Abortin kieltäminen: kuinka moni adoptoisi down lapsen?

Kai tiesit, että ulkomailta Suomeen adoptoitavista lapsista todella harva on terve. Joten jos kelpaa ulkomaalainen vammainen lapsi, niin miksi ihmeessä ei kelpaisi suomalainenkin?

Vierailija kirjoitti:

Mitenkään arvostamasta lapsia (minkä teen tässä), Päivi Räsäsen ehdotus vammaisten lasten synnyttämisestä ja antamisesta adoptioon on musta jeesustelua!

Kuinka moni oikeasti adoptoisi esim. Down lapsen? He ovat ihan yhtä arvokkaita, sitä en kiellä. Mutta olisi hulluutta väittää, ettei syndrooma aiheuta arkeen valtavan määrän lisätyötä, surua ja vaivaa. Ja kuka huolehtii lapsesta adoptiovanhempien kuoltua?

Adoptiokaan ei ole eettisesti niin ongelmaton juttu. Jos Räsänen suree sitä, että valtaosa abortoiduista sikiöistä mahdollisesti syntyisi terveinä lapsina. Nimittäin silloihan lapsista tulee kauppatavaraa ja hyödykkeitä, jossa lapsettomat, mutta lasta toivovat, voisivat valikoida markkinoilta itselleen adoptoitavan lapsen kuin kaupan hyllyltä ikään.  Tällä sektorilla lapsia tehtailtaisiin sitten kaikkien halukkaiden itsekkäisiin tarpeisiin, mm. homoseksuaalit, jotka itsessään ovat ilmeisesti Räsäselle kauhistus.

Down lapsen mahdollisuus saada itselleen vanhemmat olisi tässä tilanteessa hypoteettinen. Jos joku kuriositeettiimielessä ottaisi itselleen söpön downin kuin koiranpennun niin tällainen ihminen on täysin pihalla realiteeteista.

Juu ei kiitos, en tasan ottaisi riesakseni.

Toivottavasti maailma on niin kaunis ja ihmisten tahto hyvä, että myös vaikeasti vammaiset lapset saavat hyvän kodin.

En usko että kovin heppoisilla perusteilla kukaan olisi abortoinut lastaan.

Asiaa voidaan ajatella myös lapsen biologisen äidin näkökulmasta. Jos olisi pakkotilanteessa synnyttänyt terveeen lapsen tai down lapsen ja lapsesta olisi pakko luopua, niin itse asiassa terveen lapsen antaminen adoptioon on helpompaa, koska silloin voisi ajatella, että on antanut lapselle elämän ja hyvät lähtökohdat jatkaa jossain rakastavassa adoptioperheessä. Mutta miettikää sitä syyllisyyden määrää ja taakkaa synnyttää vammainen lapsi ja hylätä se jonnekin lastensuojelulaitokseen?

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voidaan ajatella myös lapsen biologisen äidin näkökulmasta. Jos olisi pakkotilanteessa synnyttänyt terveeen lapsen tai down lapsen ja lapsesta olisi pakko luopua, niin itse asiassa terveen lapsen antaminen adoptioon on helpompaa, koska silloin voisi ajatella, että on antanut lapselle elämän ja hyvät lähtökohdat jatkaa jossain rakastavassa adoptioperheessä. Mutta miettikää sitä syyllisyyden määrää ja taakkaa synnyttää vammainen lapsi ja hylätä se jonnekin lastensuojelulaitokseen?

En tuntis ainakan yhtään, vähemmän sellainen kehityskyvytön mistään menetyksistä tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Kai tiesit, että ulkomailta Suomeen adoptoitavista lapsista todella harva on terve. Joten jos kelpaa ulkomaalainen vammainen lapsi, niin miksi ihmeessä ei kelpaisi suomalainenkin?

Suurin osa niistä ei ole mitään Down-lapsia. Adoptiolapsilla olevat vammat on monesti sellaisia, joihin Suomessa saa todella hyvää hoitoa. Osa voidaan jopa korjata.

Kyllä niillekkin löytyy ottajansa. Adoptiojonot on pitkät, joten hyväksymällä kehitysvammaisen lapsen voi kiilata jonon ohi. Täytyy myös muistaa, että adoptiolapsilla on enemmän mt-ongelmia kuin "normilapsilla", joten loppujen lopuksi ei voi tietää osuuko pommi juuri omalle kohdalle.

