Lue keskustelun säännöt.
Millainen on tuntemasi lastensuojelun asiakas?
07.11.2018 |
Onko heissä "kunnollisia"?
Itse tunnen vaan yhden, kävi turvakodilla kun erosi ja siitä tehtiin lasu. Tämä äiti on tosi huolimaton mm. lasten pukemisen suhteen vaikka mitään ongelmia hänellä ei ole ja on kokemusta ja ikääkin. Ei vaan osaa huolehtia. Sai perhetyöntekijän joka ohjaa ja neuvoo kädestä pitäen.
Kommentit (52)
Asiakas voi olla lapsi joka jää ilman asianmukaista hoitoa ja huoltoa jostain syystä.
Äiti saattaa olla ylirasittunut, sairastaa jotain sairautta, joka estää ed.mainitut. Vanhemmat jotka kaltoin kohtelee lasta.
Vanhemmat jotka käyttävät huumaavia aineita ja alkoholia kohtuuttomasti.
Isän ja äidin riitaisuus/väkivaltaisuus. Vain joitakin mainitakseni.
Lapsi joka on itselleen vaarallinen. Lapsi joka käyttää huumaavia tai alkoholia.
Lapsi joka on vaarassa vanhempiensa huostassa. Esim väkivalta, tai hänestä ei kyetä huolehtimaan asiallisesti.
Lapsi joka ei mene kouluuun. Monia yhteyden ottoja jo vanhempiin koulusta.
Jne.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnolliset, mutta kuurot vanhemmat
Vierailija kirjoitti:
Voi toki olla päällisin puolin kunnollisia. Mutta yleensä sitten siellä perheen sisällä kaikki vialla.
Ja mistä sinå tämän asian tiedät? Onko paljonkin kokemusta? Vai luuletko vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera, kunnollinen, taiteellinen, liian kiltti ja rakastunut väärään mieheen. Mies ja lasten isä on syy lasuun.
Ei ole, vaan tuo tuntemasi ihminen on syy. Ne lastensuojelun toimet kohdistuu häneen, ei siihen mieheen. Hänellä on asiakkuus.
Lastensuojelun asiakas on aina se lapsi.
Ja syy siihen vanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera, kunnollinen, taiteellinen, liian kiltti ja rakastunut väärään mieheen. Mies ja lasten isä on syy lasuun.
Ei ole, vaan tuo tuntemasi ihminen on syy. Ne lastensuojelun toimet kohdistuu häneen, ei siihen mieheen. Hänellä on asiakkuus.
Lastensuojelun asiakas on aina se lapsi.
Ja syy siihen vanhemmissa.
Ei aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-mies on tehnyt minusta ilmoituksia, mutta varsinainen asiakkuus ei ole oikeastaan koskaan alkanut sillä aihetta ei ole ollut, ei minussa eikä lapsessa. Silti monet tuntuvat ajattelevan, että on pakko olla jotain vialla jos ilmoituksia on taustalla. On todella erikoista, etteivät ihmiset tunnu ymmärtävän, että pahojakin ihmisiä on olemassa. Nämä haluavat aiheuttaa toiselle tarkoituksella haittaa ja kärsimystä. Tämä kaikki onkin vienyt ilon äitiydestä ja elämästä sekä uskon ihmisiin. Myös pelko on jäänyt, sillä pelkillä valheellisilla puheilla ja oletuksilla voidaan saada ihmeen paljon pahaa aikaan etenkin kun sosiaalityöntekijöiden perusteeksi riittää vain tarkemmin määrittelemätön huoli ja sen varjolla asioita voidaan lähteä viemään todella pitkälle. Ja näin siis myös siinäkin tapauksessa, ettei tuo huoli olisi edes aiheellinen vaan perustuu valtaakäyttävän osapuolen kertomuksiin. Niitä on joskus todella vaikea yrittää kumota ja todistella vääräksi etenkin jos vastapuoli vaikuttaa vakuuttavalta.
