Lue keskustelun säännöt.
Millaistahan olisi, jos miehellä ei olisikaan lapsia? Uusperheen vela-äitipuoli täällä pohtii...
04.11.2018 |
Takana aivan ihana kahdenkeskinen viikonloppu miehen kanssa. Kynttilöitä, hyvää ruokaa, ystävien näkemistä, elokuvien katselua, retkeilyä ja paljon, paljon hyvää seksiä. Kohta alkaa taas arki kolmen rasavillin kanssa, ja kotimme täyttyy metelistä ja sotkusta ja arki alkaa taas pyöriä lasten hoidon, koulun, ruuan ja harrastusten ympärillä.
Joskus näiden ihanien viikonloppujen jälkeen salaa mietin, millaista elämämme olisi ilman miehen lapsia. Olemme hyvä tiimi perheenä näinkin ja uusperhearki on vihdoin saatu toimimaan, mutta itse velana en voi olla ajattelematta kuinka ihanaa olisi, jos miehenikin olisi lapseton... Olen aistivinani myös hänestä pientä ahdistusta lasten paluusta, vaikka rakkaita lapset toki ovatkin, meille molemmille. Mutta fakta on se, että nautimme kahdenkeskisestä ajasta pariskuntana huomattavasti paljon enemmän ja olemme esim. paremmalla tuulellakin kuin silloin, kun lapset ovat kotona.
Pohditteko muut uusperheelliset koskaan tällaisia? Näistä kun ei paljon ääneen voi puhua...
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka väittävät olevansa veloja, mutta ottavat lapsellisen kumppanin. Eihän silloin enää voi elää lapsetonta elämää! Ymmärrän enemmän jopa lisääntyjiä kuin näitä, kun ilmeisesti omista lapsista kuitenkin saa enemmän positiivisia tunnekokemuksia. Toisten lasten kanssa asuessa saa vain ja ainoastaan ne negatiiviset puolet. Etkö voisi kutsua itseäsi vain "henkilö jolla ei omia biologisia lapsia"?
T. Omasta tahdostaan lapseton, joka ei halua lapsia elämäänsä mitään kautta
Minä olen edelleen lap-se-ton, vaikka miehellä on lapsi. Minulla ei ole mitään vastuuta ja velvollisuutta lasta kohtaan.
Jos asuu samassa taloudessa, väkisin on vastuuta ja velvollisuutta. Miten tämä on edes käytännössä mahdollista? Mietitkö yhtään miltä lapsesta tuntuu elää tällaisen aikuisen kanssa? Pitkällä tähtäimellä ei varmasti hyvä parisuhteenkaan kannalta, että eriytät itsesi lapsista noin, kun lapselliselle ihmiselle lapset ovat niin suuri osa elämää, loppuelämän! Mun isä on 70 ja edelleen ollaan jatkuvasti sen elämässä mukana. Ei se lopu ikinä. Miten jaksat tollasta rajanvetoa parhaimmillaan vuosikymmeniä? Eikö olisi vain helpompi antaa muodostua luonnollinen läheinen suhde johon kuuluu väistämättä myös vastuuta ja velvollisuuksia, niinkuin moniin muihinkin perhesuhteisiin kuuluu?
En mieti. Kun lapsi tulee meille vietän ihan sitä omaa päivittäistä arkeani. Käyn lenkillä, salilla, vetäydyn makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa, lähden viikonlopuksi tyttökaverille, jne. Jos isä lähtee ulos hän ottaa lapsen mukaan. Syöttää, juottaa, jne. Tämä on toiminut meillä kohta neljä vuotta, eikä se ole edes vaikeaa. Lapsi on tehnyt omat valintansa asian suhteen ja on omissa maailmoissaan. Laittaa luurit korville ja on puhelimellaan. Hyvä, kun syömään saa omasta huoneestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kyllä minä ihan ydinperheen äitinä huokaan syvään ja mietin, millaista meillä olisi jos ei oltaisi tehty lapsia,aina kun kahden keskeinen loma päättyy. Mutta sitten mietin aikaa taaksepäin, eihän me aina olla oltu perheellisiä. Ihan erilailla osaamme nyt ottaa kaiken ilon ja rakkauden irti niistä lahdenkeskisistä hetkistä, oli se sitten yhden illan mittainen treffit tai koko viikon lomamatka. Sillon kun se oli vakio, se oli vaan arkea. Ei meillä niin ihania hetkiä ollut yhdessä mitä nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miten voi asua samassa taloudessa lasten kanssa ja kokea, ettei ole mitään vastuuta tai velvollisuutta niistä :D lapsi sanoo vaikka että on nälkä tai jano mutta isä on vaikka pihalla.. sinä et reagoi? Lapsi meinaa tehdä jotain typerää, et kiellä? Lapsi tulee kysyy saanks lukee mun läksyt sulle, niin sä vaan istut siinä etkä auta sitä? En usko. Joten halusit tai et, sinulla on vastuuta ja velvollisuutta lapsista, ellet sitten ole joku robotti. Sitä kyllä ihmettelen miksi kukaan haluaisi asua ympäristössä jossa ihmisten välinen dynamiikka on keinotekoisen rajattua. Aikuisilla on aina vastuu lapsista.