Mun täytyy tunnustaa, että olen suunnattoman kiitollinen siitä, että olen saanut synnyttää ja pitää kaksi tervettä lasta. Meidän pienillä tuloilla olisi ollut täyskatastrofi saada esim. Down-lapsi. Olemme myös täysin vailla tukiverkkoja, joten en varmaankaan olisi jaksanut.

Olen huono ihminen tunnustaessani, etten myöskään koskaan voisi edes harkita adoptoivani vammaista lasta. Voimavarani eivät yksinkertaisesti riittäisi siihen. Nostan hattua kaikille niille, jotka jaksavat ja ymmärrän kyllä, että lastaan rakastaa aivan äärettömästi, on hänellä Downin syndrooma tai ei.

Niin ja läheltä löytyy hyvä esimerkki siitä, että sitten kun se hartain toive toteutuu, lapseton pari saa vihdoin  adoptiolapsen/t, niin ei aikaakaan kun avioliitto on ohi.  Tarkoitan pariskuntaa Kaikkonen-Taiveaho.  Joskus tuollainen hinku pitää liiton koossa, sitten kun kaikki on saatu, niin PUF - Eipä se sitten ollutkaan sitä, mitä kuvitteli.  Joskus ihmisen on hyvä vain totutella ajatukseen, että vaikka sinulla on rahaa, valtaa ja asemaa niin se ei takaa sitä, että olisit oikeutettu saamaan kaiken taivaan ja maan päältä, jos niin ei ole tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voidaan ajatella myös lapsen biologisen äidin näkökulmasta. Jos olisi pakkotilanteessa synnyttänyt terveeen lapsen tai down lapsen ja lapsesta olisi pakko luopua, niin itse asiassa terveen lapsen antaminen adoptioon on helpompaa, koska silloin voisi ajatella, että on antanut lapselle elämän ja hyvät lähtökohdat jatkaa jossain rakastavassa adoptioperheessä. Mutta miettikää sitä syyllisyyden määrää ja taakkaa synnyttää vammainen lapsi ja hylätä se jonnekin lastensuojelulaitokseen?

Just tämä! Varmasti myös synnyttäneen lähipiiri miettii loppuelämänsä samaa.

Eikö Räsäsen vois hypnotisoida sellaiseen tilaan, että pystyis tuntemaan empatiaa. Muutakin kuin solurykelmää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voidaan ajatella myös lapsen biologisen äidin näkökulmasta. Jos olisi pakkotilanteessa synnyttänyt terveeen lapsen tai down lapsen ja lapsesta olisi pakko luopua, niin itse asiassa terveen lapsen antaminen adoptioon on helpompaa, koska silloin voisi ajatella, että on antanut lapselle elämän ja hyvät lähtökohdat jatkaa jossain rakastavassa adoptioperheessä. Mutta miettikää sitä syyllisyyden määrää ja taakkaa synnyttää vammainen lapsi ja hylätä se jonnekin lastensuojelulaitokseen?

En tuntis ainakan yhtään, vähemmän sellainen kehityskyvytön mistään menetyksistä tajuaa.

Onneksi olkoon vain sinulle. Tuollaisella betoniporsaan tunne-elämällä on varmaan kiva porskutella elämässä menemään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tiesit, että ulkomailta Suomeen adoptoitavista lapsista todella harva on terve. Joten jos kelpaa ulkomaalainen vammainen lapsi, niin miksi ihmeessä ei kelpaisi suomalainenkin?

Suurin osa niistä ei ole mitään Down-lapsia. Adoptiolapsilla olevat vammat on monesti sellaisia, joihin Suomessa saa todella hyvää hoitoa. Osa voidaan jopa korjata.

Tuosta olen kyllä aivan eri mieltä. Tunnen useita adoptioperheitä ja täytyy sanoa, että melkein jokaisella ulkomailta adoptoiduilla lapsilla on todella rankkoja juttuja, mitä ei voi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voidaan ajatella myös lapsen biologisen äidin näkökulmasta. Jos olisi pakkotilanteessa synnyttänyt terveeen lapsen tai down lapsen ja lapsesta olisi pakko luopua, niin itse asiassa terveen lapsen antaminen adoptioon on helpompaa, koska silloin voisi ajatella, että on antanut lapselle elämän ja hyvät lähtökohdat jatkaa jossain rakastavassa adoptioperheessä. Mutta miettikää sitä syyllisyyden määrää ja taakkaa synnyttää vammainen lapsi ja hylätä se jonnekin lastensuojelulaitokseen?