Niin ja en tietenkään ole täydellinen äiti kuten ei kukaan ole tai edes tarvitse olla, mutta riittävän hyvä, huolehtiva ja järkevä kyllä, sellainen ihan normaali ja tolkullinen vastuunsa tunteva ihminen. Särkynyt kaikesta kokemastani toki olen, muttei sekään tee minusta huonoa vanhempaa ja toisaalta olisi täysin kestämätöntä syyttää minua siitä, etten ole kestänyt kiusaamista ja väkivaltaa sairastumatta etenkin kun en ole saanut siihen mistään apua. Se olisi absurdia ja minulle ns. kaksoisrangaistus tästä kaikesta kun taas väkivaltainen ex ei ole koskaan joutunut mistään vastuuseen kuten eivät myöskään virkavirheitä tehneet viranomaiset. Nyt hekin ovat alkaneet hahmottaa tilannetta jossain määrin, mutta nyt on jo liian myöhäistä, kahdeksan vuotta tarpeetonta niskassa huohottamista ja täydellistä mitätöintiä on tehnyt peruuttamattoman tehtävänsä eivätkä he tule koskaan saamaan anteeksi mitä ovat meille tehneet. Epätoivoisimpina hetkinä jopa itkin ja rukoilin apua, sitä koskaan saamatta. Kohteluni oli usein täysin ala-arvoista ollen toisinaan jopa avoimen vähättelevää, ylimielistä ja halveksuvaa. No, täytyy toivoa, että lapsi selviää edes jotenkuten tästä kaikesta, mutta terapiaa hän tulee tarvitsemaan, surullista kyllä. No, ei voi mitään, vuosia yritin saada tilannetta rauhoittumaan ja meille apua mutta kun ei niin ei.
Olet siis alaikäinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävän eroriidan keskellä oleva tavallinen ja tunnollinen lapsi. Vanhemmat on vaan menettäneet järkensä. Lapsessa ei ole mitään vikaa.
Eihän kukaan ole väittänytkään että lapsissa olisi vikaa. Vaan niissä vanhemmissa jotka sen lastensuojelun asiakkuuden saa.
Eivät aikuiset saa lasu asiakkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera, kunnollinen, taiteellinen, liian kiltti ja rakastunut väärään mieheen. Mies ja lasten isä on syy lasuun.
Ei ole, vaan tuo tuntemasi ihminen on syy. Ne lastensuojelun toimet kohdistuu häneen, ei siihen mieheen. Hänellä on asiakkuus.
Asiakkuus on lapsilla ja toimet kohdistuvat heihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerä Elisa, joka meni raskausaikana turvakodille esikoisensa kanssa. Lasu paukahti ja tuli Elisalle seuraamuksia.
Nämä Elisat yleensä menee liian myöhään sinne turvakodille ja on ehtynyt tapahtua paljon lapsiin liittyviä kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä, yms, joka näkyy niissä lapsissa.
Voi olla, että jotain on tullut, mutta jos menee turvakotiin lasten kanssa, niin lasu tulee automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mies on tehnyt minusta ilmoituksia, mutta varsinainen asiakkuus ei ole oikeastaan koskaan alkanut sillä aihetta ei ole ollut, ei minussa eikä lapsessa. Silti monet tuntuvat ajattelevan, että on pakko olla jotain vialla jos ilmoituksia on taustalla. On todella erikoista, etteivät ihmiset tunnu ymmärtävän, että pahojakin ihmisiä on olemassa. Nämä haluavat aiheuttaa toiselle tarkoituksella haittaa ja kärsimystä. Tämä kaikki onkin vienyt ilon äitiydestä ja elämästä sekä uskon ihmisiin. Myös pelko on jäänyt, sillä pelkillä valheellisilla puheilla ja oletuksilla voidaan saada ihmeen paljon pahaa aikaan etenkin kun sosiaalityöntekijöiden perusteeksi riittää vain tarkemmin määrittelemätön huoli ja sen varjolla asioita voidaan lähteä viemään todella pitkälle. Ja näin siis myös siinäkin tapauksessa, ettei tuo huoli olisi edes aiheellinen vaan perustuu valtaakäyttävän osapuolen kertomuksiin. Niitä on joskus todella vaikea yrittää kumota ja todistella vääräksi etenkin jos vastapuoli vaikuttaa vakuuttavalta.
Niin ja en tietenkään ole täydellinen äiti kuten ei kukaan ole tai edes tarvitse olla, mutta riittävän hyvä, huolehtiva ja järkevä kyllä, sellainen ihan normaali ja tolkullinen vastuunsa tunteva ihminen. Särkynyt kaikesta kokemastani toki olen, muttei sekään tee minusta huonoa vanhempaa ja toisaalta olisi täysin kestämätöntä syyttää minua siitä, etten ole kestänyt kiusaamista ja väkivaltaa sairastumatta etenkin kun en ole saanut siihen mistään apua. Se olisi absurdia ja minulle ns. kaksoisrangaistus tästä kaikesta kun taas väkivaltainen ex ei ole koskaan joutunut mistään vastuuseen kuten eivät myöskään virkavirheitä tehneet viranomaiset. Nyt hekin ovat alkaneet hahmottaa tilannetta jossain määrin, mutta nyt on jo liian myöhäistä, kahdeksan vuotta tarpeetonta niskassa huohottamista ja täydellistä mitätöintiä on tehnyt peruuttamattoman tehtävänsä eivätkä he tule koskaan saamaan anteeksi mitä ovat meille tehneet. Epätoivoisimpina hetkinä jopa itkin ja rukoilin apua, sitä koskaan saamatta. Kohteluni oli usein täysin ala-arvoista ollen toisinaan jopa avoimen vähättelevää, ylimielistä ja halveksuvaa. No, täytyy toivoa, että lapsi selviää edes jotenkuten tästä kaikesta, mutta terapiaa hän tulee tarvitsemaan, surullista kyllä. No, ei voi mitään, vuosia yritin saada tilannetta rauhoittumaan ja meille apua mutta kun ei niin ei.