Minä en ymmärrä miksi kaikki olettaa, että erolapset on kaikki jotain kädettömiä alle kouluikäisiä :D Miehen tytär oli 11v, kun me tavattiin. Ei sille tarvitse olla vaippoja vaihtamassa tai muutenkaan ottaa vastuuta. Nytkin on takana viikonloppu, jolloin ei nähty kertaakaan. Enkä minä mitenkää edes yritä vältellä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miten voi asua samassa taloudessa lasten kanssa ja kokea, ettei ole mitään vastuuta tai velvollisuutta niistä :D lapsi sanoo vaikka että on nälkä tai jano mutta isä on vaikka pihalla.. sinä et reagoi? Lapsi meinaa tehdä jotain typerää, et kiellä? Lapsi tulee kysyy saanks lukee mun läksyt sulle, niin sä vaan istut siinä etkä auta sitä? En usko. Joten halusit tai et, sinulla on vastuuta ja velvollisuutta lapsista, ellet sitten ole joku robotti. Sitä kyllä ihmettelen miksi kukaan haluaisi asua ympäristössä jossa ihmisten välinen dynamiikka on keinotekoisen rajattua. Aikuisilla on aina vastuu lapsista.
En näe järkeä, että ruokkisin ja kuluttaisin omia ansioitani toisten muksujen ruokintaan ja paapomiseen...jos lapset asuvat miehen luona ja minä asun samassa taloudessa niin maksaisin välillisesti muksujen asumisen talossa! Ettäpä näin..oksettaa koko lailla tuollainen järjestely. Siihen en ole koskaan valmis.
Kun me miehen kanssa muutettiin yhteen lapsia ei kyllä ajatelty yhtään. Pikemminkin ajateltiin, että tämä on meidän loppuelämän koti. Lapset nukkuu vuodensohvalla työhuoneessa ja isä vastaan niiden viikonloppujen kuluista täysin, jolloin lapset on täällä. Päiväpäivältä tapaamiskerrat vähenee ja loppunee pikkuhiljaa kokonaan. Hyvää miestä ei kannata sen takia jättää ottamatta, kun tällä on lapsia. Luonnostaan he jää kuvioista pois kun heillä on omat kaverit ja harrastukset.
Meilmä on molemmilla teini-ikäinen lapsi, ja aiemmasta suhteesta viisastuneena en ala minkäänlaiseen uusperhekuvioon enää. Mies voi käydä meillä ja olla yötäkin kun poika on kotona, ja minä käyn heillä kylässä kun tyttärensä on paikalla, mutta omat asunnot ilman muuta. Niinä viikonloppuina kun mies on tyttären kanssa, annan heille aikaa olla ihan kahdestaan pyynnöistä huolimatta, ja tapaan itse ystäviö, käyn salilla, nautin kotonaolosta. Lapset käyvät samaa koulua joten tietävät toisensa, mutta ei ole mitenkään "esitelty". Homma toimiu mukavasti, tiedän että mies ehdottaa jossain vaiheessa yhteistä asuntoa, mutta ei tapahdu niin kauan kuin poika on kotona.Hyvän suhteen saa varmimmin tapettua kotileikeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilmä on molemmilla teini-ikäinen lapsi, ja aiemmasta suhteesta viisastuneena en ala minkäänlaiseen uusperhekuvioon enää. Mies voi käydä meillä ja olla yötäkin kun poika on kotona, ja minä käyn heillä kylässä kun tyttärensä on paikalla, mutta omat asunnot ilman muuta. Niinä viikonloppuina kun mies on tyttären kanssa, annan heille aikaa olla ihan kahdestaan pyynnöistä huolimatta, ja tapaan itse ystäviö, käyn salilla, nautin kotonaolosta. Lapset käyvät samaa koulua joten tietävät toisensa, mutta ei ole mitenkään "esitelty". Homma toimiu mukavasti, tiedän että mies ehdottaa jossain vaiheessa yhteistä asuntoa, mutta ei tapahdu niin kauan kuin poika on kotona.Hyvän suhteen saa varmimmin tapettua kotileikeillä.
Jep. Minä naiivisti lähdin rakentamaan jotain ihanaa, iloista uusperhettä. Mut ei siitä mitään tullut, miehen exän kanssa ei sujunut mikään, eikä miehellä ollut isyys tai kodinhoito sen paremmin taloudellisesti kuin henkisestikään hanskassa. Joten luovuin perhe-ajatuksesta ja jatkoin ajatuksella et seurustelemme. Pidän tärkeänä et mies huolehtii suhteestaan lapsiin. Mut se on 100% hänen hommansa. Oli helpottava päätös. Ihan liikaa ongelmia tuossa miehen osuudessa.
Ymmärrätkö ap, että ajatuksesi on mahdoton, sillä meihesi on halunnut 3 lasta ja sinä olet velat.
Eli jos syttyisi sota ja pommi osusisi jokaiseen hänen lapseensa, niin hän todennäköisesti haluaisi lisää lapsia (mikäli on melko nuori vielä, esim alle 40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi laskea niin, että niistä miehen lapsista pääsee eroon, kun ne täyttävät 18.
Ne saattavat tarvita vielä opiskeluaikana asumista ja rahaa.
Sitten ne menee naimisiin ja saa omia lapsia. Teillä alkaa sitten rampata näitä pikkuisia lapsenlapsia hoidossa ja yökylässä ja jouluisin.
Voihan se mies tuntua ahdistuneelta arjen edessä, kun aistii sinun salaisen närän hänen lapsiaan kohtaan...
Samaa mieltä..siksi en tuollaiseen ainakaan itse tuollaiseen ryhdy..koska en ole valmis tuollaiseen elämään ollenkaan. Naurettavaa että "pitäisi"..ryhtyköön he, jotka kokevat että ovat toisten vanhemmiksi valmiita. Siitä vaan. Ja niiden ei tarvitse, jotka eivät halua tai pysty.
En näe järkeä, että ruokkisin ja kuluttaisin omia ansioitani toisten muksujen ruokintaan ja paapomiseen...jos lapset asuvat miehen luona ja minä asun samassa taloudessa niin maksaisin välillisesti muksujen asumisen talossa! Ettäpä näin..oksettaa koko lailla tuollainen järjestely. Siihen en ole koskaan valmis.