Lue keskustelun säännöt.
On se uskomatonta, että kotiäidit kuvittelevat tekevänsä suuren uhrauksen lastensa puolesta
09.05.2006 |
jäämällä kotiin, olevansa todella raskaassa hommassa (nykymukavuuksilla ja teknologiasovellutuksilla varustetussa kodissa), ja olevansa vielä oikeutettuja täyteen liksaan siitä hyvästä, että kasvattavat omia lapsiaan ja hoitavat omaa kotiaan.
On se tosissaan ihmeellistä. Siinä sivussa on sitten varaa arvostella työssäkäyviä naisia, jotka yrittävät jollakin tavalla selviytyä kunnialla kaikista velvoitteistaan, maksavat nurisematta veronsa ja tekevät kotityönsä ilman korvausta.
Liian pitkälle on mennyt tämä hyysäyskulttuuri, Reimatecit pitää olla ja uusi farmariauto, vaikka työssäkäynti ei kiinnostaisi yhtään.
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulis mieleenkään, että tämä ois työtä siinä missä palkkatyö ( vaikka välillä on raskaampaakin, en sitä väitä). Työssäkäyviä äitejä arvostetaan ihan liian vähän. Joku parin lapsen ( melko terveen siis) kotihoito nyt ei maailman vaativinta puuhaa ole ja jos on, ni kannattaa katsoa peiliin.
Tarkoitatko esim. meitä yllä kirjoittaneita akateemisia ja muita taviksia, jotka haluamme hoitaa lapsemme ensimmäiset 2-3 v. kotona, ja sitten palata töihin?
Itse en ainakaan ole yhtään v-sanaa tähän ketjuun kirjoittanut, näitä kirjoituksia taisi olla yksi tai kaksi kappaletta tuota miehen kirjoitusta lukuun ottamatta. Ap (tai kukalie) todella osaa yleistämisen taidon..
a-aikasi vuodessa ole ainakin sen 20 000 euron arvoinen?
Minulla ainakin on. Palkatonta vapaata otan silloin tällöin, ja mielestäni se ei ole uhraus, pikemminkin työnantajan suoma mahdollisuus ylimääräiseen vapaaseen. Työsuhteeseen kun kuuluu oikeuksien lisäksi velvollisuuksia, esimerkiksi työssäolo. Eikös sinulla tämän vertaa ole perustietämystä asioista kun kerran esimiesasemassa olet?
Vierailija:
että mistä ihmeestä nuo mainitsemasi palvelut maksetaan, ellei verorahoista? Kerrotko minulle, kotiäitinä tällä hetkellä toimivalle talouden tutkijalle mitä muita tuloja yhteiskunnalla on kuin erilaiset verotulot ja muutamien palvelujen maksullisuus...?
Jos olet talouden tutkija, niin mahtaa olla laadukas tutkimus, kun tuollaista ajatusvirhettä silti vaalit. Työntekijän jäädessä äitiys- ja hoitovapaalle tilalle pääsääntöisesti palkataan sijainen, joka maksaa verot. Ja äitikin omista korvauksistaan.
Yhteiskunta säästää useita satasia per lapsi kuussa kotihoidolla (lapsen todelliset hoitokustannukset hiukan kunnasta riippuen n. 700-900 euroa kuussa, mutta vanhempien todellinen päivähoitomaksu 200 e, max).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei tulis mieleenkään, että tämä ois työtä siinä missä palkkatyö ( vaikka välillä on raskaampaakin, en sitä väitä). Työssäkäyviä äitejä arvostetaan ihan liian vähän. Joku parin lapsen ( melko terveen siis) kotihoito nyt ei maailman vaativinta puuhaa ole ja jos on, ni kannattaa katsoa peiliin.
Edes useamman lapsen, joista jokainen ei ole terve, hoitaminen ei ole rankkaa, kunhan saa olla kotona.