Olet siis alaikäinen?
Etkö muka oikeasti ymmärtänyt, että tarkoitin hänen keksivän minusta räikeästi väritettyjä tai valheellisia juttuja ja että haluaa heidän tutkivan miten pärjään vanhempana? Nyt vihdoin ovat ymmärtäneet ja todenneet etteivät enää huomioi noita vaan ainoastaan jos joku muu kuin ex-mies tekee ilmon joka keskittyy lapseen, ei minuun. No, sellaisia ei ole koskaan tullut. Mutta katkera olen, sillä tämä piina ja löysässä hirressä roikottaminen on kestänyt jo sen yli kahdeksan vuotta ja niin paljon on tuhoutunut. Ja ei sinun tarvitse uskoa, tiedän kyllä jo millaisia monet ihmiset ovat, mutta jätän tarkemman määrittelyn itsesi pohdittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerä Elisa, joka meni raskausaikana turvakodille esikoisensa kanssa. Lasu paukahti ja tuli Elisalle seuraamuksia.
Nämä Elisat yleensä menee liian myöhään sinne turvakodille ja on ehtynyt tapahtua paljon lapsiin liittyviä kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä, yms, joka näkyy niissä lapsissa.
Voi olla, että jotain on tullut, mutta jos menee turvakotiin lasten kanssa, niin lasu tulee automaattisesti.
Se on jokaisen normaalin ihmisen mielestä ihan aiheellista selvittää myös lapsen olosuhteet jos vanhempi ja lapsi ovat paenneet väkivaltaa turvakotiin. Turvakodilla kun ei ole edes oikeutta sellaista selvitystä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään muuta kuin "puoliksi" itseni.
Sain synnytyssairaalasta sosiaalityöntekijät vaivakseni, kun menin hakemaan apua heidän toimidtostaan huonekaverille. Hän oli yh ja hänellä oli äkillinen raskausmyrkytys ja kotiin jäi kaksi lasta, kun äiti vietiin sairaalaan ja hän oli tietysti huolissaan. Ajattelin että voisin auttaa ja löhdin sosiaalityöntekijöiden toimistoon.
No siellä selostin asiani ja ne työntekijät eivät olleet yhtään kiinnostuneita siitä naisesta, mutta kiinnostuivat minusta. Alkoivat kysellä taustojani ja alkoivat vierailla potilashuoneessani ja tentata minua. Heitä ilmeisesti kiinnosti se, että olin saamassa lapsen yksinhuoltajana, eikä lapselle ollut merkitty papereissa isää.
Vielä synnytyksen jälkeenkin he tulivat kotiini kotikäynneille ja tarjosivat hoitoapua. En halunnut ottaa sitä vastaan, en kokenut tarvitsevani sitä ja se olisi maksanut jopa enemmän kuin yksityinen lastenhoitaja, sillä maksu oli tulosidonnainen ja minulla oli isot tulot. Lopilta he jöttivät minut rauhaan sen vuoksi, kun en siis suostunut alkaa maksamaan hoitoavusta kunnalle enkä sitä halunnut.
Minusta lastensuojelun toiminta oli käsittämätöntä. Varmaan aika epäpäyeviä työntekijlitä, eivätkä osanneet tunnistaa avuntarvitsijoita oikein. Muistan myös, kun sosiaalityöntekijä tuli kylään ja pidin vauvaa sylissä koko ajan. Hän alkoi arvostella minua siitä, että vauvaa ei tarvitsidi pitää niin paljon sylissä!
