Koira vai minä - koira voitti

Jos mies on jo seurustelunne alussa sanonut, että aikoo ottaa koiran heti kun on sopiva tilanne tms., niin on syytä katsoa myös peiliin, koska silloinhan olet tiennyt asian mutta jostain syystä halunnut kuvitella toisin. Mutta jos mies on puhunut vain epämääräisesti koirahaaveestaan niin eihän se niin yksinkertaista ole. Luultavasti olet uskaltautunut kuitenkin suhteeseen hänen kanssaan kuvitellen, ettei asia ole oikeasti hänelle tärkeä.

Se kuitenkin on ilmeisen tärkeä ja hänelle on tärkeämpää koiran ottaminen kuin suhde kanssasi. Siitä ei nyt pääse yli eikä ympäri. Teidän suhteenne oli tässä.

Sanot suoraan miehelle että joko koira tai sinä, ei voi saada molempia. Muutenkaan en ymmärrä näitä neuvoja, joissa APn pitäisi ottaa jotain allergiapistoksia tmv vain miehen takia, joka tahallaan hankkii allergisoivan jutun. Kuvitelkaa tilanne, jossa APlla olisi laktoosi-intoleranssi ja mies haluaisi käyttää kaikessa vain normaalia maitoa, minkä takia APn tulisi ottaa lääkkeitä joka päivä. Miksi syödä turhaan lääkkeitä, kun voisi elää normaalisti laktoosittomalla ruualla?

Sinuna varmistuisin myös siitä, että mies oikeasti ymmärtää mitä koira-allergia sinun tapauksessasi tarkoittaa.

Törmään jatkuvasti siihen, että kissojen ja koirien omistajat ajattelevat, että allergia tarkoittaa sitä että kissaa ei tee mieli silittää ettei tule aivastus. Tuovat sitten niitä lemmikkejään allergisten ihmisten koteihin levittämään allergeeneja yms.

Oletteko siis vasta seurusteluasteella? Ja minkä ikäisiä? Jos miehelle koira on ollut lapsesta asti haaveena ja aikoo sen haaveensa nyt toteuttaa pitkän suunnittelun jälkeen, niin ehkä se on hänelle tärkeämpää kuin hetkellinen seurustelusuhde. Ehkä on parempi erota nyt kuin kummankin kokea pilaavansa tai rajoittavansa toisen elämää. Ei olisi oikein pakottaa mies eläimettämään elämään eikä myöskään oikein pakottaa sinua kärsimään allergiaoireista. Ei oikein kompromissia tule löytymään, joten etsi eläinallerginen kumppani, jonka kanssa tätä ongelmaa ei koskaan tule, mies taas löytää varmaan koiraporukoista tai ei-allergisista itselleen paremmin sopivan. Kun vielä ei olla naimisissa eikä lapsia hankittuna eikä edes asuta yhdessä, on mahdollista miettiä ja harkita niitä kullekin tärkeitä juttuja elämässä.

(No sellainen kompromissi on mahdollinen, että mies ottaisi jonkun vähän allergisoivan rodun, esim. villakoira. Meillä kolme neljästä perheenjäsenestä on allergisia mutta villakoirasta ei tule oireita kenellekään. Ei se toki 100% varmaa ole, joku saa oireita näistä vähemmän allergisoivistakin roduista.)

Tässä taas nähdään allergisten itsekkyys. Kun minä en voi ottaa koiraa niin et kyllä sinäkään ota.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas nähdään allergisten itsekkyys. Kun minä en voi ottaa koiraa niin et kyllä sinäkään ota.

Oliko sun mielestäsi suurin ongelma juuri tuossa eli ap kadehtii sitä että poikaystävä voi ottaa koiran ja hän ei?

Se että poikaystävä otti koiran, tarkoittaa sitä että ap ja poikaystävä eivät voi koskaan (tai ainakaan n. 10 vuoteen) muuttaa yhteen tai ap ei voi vierailla poikaystävän luona. Eikö toisaalta poikaystävä voi vierailla pitempään ap:n luona hankkimatta koiralle hoitajaa.

Kumman arvelet ap:n mielestä olevan isompi ongelma seurustelusuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas nähdään allergisten itsekkyys. Kun minä en voi ottaa koiraa niin et kyllä sinäkään ota.

Todella nerokas tulkinta ap:n ongelmasta.

Nainen pettää aina koira ei koskaan!!

Ensin koirat sitten ihmiset. Ihmisistä seuraa aina jotain ongelmaa.

Etköhän itsekin tiedä että suhteenne on ohi. Jos et halua syödä koko ajan allergialääkkeitä.

