Lue keskustelun säännöt.
Millaistahan olisi, jos miehellä ei olisikaan lapsia? Uusperheen vela-äitipuoli täällä pohtii...
04.11.2018 |
Takana aivan ihana kahdenkeskinen viikonloppu miehen kanssa. Kynttilöitä, hyvää ruokaa, ystävien näkemistä, elokuvien katselua, retkeilyä ja paljon, paljon hyvää seksiä. Kohta alkaa taas arki kolmen rasavillin kanssa, ja kotimme täyttyy metelistä ja sotkusta ja arki alkaa taas pyöriä lasten hoidon, koulun, ruuan ja harrastusten ympärillä.
Joskus näiden ihanien viikonloppujen jälkeen salaa mietin, millaista elämämme olisi ilman miehen lapsia. Olemme hyvä tiimi perheenä näinkin ja uusperhearki on vihdoin saatu toimimaan, mutta itse velana en voi olla ajattelematta kuinka ihanaa olisi, jos miehenikin olisi lapseton... Olen aistivinani myös hänestä pientä ahdistusta lasten paluusta, vaikka rakkaita lapset toki ovatkin, meille molemmille. Mutta fakta on se, että nautimme kahdenkeskisestä ajasta pariskuntana huomattavasti paljon enemmän ja olemme esim. paremmalla tuulellakin kuin silloin, kun lapset ovat kotona.
Pohditteko muut uusperheelliset koskaan tällaisia? Näistä kun ei paljon ääneen voi puhua...
Kommentit (50)
Lapset aina ensin. Piste.
Seurustele lapsettoman miehen kanssa, jos haluat elää toisenlaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä lapset ovat? Ilmeisesti eivät enää ihan pieniä jos on koulua ja harrastuksia?
Jos kaikki ovat jo koulussa niin teille koittaa rauha suurinpiirtein 10v päästä.
Kuvitteletko, että ydinperheessä ei joku "salaa ajattelisi" ihan samoin?
No, jos miehellä ei olisi lapsia, hän ei olisi kanssasi ap, koska miehesi on halunnut lapsia, jopa 3 kpl. Lapsettomana miehellesi ei olisi vela kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas lapsellinen aloitus. Kuvittelitko mitä sitten mieheen tutustuessasi tulevasta suhteestanne?
Meille koitti rauha, kun miehen lapsi täytti 12v. Sitä ennen tuli vähän väkipakolla ja se näkyi. Kaikki veti jotain roolia, mutta nyt lasta näkyy lähinnä kun hän tarvii rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tällaisia ajatusleikkejä olla, mutta itse en tällaisia ajatuksia lähtisi ruokkimaan. Suhtaudun perhe-elämään niin että tiedän, että lapset ovat miehelle aina tärkein asia. Jos en voisi sitä hyväksyä, en voisi olla tässä parisuhteessa, joten mulle tärkein työ on ollut saada tämä tärkeysjärjestys kuntoon omassa päässä. Mies kyllä huomioi mua ja meillä on todella tasa-arvoinen suhde mutta loppujen lopuksi, se on vaan hyväksyttävä että lapset on tärkeimmät. Mä itse kyllä haaveilen vielä omista lapsista, joten tiedän myös että mahdollisen tuleva meidän lapsemme olisi miehelle sitten tärkeämpi kuin minä,ja minulle lapsi tärkeämpi kuin mies!
Mutta niin, turha leikkiä noilla mitä jos lapsia ei olisi-ajatuksilla, koska ne tekee vaan siitä arjesta hankalampaa. Jos haluat olla ko.miehen kanssa ja rakastat häntä, ei niille ajatuksille kannata antaa sijaa. Luot itsellesi vain tuskaa vatvomalla asiaa johon et voi vaikuttaa. Sitä toki kannattaa pohtia, millasta parisuhde toisen velan kanssa olisi, ei siinä ole mitään väärää haluta lapsetonta elämää. Mutta ei ole realistista ja ehkä vähän väärinkin toivoa että ne lapsellisen ihmisen lapset jonnekin katoaisivat, kun ei se lapsen vika ole ollut että maailmaan syntyi ja lapsille ne omat vanhemmat ovat maailman tärkeimmät.
Mäkin olen aina muka aistivani että mies nauttii ajasta ilman lapsia..mutta sitten kun näen sen katseen ja ilmeen millä se lapsiaan katsoo kun ne saapuu niin tajuan että suurin onni hänelle olisi, että saisi aina elää arkea lasten kans. Siihen pitää itse vaan sopeutua ja tulla osaksi perhettä!
Saahan tuollaisia ajatella, salassa tai ei, mutta mikään (paitsi sinun kohdalla ero, miehellä ei mikään) ei muuta sitä että ne lapset on tehty ja niitä ei saa tekemättömäksi, joten voi miettiä että katkeroittaako tuollaiset ajatukset pidemmän päälle. Vai pitäisikö vaan keskittyä ajattelemaan niitä hyviä puolia uusperhe-elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystäni jätti minut, koska minulla on alakouluikäisiä lapsia ja hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Pari kuukautta myöhemmin miehen äiti sairastui ja hän on nykyään enemmän sidoksissa äitiinsä kuin minä lapsiini. Haaveet kahden aikuisen suhteesta siirtyivät hänellä hamaan tulevaisuuteen.
Kuinka vapaa olet ap oikeasti?
Viikonloppu tuntuu työssäkäyvänä speciaalilta. Näin työttömänä se ei ole mitenkään erityistä kun tänään ei tarvi/saa mennä töihin.
