Olen joutunut silmätikuksi töissä. Kaikista inhottavinta on se, etten ole edes antanut aihetta sille :(
Aamu alkaa yhteisellä kahvihetkellä.
Olen ujo ja tämmöset tilanteet ovat mulle ihan helvettiä.
Ilmeisimmin porukka on huomannut jtn outoa minussa.
Kun saavun kahvitilaan ja sanon huomenta niin koko porukka hiljenee ja ihan häpeilemättä pällistelee minua.
He seuraavat jokaikistä pienintäkin silmän räpäystäni.
Yritän siinä vapisevin käsin ottaa kahvia ja samalla keksiä jtn puhuttavaa.
Tosiaankin he tuijottavat minua ihan törkeästi häpeilemättä ja olo on hyvin tukala.
Mitähä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sieltä nyt joku tyyppi löytyy jonka kanssa voit jutella? Vai möllötätkö koko päivän hiirenä jossakin kolossa kenellekään mitään sanomatta? Jos näin teet, niin yritä vähän enemmän itsekin, asia on aika paljon itsestäsi kiinni.
Eieieieieieieiei! EI! Introverttiys on pyhä lehmä. Yhtään ujoa ihmistä ei saa kehottaa ottamaan kontaktia, vika on aina muissa!
Totta, niin totta!!
Vierailija kirjoitti:
Onko sut esitelty tai oletko esitellyt itsesi? Jos ne miettii, kuka sä olet?
Onko siellä jokin tulopullakulttuuri että ne odottaa, milloin uusi tyyppi tuo pullaa?
Mitä vittua? Onko tollasta tulopullakulttuuria muka oikeasti olemassa ja miten se uusi työntekijä muka voi tietää että pitäisi pullaa tuoda?
Edes introverttius ei ole tekosyy moukkamaisille käytöstavoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sieltä nyt joku tyyppi löytyy jonka kanssa voit jutella? Vai möllötätkö koko päivän hiirenä jossakin kolossa kenellekään mitään sanomatta? Jos näin teet, niin yritä vähän enemmän itsekin, asia on aika paljon itsestäsi kiinni.
Eieieieieieieiei! EI! Introverttiys on pyhä lehmä. Yhtään ujoa ihmistä ei saa kehottaa ottamaan kontaktia, vika on aina muissa!
Introverttiys ja ujous ovat täysin eri asia. Introverteistä suurin osa ei ole pätkääkään ujoja, mutta osa ujoista voi toki olla introverttejä.
Sanot niille, että jännität sosiaalisia tilanteita. Ei ihme, kun käyttäydyt oudosti, että porukka tuijottaa eikä teidä mitä tehdä. Kerrot niille. Kerrot vaikka yhdelle niistä, sille kivoimmalle kahden kesken ja sanot sille, että sanoo muille. Et siis moiti heitä vaan sanota vaan, että jännität kun on paljon ihmisiä koolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sieltä nyt joku tyyppi löytyy jonka kanssa voit jutella? Vai möllötätkö koko päivän hiirenä jossakin kolossa kenellekään mitään sanomatta? Jos näin teet, niin yritä vähän enemmän itsekin, asia on aika paljon itsestäsi kiinni.
Eieieieieieieiei! EI! Introverttiys on pyhä lehmä. Yhtään ujoa ihmistä ei saa kehottaa ottamaan kontaktia, vika on aina muissa!
Introverttiys ja ujous ovat täysin eri asia. Introverteistä suurin osa ei ole pätkääkään ujoja, mutta osa ujoista voi toki olla introverttejä.
Lisäksi introvertit ovat useimmiten sosiaalisesti huomattavasti lahjaakkaampia kuin ekstrovertit, joilla huomio riittää vain oman itsen esiin tuomiselle ja jatkuvalle kälätykselle. Mutta introvertti kyllä on kykeneväinen keskustelemaan oikein mukavia aamukahvipöydässä käsien tärisemättä ja hengityksen salpaantumatta - sen sijaan introvertti ei halua tai jaksa käyttää koko 8 tunnin työpäiväänsä jatkuvaan turhaan höpöttämiseen, vaan kaipaa välillä omaa aikaa, jolloin saa rauhassa keskittyä työn tekemiseen. Ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat tosiaan aivan eri asioita kuin itroverttiys, mutta sitähän ei osa ekstroverteistä omaan napaan tuijottelultaan ja oman erinoimaisen sosiaalisuutensa ihastelultaan tajua.
Sanot niille sen huomenta ja tunget keksin suuhun. Siinäpä odottavat lausetta, kun suusi on täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin ainakin ihan suoraan että helvettiäkö kyyläätte kusipäät.
...ja se vasta fiksua onkin!
Mutta toki perin suomalaista. Kuten tuo vainoharhaisuuskin.
Sano niille joku aamu että "kiva keli!" Jos on paska keli, ne ottaa sen tietty sarkasmina, jos on hyvä keli niin sit ottaa tosissaan.
Meilläkin työpaikalla eräät levitti juorua kuinka olen tyhmä kuin saapas, kuinka pidän itseäni kauniina, kuinka pakoilen vastuuta sanoa asiakkaille ikävistä asioista...
Totuus on se, että näillä juoruilijoilla luonnehäiriöitä ja heikko itsetunto. Enemmän nuo keksityt juorut kuvaa näitä juiruajia. Ikävää tosin, että joku tuntematon uskoo ja outo käytös tarttuu heihinkin. Mielen köyhyyttä uskoa asioita ilman, että itse tutustuu kiusaamisen uhriin.
Meilläkin työpaikalla eräät levitti juorua kuinka olen tyhmä kuin saapas, kuinka pidän itseäni kauniina, kuinka pakoilen vastuuta sanoa asiakkaille ikävistä asioista...
Totuus on se, että näillä juoruilijoilla luonnehäiriöitä ja heikko itsetunto. Enemmän nuo keksityt juorut kuvaa näitä juiruajia. Ikävää tosin, että joku tuntematon uskoo ja outo käytös tarttuu heihinkin. Mielen köyhyyttä uskoa asioita ilman, että itse tutustuu kiusaamisen uhriin.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin työpaikalla eräät levitti juorua kuinka olen tyhmä kuin saapas, kuinka pidän itseäni kauniina, kuinka pakoilen vastuuta sanoa asiakkaille ikävistä asioista...
Totuus on se, että näillä juoruilijoilla luonnehäiriöitä ja heikko itsetunto. Enemmän nuo keksityt juorut kuvaa näitä juiruajia. Ikävää tosin, että joku tuntematon uskoo ja outo käytös tarttuu heihinkin. Mielen köyhyyttä uskoa asioita ilman, että itse tutustuu kiusaamisen uhriin.
Ja jos vaikka oisitkin oikeesti "tyhmä kuin saapas", niin mitä väliä. Kai sitä tyhmätkin saa töitä tehdä ja yrittää tienata itse elantonsa, vai pitäskö vaan olla sossun rahoilla ja sanoa työkkärissä... Älykkyyttä arvostetaan liikaa, sama miten huonosti käyttädyt muita kohtaan, kuhan olet hyvä" tiimipelaaja" toisin sanoen paskan jauhaja.
Ne on kiinnostuneita susta, koska olet mysteeri. Odottavat, että sanotko jotain, yritävät lukea vihjeitä sinusta. Älä ota sitä negatiivisesti, sehän on kiva, kun ihmiset on kiinnostuneita. Pahempaa on olla työkaverille kuin ilmaa. Kuten he ovat sinulle.