En tuntis ainakan yhtään, vähemmän sellainen kehityskyvytön mistään menetyksistä tajuaa.

Onneksi olkoon vain sinulle. Tuollaisella betoniporsaan tunne-elämällä on varmaan kiva porskutella elämässä menemään...

Terveempi tunne-elämä se on kuin sinulla jolla ei ole aavistustakaan mitä sanonta "elämässä tarvitaan kykyä tehdä asioille, joille jotain voi, ja kykyä antaa asioiden, joille ei mitään voi, olla, sekä kykyä erottaa nämä kaksi toisistaan" tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voidaan ajatella myös lapsen biologisen äidin näkökulmasta. Jos olisi pakkotilanteessa synnyttänyt terveeen lapsen tai down lapsen ja lapsesta olisi pakko luopua, niin itse asiassa terveen lapsen antaminen adoptioon on helpompaa, koska silloin voisi ajatella, että on antanut lapselle elämän ja hyvät lähtökohdat jatkaa jossain rakastavassa adoptioperheessä. Mutta miettikää sitä syyllisyyden määrää ja taakkaa synnyttää vammainen lapsi ja hylätä se jonnekin lastensuojelulaitokseen?

Jos ei ole itse lasta halunnut onko sillä väliä onko se vammainen vai ei. Kuinka moni lapsesa adoptoinut millään tavalla tietää minne lapsi päätyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tiesit, että ulkomailta Suomeen adoptoitavista lapsista todella harva on terve. Joten jos kelpaa ulkomaalainen vammainen lapsi, niin miksi ihmeessä ei kelpaisi suomalainenkin?

Suurin osa niistä ei ole mitään Down-lapsia. Adoptiolapsilla olevat vammat on monesti sellaisia, joihin Suomessa saa todella hyvää hoitoa. Osa voidaan jopa korjata.

Tuosta olen kyllä aivan eri mieltä. Tunnen useita adoptioperheitä ja täytyy sanoa, että melkein jokaisella ulkomailta adoptoiduilla lapsilla on todella rankkoja juttuja, mitä ei voi korjata.

Mä en taas tunne yhtään sellaista adoptioperhettä, jonka lapsella olisi vammaa. Siis minkäänlaista. Terveitä lapsia kaikki. Kotimaat Thaimaa, Kolumbia ja Kiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tiesit, että ulkomailta Suomeen adoptoitavista lapsista todella harva on terve. Joten jos kelpaa ulkomaalainen vammainen lapsi, niin miksi ihmeessä ei kelpaisi suomalainenkin?

Suurin osa niistä ei ole mitään Down-lapsia. Adoptiolapsilla olevat vammat on monesti sellaisia, joihin Suomessa saa todella hyvää hoitoa. Osa voidaan jopa korjata.

Tuosta olen kyllä aivan eri mieltä. Tunnen useita adoptioperheitä ja täytyy sanoa, että melkein jokaisella ulkomailta adoptoiduilla lapsilla on todella rankkoja juttuja, mitä ei voi korjata.

Mä en taas tunne yhtään sellaista adoptioperhettä, jonka lapsella olisi vammaa. Siis minkäänlaista. Terveitä lapsia kaikki. Kotimaat Thaimaa, Kolumbia ja Kiina.

Sama. Lisänä Intia.

Toivottavasti Räsänen adoptoi kaikki vaikeasti kehitysvammaiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Kai tiesit, että ulkomailta Suomeen adoptoitavista lapsista todella harva on terve. Joten jos kelpaa ulkomaalainen vammainen lapsi, niin miksi ihmeessä ei kelpaisi suomalainenkin?

Anteeksi mitä? Lähipiirissä kolme adoptiolasta eikä yksikään ole vammainen. Ja äitini työskentelee vammaisten kanssa eikä siellä käsittääkseni ole yhtäkään ulkomailta adoptoitua.

Tiedän yhden perheen, jolle syntyi down lapsi. Eivät halunneet enää toista lasta tehdä, mutta adoptoivat myöhemmin toisen down lapsen. Mun mielestä osoittaa hyvää sydäntä tuollainen. Itsestäni ei olisi noin haastavaan tehtävään. Minulla on yksi erityislapsi, että sikäli tiedän mitä haasteita tulee mukana, kun lapsi ei ole ns. normaali.