Taustaksi - olen akateeminen, uralla menestynyt ja tulotiedotkin julkaistiin taas lehdessä. Ei ole mitään elämänhallintaongelmia ja on hyvät turvaverkot. Lapsi on jo iso ja pärjää hyvin koulussa, harrastaa liikuntaa ja on paljon kavereita. Nykyään olen naimisissakin, jos se jotain merkitsee. Eli kyllä tuo avasi silmäni näkemään, että sosiaaliviranomaisten toiminta voi olla joskus ihan mielivaltaista. En voisi itse enää luottaa heihin, jos joskus joutuisin tekemisiin heidän kanssaan uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mies on tehnyt minusta ilmoituksia, mutta varsinainen asiakkuus ei ole oikeastaan koskaan alkanut sillä aihetta ei ole ollut, ei minussa eikä lapsessa. Silti monet tuntuvat ajattelevan, että on pakko olla jotain vialla jos ilmoituksia on taustalla. On todella erikoista, etteivät ihmiset tunnu ymmärtävän, että pahojakin ihmisiä on olemassa. Nämä haluavat aiheuttaa toiselle tarkoituksella haittaa ja kärsimystä. Tämä kaikki onkin vienyt ilon äitiydestä ja elämästä sekä uskon ihmisiin. Myös pelko on jäänyt, sillä pelkillä valheellisilla puheilla ja oletuksilla voidaan saada ihmeen paljon pahaa aikaan etenkin kun sosiaalityöntekijöiden perusteeksi riittää vain tarkemmin määrittelemätön huoli ja sen varjolla asioita voidaan lähteä viemään todella pitkälle. Ja näin siis myös siinäkin tapauksessa, ettei tuo huoli olisi edes aiheellinen vaan perustuu valtaakäyttävän osapuolen kertomuksiin. Niitä on joskus todella vaikea yrittää kumota ja todistella vääräksi etenkin jos vastapuoli vaikuttaa vakuuttavalta.
Niin ja en tietenkään ole täydellinen äiti kuten ei kukaan ole tai edes tarvitse olla, mutta riittävän hyvä, huolehtiva ja järkevä kyllä, sellainen ihan normaali ja tolkullinen vastuunsa tunteva ihminen. Särkynyt kaikesta kokemastani toki olen, muttei sekään tee minusta huonoa vanhempaa ja toisaalta olisi täysin kestämätöntä syyttää minua siitä, etten ole kestänyt kiusaamista ja väkivaltaa sairastumatta etenkin kun en ole saanut siihen mistään apua. Se olisi absurdia ja minulle ns. kaksoisrangaistus tästä kaikesta kun taas väkivaltainen ex ei ole koskaan joutunut mistään vastuuseen kuten eivät myöskään virkavirheitä tehneet viranomaiset. Nyt hekin ovat alkaneet hahmottaa tilannetta jossain määrin, mutta nyt on jo liian myöhäistä, kahdeksan vuotta tarpeetonta niskassa huohottamista ja täydellistä mitätöintiä on tehnyt peruuttamattoman tehtävänsä eivätkä he tule koskaan saamaan anteeksi mitä ovat meille tehneet. Epätoivoisimpina hetkinä jopa itkin ja rukoilin apua, sitä koskaan saamatta. Kohteluni oli usein täysin ala-arvoista ollen toisinaan jopa avoimen vähättelevää, ylimielistä ja halveksuvaa. No, täytyy toivoa, että lapsi selviää edes jotenkuten tästä kaikesta, mutta terapiaa hän tulee tarvitsemaan, surullista kyllä. No, ei voi mitään, vuosia yritin saada tilannetta rauhoittumaan ja meille apua mutta kun ei niin ei.
Olet siis alaikäinen?
Etkö muka oikeasti ymmärtänyt, että tarkoitin hänen keksivän minusta räikeästi väritettyjä tai valheellisia juttuja ja että haluaa heidän tutkivan miten pärjään vanhempana? Nyt vihdoin ovat ymmärtäneet ja todenneet etteivät enää huomioi noita vaan ainoastaan jos joku muu kuin ex-mies tekee ilmon joka keskittyy lapseen, ei minuun. No, sellaisia ei ole koskaan tullut. Mutta katkera olen, sillä tämä piina ja löysässä hirressä roikottaminen on kestänyt jo sen yli kahdeksan vuotta ja niin paljon on tuhoutunut. Ja ei sinun tarvitse uskoa, tiedän kyllä jo millaisia monet ihmiset ovat, mutta jätän tarkemman määrittelyn itsesi pohdittavaksi.
Ymmärsin, että ex puoliso tekee kiusaa. Mutta sinusta ei tehdä lasu ilmoitusta, koska et ole lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-aiti jolla kehitysvamma ja kolme lasta. Nuorimmaisella myos kehitysvamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerä Elisa, joka meni raskausaikana turvakodille esikoisensa kanssa. Lasu paukahti ja tuli Elisalle seuraamuksia.
