Lasten päivittäinen kuskaaminen harrastuksiin: Milloin ihmeessä aikuisista tuli lasten palvelijoita?
Ei minun lapsuudessa näin ollut. Ikinä ei vanhempani kuskanneet mihinkään. En kyllä olisi edes kehdannut pyytää moista.
Kommentit (47)
Nuo harrastuskuskaukset ovat nykyajan statusjuttu.
Harrastukset kehittävät lasta. Juuri eilen puhuttiin, että erilaiset harrastukset rohkaisevat kohtaamaan erilaisia tilanteita, kehittävät taitoja monipuolisesti ja antavat lapselle todella paljon.
Olisiko kivempi sitten katsella penskojen puhelimen tökkimistä, kuunnella marinaa, ettei ole mitään tekemistä, ihmetellä, kun paino vaan nousee ?
Älä ap vaan ikinä tee lapsia!
Minua kuskattiin 80-luvulla. Tosin asuimme Helsingissä ja oli ihan hyvät liikenneyhteydet, mutta vanhempani hakivat usein treeneistä illalla (olin mennyt sinne suoraan koulusta) ihan vaan jotta saan enemmän aikaa läksyihin ja lepoaikaa. Olin kilpaurheilija ja maajoukkuessa ja yläkouluikäisenä.
Olen siis mielelläni kusannut myös omia lapsiamme. Harrastukset ovat olleet heille tärkeitä ja he ovat niissä myös pärjänneet niin, että treenejä on paljon, enkä halua että joutuvat illalla myöhään kulkemaan bussilla. Kun hakemisemme säästää matka-aikaa 45 min. Sekin aika menee koululle.
En ko eolevani palvelija, haluan vain lapsilleni mahdollisimman hyvää ja olen heidän hyvinvoimmistaan vastuussa. Haen jopa lukioikäistä tanssitreeneistä, juuri samalla motiivilla kuin omat vanhempani hakivat minua: ei tarvitse illalla myöhään (teenit kestävät usein klo 20.30 saakka) odotella busseja ja säästää paukkuja koululle.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kivempi sitten katsella penskojen puhelimen tökkimistä, kuunnella marinaa, ettei ole mitään tekemistä, ihmetellä, kun paino vaan nousee ?
Älä ap vaan ikinä tee lapsia!
Ilmeisesti se kehittävä harrastaminen jotenkin passivoi lapsia, jos vaihtoehto on tuo.
Kannattaa joskus koettaa ottaa älylaitteet pois ja pitää harrastustaukoa. Lapset keksivät aivan yllättävän paljon tekemistä, liikkuvatkin ihan itsenäisesti.
Arkipäivinä ja iltaisin kuskaan mielelläni mieluisiin harrastuksiin. Viikonloppuisin meillä levätään, aikuiset ja lapset, pidetään tylsää ihan suunnitelmallisesti. :)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kivempi sitten katsella penskojen puhelimen tökkimistä, kuunnella marinaa, ettei ole mitään tekemistä, ihmetellä, kun paino vaan nousee ?
Älä ap vaan ikinä tee lapsia!
Noin ärsyttävät lapset kyllä kuskaisin minäkin joka ilta pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun lapsuudessa näin ollut. Ikinä ei vanhempani kuskanneet mihinkään. En kyllä olisi edes kehdannut pyytää moista.
Joo ei niin, mutta eipä ollut sitten harrastuksiakaan. Mitään kivaa juttua ei harrastettu lähistöllä.
Minä kuljetan lapseni kaksi kertaa viikossa harrastukseen, koska paikka on kaukana ja niin syrjässä, että sinne ei pääse julkisilla. Samalla pääsen seuraamaan hänen huimia suorituksiaan ja kehitystään. Siinä ei ole minusta mitään pahaa - olisinpa minäkin lapsena päässyt.
Minä pääsin kerran katsomaan kun naapurin tyttö ratsasti.
Päätin jo silloin että tarjoan omille lapsilleni parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset kehittävät lasta. Juuri eilen puhuttiin, että erilaiset harrastukset rohkaisevat kohtaamaan erilaisia tilanteita, kehittävät taitoja monipuolisesti ja antavat lapselle todella paljon.
