Onko psykoterapia kaiken kritiikin yläpuolella?

Ittee oleen 15 vuotta ollut maseentunut enkä puhunut siiitä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Ittee oleen 15 vuotta ollut maseentunut enkä puhunut siiitä kenellekään.

Nyt haluua vaaan kuolka pous. Epätooivinen ahdistava fiiilis kun eii haluaisii valittaakaan eikä se miitään auta. Wiski vähän helpotttaa.

Jokainen terapia suhde on erilainen, ei näitä voi vertailla keskenään, tärkeää on että terapeutti on sellainen ihminen kelle itse haluaa ja pystyy puhumaan, jos tämä ei toteudu, ei terapioista ole mitään hyötyä, enemmin jättää kesken ja etsiä joku uusi ihminen tähän hommaan.

Niitä on niin laidasta laitaan, että tuntuu hyvin vaikealta löytää hyvä ja itselle sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ittee oleen 15 vuotta ollut maseentunut enkä puhunut siiitä kenellekään.

Nyt haluua vaaan kuolka pous. Epätooivinen ahdistava fiiilis kun eii haluaisii valittaakaan eikä se miitään auta. Wiski vähän helpotttaa.

Tämä piste missä nyt oleen niin tämä on viimeiinen käsi minkä kaatson ja seen joutuu pelaamaaan loppuun saakka todella kovilla riiskeillä.

Ei ole kritiikin yläpuolella, mutta asiakas on itse vastuussa siitä, että itselleen sopivan terapeutin. Terapeuttia on syytä vaihtaa, jos terapia ei tunnu sujuvan toivotulla tavalla.

Ei ole, monihan kritisoi kaikkia terapioita tietämättä aiheesta mitään. Tietenkin kaikissa ammateissa on sekä hyviä että huonoja työntekijöitä. Minulla on monta huonoa lääkärikokemusta mutta en ajattele silti että lääketiede on turhaa ja hyödytöntä.

Ymmärtääkseni kaikki asiakkaat ovat henkisesti terveitä ja psykoterapeuteilla on mielenterveysongelmia.

Itse olen toista kertaa Kelan tukemassa psykoterapiassa. Elämäntilanteet ovat molemmilla kerroilla olleet aivan erilaiset, joten terapiakin on erilaista. En olisi ensimmäisellä kerralla ollut pahan kriisin keskellä valmis sellaiseen terapiaan, jossa käyn nyt. Ja jollen taas olisi silloin saanut toisenlaista terapiaa, niin en välttämättä nyt olisi valmis käsittelemään asioita tällä tavoin kuin niitä nykyisessä terapiassa vuosia myöhemmin käsitellään. Molemmat terapeutit ovat olleet hyviä, mutta aivan erilaisia, kun on ollut kyse eri tilanteista ja hiukan erilaisista ongelmista.

Ainakin koen aloituksen asenteen haitalliseksi sairaita ihmisiä kohtaan. Muutenkin terapia käsitteenä on todella ympäripyöreä asia. Mistä tietää että terapia toimii tai ei toimi? Jotkut sanoo että jos on paska fiilis niin se kuuluu asiaa. Että siitä kuuluukin tulla vähän paha olo kun tulee ne asiat tai tunteet tmv. pintaan. Se on vähän hankalaa samalla miettiä mistä itselle on apua kun jonglööraa niiden omien epävakaiden tunteiden ja väärien käsitysten kanssa jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin koen aloituksen asenteen haitalliseksi sairaita ihmisiä kohtaan. Muutenkin terapia käsitteenä on todella ympäripyöreä asia. Mistä tietää että terapia toimii tai ei toimi? Jotkut sanoo että jos on paska fiilis niin se kuuluu asiaa. Että siitä kuuluukin tulla vähän paha olo kun tulee ne asiat tai tunteet tmv. pintaan. Se on vähän hankalaa samalla miettiä mistä itselle on apua kun jonglööraa niiden omien epävakaiden tunteiden ja väärien käsitysten kanssa jo valmiiksi.

