Minun tarinani

Kun tapasin mieheni olin heti myyty; kiltti, turvallinen, ahkera ja komea mies. Niin erilainen, kuin kuva jonka miehistä olin saanut. Lapsuudenkodissani oli julkisivu kunnossa, mutta seinien sisäpuolella pelko ja väkivalta läsnä. Olin lapsena myös koulukiusattu ja itsetuntoni oli huono. Siksi koin saaneeni lottovoiton, kun aloin seurustella mieheni kanssa.
Huomasin jo pian, että miehelleni on vaikeaa puhua tunteistaan, ongelmista yms, mutta tyhmänä kuvittelin voivani "parantaa" hänet. Miehen lapsuudessa äiti oli täydellinen auktoriteetti jota ei kyseenalaistettu. Jos niin teki selkäsauna oli taattu ja villinä lapsena miehelleni niitä satoi. Tästä huolimatta mieheni tahtoi viettää paljon aikaa lapsuuden perheensä kanssa, mikä ei minua haitannut. Huomasin heti alussa, että anoppi ei hyväksy minua. Sain jo tuolloin piikittelyä ja ilkeitä katseita, mutta luulin että ajan kanssa helpottaa kunhan oppii tuntemaan minut...

Nyt meillä on yhteiset lapset ja koti. Miehestä paljastui työnarkomaani, joka ei lomia ja vapaapäiviä suuremmin pidä. Koti ja lapset on täysin minun vastuullani. Jos yritän puhua ongelmista heittäytyy mykäksi. Iltaisin on niin väsynyt töistä, ettei seksi kiinnosta. Aloitteeni torjuu rumasti mm. Mikä sua vaivaa, lopeta nyt tuommoinen.. Anoppi on muuttunut ajan kanssa pahemmaksi. Kyseenalaistaa lastenhoitoni, puhuu yhteisestä talostamme miehen talona, vihjailee, ettei yksi lapsistamme ole mieheni, moraalinini on hänestä epäilyttävä, juoruaa sukulaisilleen minusta yms. Mies ei uskalla sanoa äidilleen vastaan. Siskoni näkevät vain kiltin, komean miehen, eivät ymmärrä kuinka yksin olen...
Tämän kaiken seurauksena olen ihan lopussa! Minulla on alkanut tulla fyysisiä ja psyykkisiä oireita voimakkaasta ahdistuksesta. Olen miehelle yrittänyt puhua, että olisiko parempi jos erotaan. Ei suostu kuuntelemaan vaan uhkailee tekevänsä itselleen jotain jos lähden! En usko, että oikeasti tekisi, mutta ahdistaa ajatuskin. Kaikesta huolimatta rakastan yhä miestäni, vaikka välillä haaveilen elämästä jonkun toisen miehen kanssa, joka arvostaisi minua ja haluaisi jakaa arjen kanssani...
Jos joku jaksoi lukea loppuun niin olisi kiva kuulla mitä ajatuksia heräsi ja mitä tekisit minun saappaissani.