuu keskinäinen solidaarisuus. Ei todellakaan oo ihme, että teidän euro on vaan 80 senttiä. Ei pätkääkään tukea toisille naisille tai halua järkätä paremmat tuet ja päivähoito.



mies

Sairaus, vammaisuus tai muunlainen työkyvyttömyys ei vie pois mahdollisuutta ihmisarvoiseen elämään. Se, mitä minä EN SIEDÄ, on pummeilu, tekopyhyys ja vetoaminen valheellisiin perusteisiin.



Tosiasia on se, että kotiäitien joukossa on lukuisa joukko naisia, jotka ovat kotiäitejä sen takia, että eivät halua tehdä töitä. Kotonaolo on mahdollista tukijärjestelmämme ansiosta ja muistetaanpa kaikki kunnioittaa ihmisiä, jotka tätä järjestelmää rakentavat ja ylläpitävät.



Jos minun ei tarvitsisi käydä työssä, mieluusti viettäisin nämä kauniit kevätilmatkin omalla pihallani kukkia istuttaen ja lasten kanssa aikaa viettäen. Työtkin on kuitenkin hoidettava, joten teen ne hommat sitten iltasella. Itse olen tilanteeseeni vallankin tyytyväinen, mutta tosiasia on se, että arki on välillä todella raskasta. Teille kotona oleville se tuntuu olevan tosiasia, joka on mahdoton myöntää.

Kun nyt on käynyt ilmi, että kotiäitejä kritisoineetkin ovat olleet kotona ainaki 1,5 lastensa syntymän jälkeen, niin olisi kiva tietää, milloin kotona oleminen muuttuu " loisimiseksi" ja laiskotteluksi? Saako nuorin olla täyttänyt 1,5 vai 2 vuotta??



Ylipäätään käsittämätöntä solidaarisuuden puutetta teiltä naiset tässä kirjoittelussa!! Tajuatteko te kotiäitien haukkujat, että teilläkään ei olisi ollut mahdollisuutta hoitaa lapsianne edes 1,5 v. ikään, ellei yhteiskunta arvoillaan ja lainsäädännöllään tätä hyväksyisi? Ok, voi olla että mies pystyisi elättämään ilman kotihoidontukeakin, mutta olisiko enää työpaikkaa mihin palata? Silti parjaatte täällä muita ehkä vuoden, pari pidempään kotona lapsiaan hoitavia.



Ja todettakoon vielä, että vaikka vielä toistaiseksi (kahden lapsen) kotiäitinä olenkin, tajuan kyllä, ettei työssäkäyvän äidin arkikaan ole helppoa, ja varmaan joskus ns. turha ruikutus kotiäidin elämän rankkuudesta ärsyttää.

Tuo mieshän on täysin oikeassa, tämä on ala-arvoinen keskustelu, eikä oikeastaan keskustelu lainkaan. Kaikki perusolettamukset ovat ap:llä syvältä sanonko-mä-mistä, yleistää joidenkin harvojen naisten työnpakoilun koskemaan kaikkia (huom, 99% äideistä tosiaan on jonkin aikaa kotiäitinä).

juuei, kyllä se " SIVISTYNYTTÄ" on, jos ei sanota vittu...

Vierailija:

Ei v*ttu että sinä vaikutat vähä-älyiseltä mieheltä. Onneksi omani on toisenlainen. Tiesitkö, että asioista voi keskustella? Ilman sitä v*ttua??

siitä joku hermostuu... ;=)

Vierailija:

juuei, kyllä se " SIVISTYNYTTÄ" on, jos ei sanota vittu...

Vierailija:

Ei v*ttu että sinä vaikutat vähä-älyiseltä mieheltä. Onneksi omani on toisenlainen. Tiesitkö, että asioista voi keskustella? Ilman sitä v*ttua??

Vierailija:

Jos nyt kuitenkin palattaisiin alkuperäiseen keskustelunaiheeseen. Odotan edelleenkin ap:ltä selvää vastausta kysymykseeni: MIKÄ SE KOTIÄITIYS SITTEN ON, JOLLEI UHRAUS?

Vaikka todellakin puhuttaisiin ääritapauksesta eli äidistä, jolla ei ole työpaikkaa, niin työtön työnhakijakin ansaitsisi reippaasti enemmän kuin kotiäiti. Kotihoidontuki on muutaman satasen, ja jos kuopus on yli 3-vuotias, niin sitäkään vähää ei saa.

Joten mitä se kotiäitiys ap:n mielestä on jollei ainakin taloudellinen uhraus?

Minä olen se alkupäässä kirjoittanut, joka ansaitsisin töissä 3.500 euroa kuussa bruttona, mutta nyt kotihoidontuella kymmenesosan siitä (netto). Olen itse valintani tehnyt ja siitä tyytyväinen, mutta silti en voi kuin ihmetellä ap:n sekavaa jorinaa. Jos tämä ei ole taloudellinen uhraus (vuodessa kärsin persnettoa reilusti yli 20 tonnia), niin miksi kutsuisit sitä? Hyvä työpaikka on odottamassa, kuten aika monella hoitovapaalaisella.

Minusta siinä tutkimuksessa ei vaadittu käytännössä lisää rahaa kotiäideille, mutta haluttiin nostaa arvostusta kaltaistesi puusilmäisten " ainoastaan-ansiotyö-on-arvokasta" -tyyppien silmissä.

Muistettakoon se tosiasia, että vain prosentti alle vuoden vanhoista on kodin ulkopuolisessa hoidossa, joten valtaosa äideistä on ainakin jonkin aikaa kotiäitinä.

Lasten syntymän myötä olen ollut useamman vuoden kotona, parhaillaan hoitovapaalla. Teen sivussa hitaaseen tahtiin väitöskirjaa ja keikkaluontoisesti oman alan hommia ammattitaidon ylläpitämiseksi. Tuttavapiirissä löytyy vastaavia tapauksia usempikin, eikä kukaan tunne itseään kotiäidiksi, vaikka haluammekin hoitaa muksut itse kotona.



Toki tuttavapiiriin mahtuu kotiäitiyttään korostavia akateemisesti koulutettuja naisiakin, joille kotiäitiyden tärkein juttu tuntuu olevan oikeus olla pois työelämästä, lastenhoito toki hyvänä kakkosena.



Asiantuntijatehtävissä työskentelevän ei kannata valittaa, jos pitkän kotonaoloputken aikana on antanut ammattitaitonsa rapistua, ja työhön palatessa löytää itsensä vaatimattomista hommista.

ksi lapsille on muut hoitajat.



meidän lapsille on selkeästi parasta saada olla kotona äidin tai isän kanssa.

Minun lapseni ovat kotihoidettuja ja pidän niin ollen itseäni kotiäitinä. Teen freelancerina käännöstöitä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että minä olen kotona hoitamassa lapsiani.

Vierailija:

Hoitovapaalla olija ei ole automaat...

Lasten syntymän myötä olen ollut useamman vuoden kotona, parhaillaan hoitovapaalla. Teen sivussa hitaaseen tahtiin väitöskirjaa ja keikkaluontoisesti oman alan hommia ammattitaidon ylläpitämiseksi.