Kyllä aikaiset aamuherätykset, päiväkotiin kuskaaminen, työmatka, työ, lasten haku päiväkodilta, kauppareissu töiden jälkeen, ruuanlaitto, koko päivän poissaolon korvaaminen lapsille, kotitöiden tekeminen, parisuhteen hoito ja töiden teko lasten nukkumaanmenon jälkeen oli niin raskasta, että hoitovapaa tämän neljännen lapsen kanssa tuntuu lähes lomalta.
hoidossa ole.
Meidän yksityisen ja käsittääkseni voittoa omistajilleen tuottavan päiväkodin todellinen hinta on 540 euroa. Siitä maksamme 230 euroa itse, loput avustuksia kunnalta ja valtiolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
a-aikasi vuodessa ole ainakin sen 20 000 euron arvoinen?Minulla ainakin on. Palkatonta vapaata otan silloin tällöin, ja mielestäni se ei ole uhraus, pikemminkin työnantajan suoma mahdollisuus ylimääräiseen vapaaseen. Työsuhteeseen kun kuuluu oikeuksien lisäksi velvollisuuksia, esimerkiksi työssäolo. Eikös sinulla tämän vertaa ole perustietämystä asioista kun kerran esimiesasemassa olet?
Siis ihan mitään tekemättömänäkin kannattaa mieluummin olla, koska yli 20 tonnin (minulla siis noin 24.000) uhraus ei ole mikään uhraus ollenkaan...
Missään en muuten sanonut olevani esimiesasemassa, ihan tavallisessa työssä olen, vaikka hyväpalkkaisessa.
Sinulla on todella onnettomat kommentit, ap. Palkaton vapaa silloin tällöin on todellakin eri asia kuin maksaa lapsen kotihoidosta käytännössä 24 tonniakin (esimerkkihinta, voi olla vähemmän tai enemmän) vuodessa. SE ON taloudellinen uhraus, jonka olen ilomielin tehnyt, mutta joka ei sen takia lakkaa olemasta taloudellinen uhraus.
Vierailija:
hoidossa ole.Meidän yksityisen ja käsittääkseni voittoa omistajilleen tuottavan päiväkodin todellinen hinta on 540 euroa. Siitä maksamme 230 euroa itse, loput avustuksia kunnalta ja valtiolta.
Ota selvää, ennen kuin alat aukoa päätäsi. Googlaa, kun et usko. Yksityisen pk:n hinta on eri kuin kunnan, joka joutuu järjestämään hoitoa myös vähän ei-kannattavammillakin alueilla (joilla siis hoitoaste ei ole korkea) ja mm. erityislapsille.
Todelliset kk-kustannukset todella ovat 700-900 euroa/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteiskunta kaatuisi mihinkään. Ja korjaan vielä, jos jompi kumpi vanhempi hoitaisi kaikki lapset 3-vuotiaiksi, ensinnäkin ihmiset saa nykyään 1,7 lasta, ja jos nyt oletetaan, että molempien kanssa ollaan kotona 3 vuotta (usein vähemmän, koska ikäero on esim 2 vuotta), niin silti tässä puhutaan siis keskimäärin kolmen vuoden kotonaolosta /per työssäkäyvä. Ei ole karmea rasite yhteiskunnalle se, eti todellakaan.
Vierailija:
että mistä ihmeestä nuo mainitsemasi palvelut maksetaan, ellei verorahoista? Kerrotko minulle, kotiäitinä tällä hetkellä toimivalle talouden tutkijalle mitä muita tuloja yhteiskunnalla on kuin erilaiset verotulot ja muutamien palvelujen maksullisuus...?