Nämä Elisat yleensä menee liian myöhään sinne turvakodille ja on ehtynyt tapahtua paljon lapsiin liittyviä kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä, yms, joka näkyy niissä lapsissa.
Voi olla, että jotain on tullut, mutta jos menee turvakotiin lasten kanssa, niin lasu tulee automaattisesti.
Olen tuo täällä parjattu ihminen jonka profiiliin oli myös hetken linkki tässä. Voisitko perustella, miten olen mennyt "liian myöhään"?
Meillä ei ollut fyysistä väkivaltaa. Ex-miehen käytös muuttui yllättäen uhkaavaksi kun odotin toista lasta ja ihan raskauden takia hakeuduin heti turvakodille, esikoinen mukana. Jos se tekee minusta huonomman vanhempana, niin huhhuh..
T. Se Elisa
Lapset joiden äiti ei ole samaa mieltä sossun kanssa.
Sossuja ei saa koskaan suututtaa. Kosto on kamala ja laitos uhkaa lapsia. Etäännyttäminen alkaa eikä lapset enää luota vanhempiinsa.
Mitä parempi perhe sitä enemmän sossut tekee kiusaa.
Teini joka hakee ahdistukseen apua huumeista kun kukaan muu ei auta.
Lapsi joka on huostaanotettu vanhemman hakiessa apua perheen kriisitilanteessa.
Tilanne vaan luisuu sijoitukseen. Ja kestää kunnes lapsi on täysi-ikäinen.
Ex-mies on tehnyt minusta ilmoituksia, mutta varsinainen asiakkuus ei ole oikeastaan koskaan alkanut sillä aihetta ei ole ollut, ei minussa eikä lapsessa. Silti monet tuntuvat ajattelevan, että on pakko olla jotain vialla jos ilmoituksia on taustalla. On todella erikoista, etteivät ihmiset tunnu ymmärtävän, että pahojakin ihmisiä on olemassa. Nämä haluavat aiheuttaa toiselle tarkoituksella haittaa ja kärsimystä. Tämä kaikki onkin vienyt ilon äitiydestä ja elämästä sekä uskon ihmisiin. Myös pelko on jäänyt, sillä pelkillä valheellisilla puheilla ja oletuksilla voidaan saada ihmeen paljon pahaa aikaan etenkin kun sosiaalityöntekijöiden perusteeksi riittää vain tarkemmin määrittelemätön huoli ja sen varjolla asioita voidaan lähteä viemään todella pitkälle. Ja näin siis myös siinäkin tapauksessa, ettei tuo huoli olisi edes aiheellinen vaan perustuu valtaakäyttävän osapuolen kertomuksiin. Niitä on joskus todella vaikea yrittää kumota ja todistella vääräksi etenkin jos vastapuoli vaikuttaa vakuuttavalta.
Niin ja en tietenkään ole täydellinen äiti kuten ei kukaan ole tai edes tarvitse olla, mutta riittävän hyvä, huolehtiva ja järkevä kyllä, sellainen ihan normaali ja tolkullinen vastuunsa tunteva ihminen. Särkynyt kaikesta kokemastani toki olen, muttei sekään tee minusta huonoa vanhempaa ja toisaalta olisi täysin kestämätöntä syyttää minua siitä, etten ole kestänyt kiusaamista ja väkivaltaa sairastumatta etenkin kun en ole saanut siihen mistään apua. Se olisi absurdia ja minulle ns. kaksoisrangaistus tästä kaikesta kun taas väkivaltainen ex ei ole koskaan joutunut mistään vastuuseen kuten eivät myöskään virkavirheitä tehneet viranomaiset. Nyt hekin ovat alkaneet hahmottaa tilannetta jossain määrin, mutta nyt on jo liian myöhäistä, kahdeksan vuotta tarpeetonta niskassa huohottamista ja täydellistä mitätöintiä on tehnyt peruuttamattoman tehtävänsä eivätkä he tule koskaan saamaan anteeksi mitä ovat meille tehneet. Epätoivoisimpina hetkinä jopa itkin ja rukoilin apua, sitä koskaan saamatta. Kohteluni oli usein täysin ala-arvoista ollen toisinaan jopa avoimen vähättelevää, ylimielistä ja halveksuvaa. No, täytyy toivoa, että lapsi selviää edes jotenkuten tästä kaikesta, mutta terapiaa hän tulee tarvitsemaan, surullista kyllä. No, ei voi mitään, vuosia yritin saada tilannetta rauhoittumaan ja meille apua mutta kun ei niin ei.