Joo, varmaan ne rääkyvät ja aggressiiviset vanhemmat siellä kentän laitalla kehittävätkin todella paljon lasta.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset kehittävät lasta. Juuri eilen puhuttiin, että erilaiset harrastukset rohkaisevat kohtaamaan erilaisia tilanteita, kehittävät taitoja monipuolisesti ja antavat lapselle todella paljon.
Joo, varmaan ne rääkyvät ja aggressiiviset vanhemmat siellä kentän laitalla kehittävätkin todella paljon lasta.....
MISSÄ näitä vanhempia on?! Tuota toista ketjua just kommentoin, että 13v, 3 lajia ja 3 seuraa on kokemusta, eikä näitä ole omalle kohdalle osunut kuin yhden käden sormin laskettava määrä ja niistäkin kaksi oli vastustavan joukkueen valmentajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset kehittävät lasta. Juuri eilen puhuttiin, että erilaiset harrastukset rohkaisevat kohtaamaan erilaisia tilanteita, kehittävät taitoja monipuolisesti ja antavat lapselle todella paljon.
Joo, varmaan ne rääkyvät ja aggressiiviset vanhemmat siellä kentän laitalla kehittävätkin todella paljon lasta.....
Teatterikoulussa, arkkitehtikerhossa jne ei ole mitään kenttää. Ei en vanhemmat siellä mukana edes ole.
Ap, kelpaako teille kuitenkin muiden perheiden tarjoama kyyti? Meillä kun on lähistöllä just tuollainen periaatteellinen "mehän ei lapsia kuskata minnekään" -perhe, mutta koskaan eivät ole kieltäneet lapsiaan tulemasta meidän kyytiin, jos lapset pyytää kyytiä.
Näillä aikuisilla on myös työmatkat, jonka voisivat kulkea fillarilla, mutta tiiviisti on autot per*een alla molemmilla.
Minä en myöskään ymmärrä mikä se on se rasite, mikä tuosta kuskaamisesta tulee? Koen arvokkaaksi ja tärkeäksi sen kymmenminuuttisen suuntaansa lapsen kanssa. Siinä ajassa ehtii jutella monta asiaa ja lapsellekin jää enemmän aikaa olla kotona.
Lapsen harrastuksen aikana ehdin itse käydä kaupassa tai lenkillä tai kirjastossa, milloin missäkin, tai sitten ihan vain jään seuraamaan treenejä.
Pääkaupunkiseudulla ei voi enään laittaa lastaan liikkumaan yksin monessakaan postinumero alueessa jos ymmärätte mitä tarkoitan.Saalistajat ovat liikkeellä ja liikkuvat löyhissä porukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Nuo harrastuskuskaukset ovat nykyajan statusjuttu.
Ja lasten harrastukset muutenkin. Huvittaa mammat, joiden elämässä ei tunnu olevan muuta sisältöä kuin nicolucan jalkapalloturnaukset ja mokkapalojen leipominen..
Kateus. Tuo ehtymätön luonnonvara.
Jos haluaa, että lapset harrastaa, niin sitten pitää kuskata. Ja kyllä mä ainakin haluan!
Lapset kyllä pyöräilevät hyvin alle 5km matkat useimmassa säässä. Tämä on tätä uusavuttomuutta, minkä takia lapset ovat ennätyksellisen lihavia ja huonokuntoisia. Ei se ohjattu harrastus pari kertaa viikossa riitä korvaamaan päivittäistä hyötyliikuntaa.
Ylellä juuri oli artikkeli, missä seliteltiin, miksi lapset lihovat. Eli vanhemmat luulevat, että yksittäiset teot vastaavat elämäntapamuutosta. Liikuntaharrastus ja pari terveellistä ateriaa viikossa ei riitä kompensoimaan sitä, että muuten istutaan sohvalla tai autossa ja syödään liikaa.
Silloin kun maahan tuli vaara ja levottomuuksia.
No, me olemme itse valinneet asuinpaikaksi paikan, jossa ei ole joukkoliikennettä. Ei kait lapsen tarvitse meidän valinnoistamme kärsiä, eli tottakai kuskaamme harrastuksiin.