Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni EI AIO huomioida isäänsä isänpäivänä?
07.11.2018 |
Itse en aio, isäni on ihmishirviö, sadisti, ja on ollut elämänmittainen kärsimys syntyä tällaisen lapseksi.
Syitä on kuitenkin monia, miksi isän kanssa ei ole väleissä tai ei huomioi isänpäivää. Nko muilla miillaisia syitä? Vai vietkö kiltisti kukan ja kortin vaikket haluaisi (mutta syyllisyydentunto pakottaa)?
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kielsi muistamasta isääni, totesi ettei sekään sua koskaan muista tai lahjoja ostele. Että miksi pokkuroisit tuollaista isää? Taidan tehdä näin.
En huomioi mitenkään, isä on jo poistanut minut elämästään kakskymmentä vuotta sitten. Emme ole tekemisissä toistemme kanssa.
Tänne kirjoitteleville tuntuu monille olevan ylpeydenaihe olla välirikossa vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.
Mun mielestä se on merkki siitä, että oma aikuistuminen on jäänyt kesken ja edelleen on joku murrosikärooli päällä lapsuudenkodissa käydessä. Surullista ja myös niin wt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huomioi. Se päivä oli helpotus, kun saatoin sen hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kielsi muistamasta isääni, totesi ettei sekään sua koskaan muista tai lahjoja ostele. Että miksi pokkuroisit tuollaista isää? Taidan tehdä näin.
Olet idiootti jos otat vastaan "kieltoja" mieheltäsi. Tee omat päätöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En huomioi mitenkään, isä on jo poistanut minut elämästään kakskymmentä vuotta sitten. Emme ole tekemisissä toistemme kanssa.
Sama, välit pitkästi toista vuosikymmentä poikki. En halua edes että ne palaisivat. Näin on hyvä.
Tilanne olis täysin eri jos mulla olisi normaali ja rakastava isä.
En huomioi, mutta ajattelen kaipauksella. Ehkä vielä joskus hän hoksaa olla isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kielsi muistamasta isääni, totesi ettei sekään sua koskaan muista tai lahjoja ostele. Että miksi pokkuroisit tuollaista isää? Taidan tehdä näin.
Olet idiootti jos otat vastaan "kieltoja" mieheltäsi. Tee omat päätöksesi.
En ole, olen tullut nyt ainoastaan järkiini. Kiitos mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoitteleville tuntuu monille olevan ylpeydenaihe olla välirikossa vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.
Mun mielestä se on merkki siitä, että oma aikuistuminen on jäänyt kesken ja edelleen on joku murrosikärooli päällä lapsuudenkodissa käydessä. Surullista ja myös niin wt.
Menehän muualle pätemään. Et tiedä millaista on olla luonnevikaisen lapsi. Viimeksi tavatessamme isä kävi kiinni ja kuristi kurkusta niin että liki taju lähti. Psykopaatin kanssa ei ole kyse”murrosiän kiukuttelusta” vaan oman henkensä pelastamisesta.
Kokeiles olla puoli tuntia isäni kanssa, siinä ajassa ehtii jo useamman päällekarkauksen tekemään ja syytäkään ei edes tarvita siihn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aion muistaa. Laitoin isälleni ja lasteni ukille kortin postiin. Yhdessä tehtiin.
Lapset ovat myös miehelleni/isälleen korttia tehneet koulussa ja päivähoidossa.
Mieheni ei aio omaa siittäjäänsä muistaa - isä on tälle tapaukselle turhan arvokas titteli. Oma on asiansa ja jos olisi minulla sama kuvio, niin en muistaisi minäkään. Tämä appeni kun joi koko mieheni lapsuuden, on maailman täydellisin kaikessa ja täynnä itseään. Minä olen tavannut 16-vuoden aikana ukon neljästi, lapset ehkä kerran. En tiedä. Mieheni ei halua olla isäänsä tekemisissä ja minulle asia on ok. Ei kiinnosta minuakaan koko ukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kielsi muistamasta isääni, totesi ettei sekään sua koskaan muista tai lahjoja ostele. Että miksi pokkuroisit tuollaista isää? Taidan tehdä näin.
Olet idiootti jos otat vastaan "kieltoja" mieheltäsi. Tee omat päätöksesi.
En ole, olen tullut nyt ainoastaan järkiini. Kiitos mieheni.
Joskus puoliso onnistuu avamaan silmät läheisten vaaralliselle käytökselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoitteleville tuntuu monille olevan ylpeydenaihe olla välirikossa vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.
Mun mielestä se on merkki siitä, että oma aikuistuminen on jäänyt kesken ja edelleen on joku murrosikärooli päällä lapsuudenkodissa käydessä. Surullista ja myös niin wt.
Ai, sä tapaisit mielelläsi isää, joka oli koko lapsuutesi väkivaltainen lapsia ja vaimoaan kohtaan ja lisäksi umpimielinen alkoholisti. Edelleenkään ei ole mielestään tehnyt mitään väärää.
Ei ole rahaa. Ja isä tietää tämän, ja se on ihan ok.
Mammoilla ei ole hyvät välit isäänsä. Eipä yllätä kun se sopii yhteen sen kanssa että täällä haukkuvat miehiä päivät pitkät. Ehkä se vika ei kuitenkaan ole kaikissa muissa vaan peilin edessä. Siinäpä teille miettimistä.
Hän muisti minua kerran elämässään joululahjalla, pöytäkynttilä. Olin 8-vuotias. Siitä on 40 vuotta. Jostain syystä isänpäivänvietto on jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse en aio, isäni on ihmishirviö, sadisti, ja on ollut elämänmittainen kärsimys syntyä tällaisen lapseksi.
Syitä on kuitenkin monia, miksi isän kanssa ei ole väleissä tai ei huomioi isänpäivää. Nko muilla miillaisia syitä? Vai vietkö kiltisti kukan ja kortin vaikket haluaisi (mutta syyllisyydentunto pakottaa)?
Harkitsin tätä vaihtoehtoa, mutta päädyin laittamaan kortin postiin. Se saa riittää muistamiseksi. Emme kuitenkaan ole ilmiriidoissa vaikkeivat välit olekaan kovin kummoiset.
Isä kuoli 17 vuotta sitten, eli mitäpä tuota mitenkään huomioimaan.
Alue: Aihe vapaa
No eipä siellä haudassa odotella kukkia tai kortteja. Syytä riittävästi mielestäni.