Pitkässä parisuhteessa olevat. Kerrotteko kumppanille jos teitä pyydetään treffeille?

Juu ja mies kertoo minulle.  Sehän on vaan parisuhteellekin hyväksi jos tuntee että oma puoliso on kiinnostava muidenkin silmissä - voi iloita että tuo on minun :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti motiivejasi miksi kerrot ja millaisen reaktion haluat saada. Kestätkö esim sen ettei puoliso saa mitään mustasukkaista kohtausta vaan toteaa so what?

Miksi puolison pitäisi saada mustasukkainen kohtaus? Selvää on etten tietenkään lähde treffeille kenenkään muun kanssa. Arvostan muutenkin rehellisyyttä ja siksi kerron. Jotkut osaavat ottaa asioita myös ihan huumorilla.

Jotkun osaa ja jotkut ei. Ja itsetuntokaan ei ole meillä kaikilla sama vaan joku voi tuntea itsensä jopa epävarmaksi tuossa tilanteessa ja kokea sitä mustasukkaisuutta tai jopa huolestua ettei tuollainen hemmo jää häirimään sitä puolisoa. Ap parhaiten tietää oman miehensä suhtaumisen. 

Meillä miestä pyydellään ulos paljon useammin kuin minua. Hän on aiemmin ollut tosi mustasukkaisen naisen kanssa, joka vaati ehdottomasti kertomaan kaiken, ja tapa on jäänyt päälle. Omasta mielestäni ei ole pakko kaikkea raportoida, mutta joskus noille on toisaalta hauska naureskella yhdessä. Jotkut pyynnöistä kun ovat aika.. suorasukaisia. Ihmettelen, miten jotkut naiset moiseen alentuvatkin!

Itsekin yleensä mainitsen jos minua on lähestytty. Suoria treffipyyntöjä saan harvoin; flirttiä ja "kautta rantain" lähestymistä sitten vähän useammin.

Kerron ja olen kerran käynytkin ja mieheni tietää senkin tottakai 😊

Kertoisin ja olen kertonut. Minä ylipäätään kerron kaikki elämäni asiat ja tapahtumat kumppanille. Olen aiemmin elänyt pitkässä parisuhteessa, jossa ei asioista puhuttu eikä raportoitu. Pikku hiljaa etäännyttiin kyllä, koko ajan oli enemmän asioita, joita pidettiin itsellä. Eikä sitten enää lopulta katsottu tarpeelliseksi puhua mistään.

Nykyisen kanssa jutellaan kaikki. Ei tarvi miettiä, että kertoisiko vaiko eikö.

En kertoisi. Tarpeetonta informaatiota ja turhaa selittelyntarvetta, aiheettomia epäilyksiä, ynnä muuta häiriötä elämään. Jotain satunnaisia lääppijöitä ja humalaisia vonkaajia sun muita on myös tullut vastaan, enkä ole katsonut aiheelliseksi niistäkään raportoida. 

Ei, olen niin vastenmielinen näköinen ettei kukaan ole 12v liittomme aikana pyytänyt minua treffeille.

Silloin kerron kun olen niille treffeille menossa, koska tarttee varmistaa ettei miehellä ole mitään menoa, että voi olla lasten kanssa. Ei kiinnostavat treffiehdotukset ei aiheuta mitään aikatalujärjestelyjä, joten niistä kertominen tuntuisi ihan turhalta.

Kerroin mutten sitä että lähdin niille.

Kertoisin sillä olisihsn se aika outoa, että joku pyytäisi treffeille, kun olen naimisissa. Miten ihmeessä teille muille tapahtuu sellaista niin yleisesti? Ovatko ne pyytäjätkin naimisissa ja etsivät salasuhdetta? Ovatko pyytäjät tuttuja vai vieraita, missä oikein tapaatte sellaisia vieraita? Käytättekö sormustakin ja silti kysytään?

Parilla treffeillä olen käynytkin. Enkä ole turhaa meteliä nostanut. Mulla on aina ns ''takaovi raollaan'' jos löytyisi parempi kumppani. Ei ole napannut kuitenkaan vielä. Molemmat tiedetään kumppanin kanssa pelin henki.

Tällä kilpailutilanteella ollaan paras versio itsestämme. Tehdään tämä toisiamme varten. Jos toinen jättää niin tietää ettei pitänyt itsestään tarpeeksi hyvää huolta.