Eli uskon että nautit tuosta lapsettomasta viikonlopusta niin paljon kun se on "harvinaista herkkua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille koitti rauha, kun miehen lapsi täytti 12v. Sitä ennen tuli vähän väkipakolla ja se näkyi. Kaikki veti jotain roolia, mutta nyt lasta näkyy lähinnä kun hän tarvii rahaa.
Se jäi kirjoittamatta millaista meillä on nyt. Kireä ja vetäytyvä mies on poissa ja hän koke ettei isyys oikein koskaan ollut hänen juttunsa ja nyt on tilaan hengittää.
Kiitos, kun laitoit tämän avauksen, Ap. Muistan taas, etten vahingossakaan sotkeudu kuvioon, johon liittyy pieniä lapsia. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille koitti rauha, kun miehen lapsi täytti 12v. Sitä ennen tuli vähän väkipakolla ja se näkyi. Kaikki veti jotain roolia, mutta nyt lasta näkyy lähinnä kun hän tarvii rahaa.
Törkeä asenne lasta kohtaan sulla. Toi on jotain, mitä kaikki huonot vanhemmat lapsistaan sanoo, tiedätkö? Kun ei ole lapsille mitään muuta antaneet ja merkinneet. Ja se ei ole, tiesitkös, pikkuinen lun tt u, koskaan lapsen syy. Miehesi on vain kasvattanut sellaisen suhteen lapsiinsa, eikä osaa arvostaaa näitä. Säälittävän hyypiön olet saanut.
Vierailija kirjoitti:
Meille koitti rauha, kun miehen lapsi täytti 12v. Sitä ennen tuli vähän väkipakolla ja se näkyi. Kaikki veti jotain roolia, mutta nyt lasta näkyy lähinnä kun hän tarvii rahaa.
Surullista ettei miehesi parempaan pystynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille koitti rauha, kun miehen lapsi täytti 12v. Sitä ennen tuli vähän väkipakolla ja se näkyi. Kaikki veti jotain roolia, mutta nyt lasta näkyy lähinnä kun hän tarvii rahaa.
Se jäi kirjoittamatta millaista meillä on nyt. Kireä ja vetäytyvä mies on poissa ja hän koke ettei isyys oikein koskaan ollut hänen juttunsa ja nyt on tilaan hengittää.
Ehkä hän vain heijastelee sinun mielentilaasi. Missähän vaiheesa sinä et ole enää hänen juttunsa...
Miehelläni on yksi lapsi, joka on joka toisen viikonlopun meillä. Arki ja joka toinen viikonloppu sitä meidän yhteistä aikaa. Kun lapsi tulee meille otan aikaa täysin itselleni. Lapsi ei voisi vähempää kiinnostaa ja käytän sen ajan ihan johonkin muuhun. Miksi sitten mies, jolla on lapsi. Ennustajan vikaa minussa ei ole, enkä olisi koskaan osannut kuvitella miten raskas joku lapsi voi olla. Tulen siskon ja veljeni lasten kanssa ihan hyvin juttuu, joten tämä kaikki tuli ihan puskista. Arki meillä on niin hyvää, että tuon ajan nyt seisoo vaikka päällään.
Niin no, voihan sitä haaveilla, mutta turhaa se on koska lapset ovat ja tulevat olemaan. Ei kannata lietsoa tuota ajatusta, kun et sille mitään voi, että miehelläsi on lapsia. Mitä enemmän antaa sijaa sille sitä varmemmin negatiivisuus lapsia kohtaan siirtyy myös omaan käytökseen. En näe mitään hyötyä siitä, että elättelee tuollaisia ajatuksia päässään.
Aina ihmettelen sitä miksi täytyy ottaa puoliso jolla on jo lapsia, jos jo lähtökohtaisesti ei itse niistä lapsista pidä eikä niitä halua. Maailma on täynnä lapsettomiakin ihmisiä, joista valita.
Sitä paitsi varmasti kaikkien ihmisten mielestä on mukavaa jos on jotain kivaa extraa viikonloppuna ja arkeen paluu kivan viikonlopun jälkeen voi harmittaa. Ei sitä arkeen paluun harmitusta kannata laittaa lapsista johtuvaksi, vaikka mielesi kovasti tekisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille koitti rauha, kun miehen lapsi täytti 12v. Sitä ennen tuli vähän väkipakolla ja se näkyi. Kaikki veti jotain roolia, mutta nyt lasta näkyy lähinnä kun hän tarvii rahaa.
Se jäi kirjoittamatta millaista meillä on nyt. Kireä ja vetäytyvä mies on poissa ja hän koke ettei isyys oikein koskaan ollut hänen juttunsa ja nyt on tilaan hengittää.
Ehkä hän vain heijastelee sinun mielentilaasi. Missähän vaiheesa sinä et ole enää hänen juttunsa...
Minä en ole enää iässä, jossa rakennaallaan jotain pilivilinnoja. Tämä kestää sen aikaa kun kestää ja sitten mennään eteen päin eikä jäädä vellomaan johonkin katkeruuden kitkerään höttöön.
Jos mies ei olisi väsähtänyt lapsiperhearkeen edellisessä suhteessaan, hän ei olisi kanssasi. Taitaa olla vähän pettynyt kun pikkuhiljaa tajuaa, että ei niistä muksuista eroamalla eroon pääse ja tavallaan tuli ihan turhaan erottua kun se arki seuraa lasten mukana uuteenkin suhteeseen. Onneksi kuitenkin löysi innokkaan piian hoitamaan lapsia.