Olen käynyt psykoterapiassa. Sen kyllä huomaa, jos terapia toimii tai jos se ei toimi. Pitää kuunnella omaa oloaan. Itse on paras asiantuntija sen suhteen ollaanko liikaa vai sopivasti epämukavuusalueella kehitystä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin koen aloituksen asenteen haitalliseksi sairaita ihmisiä kohtaan. Muutenkin terapia käsitteenä on todella ympäripyöreä asia. Mistä tietää että terapia toimii tai ei toimi? Jotkut sanoo että jos on paska fiilis niin se kuuluu asiaa. Että siitä kuuluukin tulla vähän paha olo kun tulee ne asiat tai tunteet tmv. pintaan. Se on vähän hankalaa samalla miettiä mistä itselle on apua kun jonglööraa niiden omien epävakaiden tunteiden ja väärien käsitysten kanssa jo valmiiksi.

Olen käynyt psykoterapiassa. Sen kyllä huomaa, jos terapia toimii tai jos se ei toimi. Pitää kuunnella omaa oloaan. Itse on paras asiantuntija sen suhteen ollaanko liikaa vai sopivasti epämukavuusalueella kehitystä varten.

Hyvä tietää. Itse olen lähinnä saanut syyllistämistä siitä että en pysty tai kykene terapiaan. Ihan siis hoitotahoiltakin. Että se on asenne ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin koen aloituksen asenteen haitalliseksi sairaita ihmisiä kohtaan. Muutenkin terapia käsitteenä on todella ympäripyöreä asia. Mistä tietää että terapia toimii tai ei toimi? Jotkut sanoo että jos on paska fiilis niin se kuuluu asiaa. Että siitä kuuluukin tulla vähän paha olo kun tulee ne asiat tai tunteet tmv. pintaan. Se on vähän hankalaa samalla miettiä mistä itselle on apua kun jonglööraa niiden omien epävakaiden tunteiden ja väärien käsitysten kanssa jo valmiiksi.

Olen käynyt psykoterapiassa. Sen kyllä huomaa, jos terapia toimii tai jos se ei toimi. Pitää kuunnella omaa oloaan. Itse on paras asiantuntija sen suhteen ollaanko liikaa vai sopivasti epämukavuusalueella kehitystä varten.

Hyvä tietää. Itse olen lähinnä saanut syyllistämistä siitä että en pysty tai kykene terapiaan. Ihan siis hoitotahoiltakin. Että se on asenne ongelma.

Kuulostaa ikävältä. Todennäköisesti hoitotaho ei ole silloin kovin pätevää. Minullekin joskus eräs psykiatri sanoi, ettei minua voida traumojen kanssa auttaa. Itse koen kuitenkin asian toisin. Olen mielestäni hyötynyt terapiasta paljon ja päässyt hyvin eteenpäin. Onneksi tuo psykiatri asenteineen oli yksittäistapaus. Muuten on tullut yleensä hyvää palautetta. 

Ei ole, paljonhan psykoterapiaa kritisoidaan vaikka mistä syystä. Usein musta kyllä tuntuu, että ihmisillä on aika erikoisia toiveita ja odotuksia terapialta. ja kaikkeen on vastaus aina "vaihda terapeuttia". Mitä jos ei aina vaan vaihtaiskaan, vaan puhuisi niistä jutuisa itkä ärsyttää ja opettelis kohtaamaan vaikeita tunteita ja asioita.

Jotenkin niin, että psykoterapeutti ei paranna ketään eikä ole omnipotentti hyvän antaja. Terapiassa voidaan parhaassa tapauksessa luoda sellainen suhde, että yhdessä tutkitaan niitä ongelmakohtia ja se yhdessä tutkiminen, potilaan tunteiden ja toiveiden vastaaottaminen, suhteessa tapahtuva potilaan itsetuntemuksen lisääntyminen johtaa ongelman lieventymiseen.