Olen kertonut. Se on niin harvinaista, että on todellakin kertomisen arvoinen asia. Hauska juttu puolin ja toisin. Yleensä ne treffeillevonkaajat eivät edes ole olleet mitään kaikkein upeimpia tapauksia. Esim. miestä yritti kuulemma tosissaan iskeä joku 20 v vanhempi ja räkäkännissä oleva nainen. Minua taas yritti viimeksi nuori poika, joka ei tiennyt ikääni (nolostui, kun kaverinsa valistivat kuka olen).

Vierailija kirjoitti:

Parilla treffeillä olen käynytkin. Enkä ole turhaa meteliä nostanut. Mulla on aina ns ''takaovi raollaan'' jos löytyisi parempi kumppani. Ei ole napannut kuitenkaan vielä. Molemmat tiedetään kumppanin kanssa pelin henki.

Tällä kilpailutilanteella ollaan paras versio itsestämme. Tehdään tämä toisiamme varten. Jos toinen jättää niin tietää ettei pitänyt itsestään tarpeeksi hyvää huolta.

Ja lisään vielä että molemmat ollaan tämä hyväksytty ja tilanne on sama molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin sillä olisihsn se aika outoa, että joku pyytäisi treffeille, kun olen naimisissa. Miten ihmeessä teille muille tapahtuu sellaista niin yleisesti? Ovatko ne pyytäjätkin naimisissa ja etsivät salasuhdetta? Ovatko pyytäjät tuttuja vai vieraita, missä oikein tapaatte sellaisia vieraita? Käytättekö sormustakin ja silti kysytään?

Treffipyyntöjä tulee nyt naimisissa ollessa enemmän kun sinkkuna. Sekä varatuilta että vapailta. Syy on se, että naimisissa oleva ei jää niin helposti kiviriipaksi roikkumaan. Hauskanpitoa vain.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin sillä olisihsn se aika outoa, että joku pyytäisi treffeille, kun olen naimisissa. Miten ihmeessä teille muille tapahtuu sellaista niin yleisesti? Ovatko ne pyytäjätkin naimisissa ja etsivät salasuhdetta? Ovatko pyytäjät tuttuja vai vieraita, missä oikein tapaatte sellaisia vieraita? Käytättekö sormustakin ja silti kysytään?

Oon tuo vastaaja numero 28, jonka mies jää lapsenvahdiksi jos treffeillä haluan käydä.

Olen alalla jossa tapaa paljon ihmisiä ja jossa ei voi pitää sormusta töissä. Ei niitä ehdotuksia nyt ihan viikottain tule, mutta joitakin vuodessa. Kenenkään selän takana en ala toimimaan ja hiiviskelemään, kerron olevani naimisissa ja jos toinenkin on parisuhteessa niin minun täytyy olla varma, että hänellä on puuhilleen puolison suostumus kuten minullakin. Eli edellytykseni on avoimmuus ja rehellisyys ja tämä niistä varatuista ehdottelijoista onkin tähän asti karsinut pois kaikki, joidenkin sinkkujen kanssa olen sitten ulkona käynyt.

Jos joku tuntematon kysyisi, niin saattaisin mainita, jos siltä tuntuisi. Jos tuttuni kysyisi, niin en varmaan kertoisi, koska tuskinpa se kysyjä haluaisi lisähuomiota asialle ja toisaalta en jaksaisi mitään tarpeetonta mustasukkaisuusmässytystä puolison taholta. Jos kyseessä olisi yhteinen tuttu tai enemmänkin puolison tuttu, niin sitten en tiedä. Tuntuisi, että hänen pitäisi saada tietää, mutta en taaskaan jaksaisi mitään draamaa. Ehkä vain jatkossa välttelisin mokomaa moukkamaista kyselijää.

Flirtistä en mainitse koskaan. Enkä paljon kommentoi esim. kenenkään ulkonäköä tai vetovoimaa. Eri juttu, jos hän ei olisi mustasukkainen. En myöskään kerro toisen henkilön avautumisista, jos ajattelen, ettei hän haluaisi minun kertovan asiaa eteenpäin. Eikä me todellakaan puolison kanssa naureskella kenenkään ihastumisille tai kiinnostukselle.

Mutta jos tapaisin jonkun henkilön ja juttelisin hänen kanssaan pidempään kahden kesken, olipa aihe mikä tahansa ja henkilö kumpaa sukupuolta tahansa, kertoisin varmaan yleisesti, että juteltiin, mutta en kertoisi sisällöstä mitään arkaluontoista.