Minä olin koirille allerginen lapsena ja vielä aikuisenakin jonkun verran, otin kuitenkin koiran, sellaisen vähemmän allergisoivan ja puolen vuoden päästä olin siedättynyt koiralle enkä tarvinnut allergialääkkeitä ja astmani oli yllättäen parempi. Olin aina halunnut koiran ja olin hyvin motivoitunut kestämään niitä oireita. Sinulla tilanne on erilainen, et luultavasti edes pidä koirista, joten ei tuossa varmaan oikein tulevaisuutta ole. Ihmiset, jotka rakastavat koiria, etsivät mieluummin uuden parisuhteen kuin elävät elämänsä ilman koiraa.

Mainittakoon, että täydellisesti allergisoimatonta koirarotua ei ole olemassa, MUTTA monet aitojen australian labradoodeleiden (australian copperdog) ja espanjanvesikoirien omistajat ovat oireettomia, vaikka saisivat sitten muista koirista. Näistä roduista ei koirista lähde karvaa ja hilsettä tulee vähän. Varsinkin australian lanradoodlet on oikein jalostettu vähäallergisoiviksi. Joten jos mies voisi harkita noita rotuja, niin ehkä voisitte kokeilla, onko sitä yhteistä tulevaisuutta, kuitenkin tiedostaen, että sitä ei sittten välttämättä tule.

Meillä perheessä allergiaa kissoille, koirille ja kanille.

Kaniperheessä vierailusta tuli yhdelle lapsista aina kasvoihin ihottumaa jne. Kun luopuivat kaunista loppui lapsella oireilu heillä (välillä käytiin heillä vain pihalla kylässä kun lapsen oireet oli muuten liian voimakkaita.

Kissa-allergiaa on mutta naapurin kissa rupesi vierailemaan meillä pihalla. Kaikki silittelin sitä satunnaisesti ja nykyään tuo kissa käy meillä välillä sisälläkin (vain tietyssä tuolissa ei misssään muualla) ja mielestäni kellään ei isompia oireita eli ehkä olemme vuosien saatossa siedättyneet ainakin tähän naapurin kissaan.

Koiria rapsutteleminen ja silittelemme aina kun tiaisuus tulee. Kukaan ei saa ulkosalla eikä normaalin koitaperheessä vierailun aikana koirista oireita. Paitsi lapselle tulee ihottumaa jos koira esim nuolaisee. Naapurin villakoira kun nuolaisee poskesta niin kunnon reaktio tulee.

Itse apn tilanteessa joko eroaisin suosiolla (ainakin jos ap nuori ja haluaa lapsia joskus) tai sitten toteaisin että todennäköisesti ei koskaan voida muuttaa yhteen. Eli jos asuminen erillään onnistuu ja on sen arvoista niin voisi pysyä yhdessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Koiran minäkin olisin valinnut.

Samat sanat ehdottomasti... Mutta onhan olemassa joitain koirarotuja, joista väitetään, etteivät allergisoi. Esim bichon frise ja coton de tulear, sekä joku vesikoira, olikohan espanjan vesikoira, vai mikä lie... Ja olikohan villakoiratkin muistaakseni. Noilla ei ole aluskarvaa, joka käsittääkseni aiheuttaa sen allergian (oikaiskoon joku, jos tietää tarkemmin). Ihania ja kivoja rotuja kaikki, sellaisia seurakoiria, mutta hyvin älykkäitäkin.

Bichon frise, Coton de Tulear, villakoirat, espanjanvesikoira, lagotto, barbet, portugalinvesikoira, amerikankarvantonterrieri.....

tässäpä näitä rotuja joiden kanssa monet allergiset voivat elellä. Toki voi olla niin paha allergia ettei koskaan voi siedättyä. Allergiseen oireiluun vaikutta kuitenkin niin moni asia (mm. muu fyysinen terveys), että koskaan ei voi olla varma, siedättyykö vai ei. 

Ymmärrän hyvin koirahaaveen, itsellä ollut se myös lapsesta asti ja onneksi päälle kolmekymppisenä sain vihdoin haaveen toteutettua puolison allergiasta huolimatta. Eri asia tietenkin on se, kannattaako sinun jäädä kakkoseksi koiralle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran minäkin olisin valinnut.

Minä myös, enemmän koirasta on varmasti seuraa kuin vauvapalstalla ruikuttavasta emännästä.

Eihän ap ruikuta, kertoi vaan asian. Hänellä ei ollut mitään koiraa vastaan, ymmärrän hyvin ettei voi allergisena ottaa sitä kotiinsa.