Toki tiedän hoidon todelliset ja vanhemmilta veloitetut kustannukset, mutta milläs näiden erotus mielestäsi maksetaan? Vai verorahoilla, joita toiset kerryttävät enemmän kuin toiset... ? Me kotiäidit emme mikään tulolähde valtiolle ole tosiaankaan eikä perheiden muutaman vuoden " säästöbudjetti" kansantaloudellisesti kovin kannattava. Olkoonkin, että valtio myös säästää kun olemme kotona, mutta työnteko on kuitenkin tuottavinta VALTION näkökulmasta sellaisessa tuloluokassa, jossa mitään suoria tukia ei makseta... Perheen näkökulma onkin sitten toinen, ja siksi olen itsekin kotona, lapsi on vasta vuoden ja 3 kk. Töihin ehkä hänen täyttäessään 2?
Vierailija:
Jos olet talouden tutkija, niin mahtaa olla laadukas tutkimus, kun tuollaista ajatusvirhettä silti vaalit.
Tutkimukseni taas laatua voi muuten tarkkailla vaikkapa Suomen akatemian nettisivuilta -- hanke, jossa väittelin on varsin tunnettu ja palkittukin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pa ottaa osaa keskusteluun ja senhän sinä juuri teit.
Onnea valitsemallesi uralle. Koeta nyt jaksaa siellä kotona muutaman vuoden ajan, pääset sitten töihin ansaitusti lepäilemään. Toivotaan, että tuon suuren " uhrauksesi" hedelmää kannat pitkään.
terveisin työssäkäyvä ap, jonka mielestä mahdollisuus lasten kotihoitoon ei ole mikään uhraus vaan mahdollisuus, jota ei useissa maissa ole olemassakaan
Mutta on se niin palkitsevaakin.
Itse en kyllä koe tätä uhrauksena vaan minulle oli itsestään selvyys että jään kotiin lasten ensimmäisiksi vuosiksi. Haluan viettää ne muutamat vuodet kun lapset on pieniä heitä hoitaen. Työssä olen ehtinyt jo vuosia olla ja vuosia on vielä monta edessäpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Edes useamman lapsen, joista jokainen ei ole terve, hoitaminen ei ole rankkaa, kunhan saa olla kotona.
Kyllä aikaiset aamuherätykset, päiväkotiin kuskaaminen, työmatka, työ, lasten haku päiväkodilta, kauppareissu töiden jälkeen, ruuanlaitto, koko päivän poissaolon korvaaminen lapsille, kotitöiden tekeminen, parisuhteen hoito ja töiden teko lasten nukkumaanmenon jälkeen oli niin raskasta, että hoitovapaa tämän neljännen lapsen kanssa tuntuu lähes lomalta.Ehkä joku moniallerginen lapsi ei ole välttämättä kovinkaan raskas hoidettava jos allergiat ovat hallinnassa, tai diabeetikko jonka hoitotasapino on hyvä, silloin elämä on kuitenkin suhteellisen normaalia. Mutta sitten on ne perheet joissa on vakavasta sairaudesta kärsivä lapsi. Ja näissä perheissä eivät ne kotiäidit todellakaan rentoudu ja lomaile. On niitä lapsia joita ei voi jättää hetkeksikään ilman valvontaa esimerkiksi epilepsian ja oksentelun takia, sillä äidin vessareissun aikana lapsi voi tukehtua hengiltä. Ja lapsia jotka vaativat lääkitystä jopa kymmenen kertaa päivässä, letkuruokintaa, fysioterapiaa, kontrolleja sairaalassa pariin kertaan viikossa, jumpat kotona joka päivä...
Tervemenoa niihin perheisiin lomalle! Pidä hauskaa ja rentoudu.
Jos laittaisin lapset tarhaan ja menisin töihin, jäisi kuukausibudjetti miinukselle, eikä meillä olisi enään säännöllistä perhe-elämää. En todellakaan valita, enkä ylistä itseäni-tämä kun on meille se parhain vaihtoehto ihan näiden raha-asioidenkin puolesta.
että mistä ihmeestä nuo mainitsemasi palvelut maksetaan, ellei verorahoista? Kerrotko minulle, kotiäitinä tällä hetkellä toimivalle talouden tutkijalle mitä muita tuloja yhteiskunnalla on kuin erilaiset verotulot ja muutamien palvelujen maksullisuus...?