Kuinka moni EI AIO huomioida isäänsä isänpäivänä?
Itse en aio, isäni on ihmishirviö, sadisti, ja on ollut elämänmittainen kärsimys syntyä tällaisen lapseksi.
Syitä on kuitenkin monia, miksi isän kanssa ei ole väleissä tai ei huomioi isänpäivää. Nko muilla miillaisia syitä? Vai vietkö kiltisti kukan ja kortin vaikket haluaisi (mutta syyllisyydentunto pakottaa)?
Kommentit (55)
Sehän on oikeastaan enemmän "wt" ja käsittelemätöntä lapsuutta, jos pitää yhteyttä kelvottomaan isään. Itse olen ainakin arvokas ihminen eikä minulla ole mitään tarvetta hakea hyväksyntää epätoivoisesti isältäni.
Moni ylläpitää kulisseja tai henkisesti raskaita näennäissuhteita. En itse ymmärrä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on oikeastaan enemmän "wt" ja käsittelemätöntä lapsuutta, jos pitää yhteyttä kelvottomaan isään. Itse olen ainakin arvokas ihminen eikä minulla ole mitään tarvetta hakea hyväksyntää epätoivoisesti isältäni.
Moni ylläpitää kulisseja tai henkisesti raskaita näennäissuhteita. En itse ymmärrä miksi.
Miksikö? Irtiotto vaatii voimavaroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on oikeastaan enemmän "wt" ja käsittelemätöntä lapsuutta, jos pitää yhteyttä kelvottomaan isään. Itse olen ainakin arvokas ihminen eikä minulla ole mitään tarvetta hakea hyväksyntää epätoivoisesti isältäni.
Moni ylläpitää kulisseja tai henkisesti raskaita näennäissuhteita. En itse ymmärrä miksi.
Miksikö? Irtiotto vaatii voimavaroja.
Jep, ja välirikkokin on yllättävän raskasta. On siis viimeinkin turva, rauha, tyyneys, kun ei tarvitse pelätä isän raivoa ja väkivaltaa. Mutta hiton rankkaa kun muut (jotka eivät tiedä millainen hirviö isä on) syyllistää koko ajan! Se on sun isäs, kai nyt meet jouluksi, kyllä isovanhemmille kuuluu lastenladten jouluilo, mitä olet tehnyt välit rikkoaksesi, olit varmaan vaikea teini, ettet nyt vasn yliregoi.... plaaplaa. Koko tää syyttämislista tullut satoja kertoja kuulluksi. Sellaset joilla on hyvä isä ei tajua. Ei tajua millaista on kun ainoa isä on hullu, ihmisperse, hirviö.
Hienostipa ootte perhesuhteenne hoitaneet. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Hienostipa ootte perhesuhteenne hoitaneet. 🙄
Luonnevikaisen vanhemman kanssa ei voi olla missään suhteessa, siinä ei ”hoitamiset” auta.
Oma isäni kuoli onnettomuudessa kun olin mutsin masussa tekisin mitä tahansa jotta saisin hänet ihan hetkeksi. Isän arvostus tällä palstalla on nolla ja ylipäätänsä koko Suomessa. Miks te ette mene keskenään naimisiin lisäännyt miestä ja miehen spermaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni kuoli onnettomuudessa kun olin mutsin masussa tekisin mitä tahansa jotta saisin hänet ihan hetkeksi. Isän arvostus tällä palstalla on nolla ja ylipäätänsä koko Suomessa. Miks te ette mene keskenään naimisiin lisäännyt miestä ja miehen spermaa.
Olet väärässä. Arvostamme HYVIÄ isiä paljon. Huonoja sen sijaan halveksimme.
Kaikki isät ei todellakaan ole ansainneet mitään muistamisia tai lahjoja. Eivätkä senpuoleen edes sitä ainutlaatuista lahjaa jonka he itse pilasivat perseilyllään - läheistä suhdetta lapseen.
En aio huomioida alkoholisoitunutta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa isääni. Hän ei ole ikinä käyttäytynyt kuin isä. Ei hän ansaitse arvonimeä isä. Enemmänkin hän on virtahepo olohuoneessa, joka teki lapsuudenperheeni arjesta ja minun lapsuudestani helvettiä.
Huomaa että täällä ketjussa kommentoi ihmisiä, joilla ei ole mitään kokemusta tai kosketuspintaa tällaiseen perhetaustaan. Juu en ole valinnut syntyä hänen lapsekseen. Juu en ole hänelle mitään velkaa. Lapset ei voi vanhempiaan valita ja pieni lapsi ei pysty perhehelvetistä yksin lähtemään. Ja kun pieni lapsi ei edes tiedä paremmasta - luulee että on normaalia, että isä katoaa viikonlopun perheen ruokaostoksien ja äidin rahojen kanssa ryyppäämään tai että isää kannetaan sammuneena taksista kotiin tai että isä on lähdössä kännissä autolla ajamaan ja seisot äidin kanssa estämässä auton edessä auton lähtöä 10- vuotiaana.
Kyllä - isänpäivä on vähän katkeraa aikaa meille., joiden isä on tätä sorttia. Mutta onneksi sitä voi olla viettämättä tai sitä voi viettää juhlimalla omien lastensa isän isänpäivää.
Isänpävä on ärsyttävä päivä, kun on isänä itsekäs vittumainen kusipää. Ei ollut isä silloin kun olin lapsi, eikä ole nytkään.
Laitan (juurikin minuun iskostetusta syyllisyyden tunnosta) tekstiviestin.
Asuu 5min ajomatkan päässä, mutta näemme harvoin.
Varmaan taas kerran narsistisena ääliönä odottaa jotain suurenmoista lahjaa ja lapseni väkertämää korttia.
Kun vain itse joskus tajuaisi millainen ihmishirviö ”isä” onkaan ollut (ja on edelleen), niin ei herraa hämmästyttäisi miksi ei kyläillä.