Apua! Olen rakastunut!

Ja vielä julkkikseen. Nyt puhutaan siis oikeesti melkein pakkomielteestä. Sellaisesta että välillä on vaikea keskittyä työhön kun hän vie ajatukset aivan muualle ja turhan suuri osa vapaa-ajastakin menee sometilejään seuratessa (poistin omani ettei tule kirjoiteltua tyhmiä). Tätä on jatkunut jo kuukausia. Tällainen olisi jollain tavalla hyväksyttävää teini-iässä mutta ei enää lähemmäs kolmekymppiseltä aikuiselta, alkaa haitata arkielämää ja työtä todella. Ja ei auta sekään järkeily että tämä on julkisuudessa tehnyt selväksi ettei ole lainkaan sellaista tyyppiä minkä kumppaniksini toivoisin. Naurakaa jos naurattaa, minusta tämä ei ole ollut hauskaa enää pitkiin aikoihin.

Mikä neuvoksi?