Sanottiinko/sanotaanko teillä lapsuudenperheessänne, että rakastatte toisianne?
On mielenkiintoista nähdä, että onko olemassa suomalaisia perheitä, joissa käytetään sitä vahvaa r-sanaa.
Meidän perheessämme ei lapsuudessani sanottu, että rakastetaan, eikä sanota vieläkään. Vasta aikuisiällä olemme alkaneet halata toisiamme. Kai sillä viestitämme samaa.
Olen saamassa oman lapsen, jolle olen päättänyt kertoa avoimesti, että rakastan. Osoitan sen tietysti myös teoilla, mutta ääneen sanominen on mielestäni aivan yhtä tärkeää.
Kommentit (16)
Ei sanottu. Omassa perheessäni on sanottu ja sanotaan vieläkin, lapset ovat jo aikuisia. Tai ehkä käytetään muita sanoja nykyään, mutta kerrotaan, että olemme toisillemme tärkeitä ja pidämme toisistamme ja arvostamme toisiamme.
Ei, eikä halailtu. Päinvastaista viestiä kyllä kuulin usein.
Ei sanottu, ei halailtu, ei meillä ollut minkäänlaista läheisyyttä tai lämpöä. Omien lasten kanssa halataan ja suukotellaan poskille, kerrotaan rakastavamme päivittäin.
Sanoin kerran lapsena äidille, että rakastan häntä, ja hän sanoi rakastavansa myös minua. Kun olin teini-iässä, isä sanoi rakastavansa minua, mutta en sanonut siihen mitään. Ei ollut kyllä mitään sanottavaakaan, ainakaan sellaista mitä isä olisi halunnut kuulla.
Ei sanottu vaikka tiedänkin että vanhemmat kyllä rakastavat. Hellittelynimiä kyllä käytettiin. Omien lasten kanssa olen tietoisesti päättänyt että sanon ja ilmaisen muutenkin tunteita enemmän ja keskustellaan asioista. Sanon päivittäin että rakastan heitä.
Ei sanottu, ei koskaan. Mutta kasvoin muutenkin lapselle ei suotavassa ympäristössä.
Omilleni olen sanonut rakkaudestani aina, aamuisin kun eroamme, välillä päivällä tekstiviestin mukana jos/kun viestiä pukkaa ja iltaisin halatessani, kun menevät nukkumaan. Ovat nyt 15v ja 17v.
Ei sanottu. Omalle lapselleni sanon nykyään.
Ei todellakaan sanottu eikä kyllä
rakastettukaan. Itse sanon koirallenikin joka päivä että rakastan. Eli ei onneksi ole siirtynyt tuo kyvyttömyys ilmaista tunteita eteenpäin.
Äiti sanoi, isä ei. Omille lapsilleni kerron joka päivä rakastavani heitä.
Ainoastaan isä sanoi sen ääneen aika useinkin, mutta ne sanat olivat tyhjää helinää sen juopon suusta. Äiti osoitti rakkautensa ihan huolehtimalla meistä.
Eipä kyllä. Halattiin joskus harvoin. Nykyään halaan enemmän ja sanon/kirjoitan äidilleni, että rakas on. Äiti ei oikein osaa ottaa sitä vastaan, kun ei ole sellaiseen tottunut. Luultavasti en saa lapsia, mutta jos saan, niin he kyllä saavat kuulla olevansa rakkaita joka päivä.
Ei sanottu. Se osoitettiin muuten kuin sanomalla. Hellittelynimillä ja sylissäpitämisellä. Tietysti myös muuten huolehtimalla ja rajat asettamalla.
Ei sanottu enkä sano omille lapsillekaan tai miehelle. Tai no, joskus sanon lapsille että ovat rakkaita. Meillä on kyllä lämpimät ja hyvät välit.
Vierailija kirjoitti:
Ei sanottu enkä sano omille lapsillekaan tai miehelle. Tai no, joskus sanon lapsille että ovat rakkaita. Meillä on kyllä lämpimät ja hyvät välit.
Miksi? Onko sanominen jotenkin kauheaa?
Ei sanottu eikä juuri halailtu.