Lue keskustelun säännöt.
Onko pomojen ja johtajien vaikea hyväksyä varakkaampia/parempaa elämää eläviä alaisia?
04.11.2018 |
Ollaanko Suomessa jotenkin niin vanhanaikaisia, että esimiesten ja johtajien pitäisi olla fiksumpia, varakkaampia, elää varakkaampaa elämää kuin omien alaisten? Eikö haluta sietää, hyväksyä että alemmalla portaalla voi olla enemmän varallisuutta tai fiksumpia ajatuksia?
Olen viime aikoina huomannut, että täytyy pitää piilossa, jos itse elää varakkaampaa ja sellaista vapaa-aikaa, joka vie varallisuutta, jos se on sama taso tai parempi kuin omilla esimiehillä/johtajilla. Samoin omat fiksut ajatukset pitäisi pitää piilossa. Tämä toistuu noiden 50-60-vuotiaiden erityisesti johtajien keskuudessa, että heidän pitäisi olla fiksumpia ja heidän elämänsä jotenkin hienompaa.
Onko ihminen perusluonteeltaan tosiaan sellainen että ylempäällä portaalla asioiden pitäisi olla paremmin/elämän jotenkin hienompaa kuin muilla?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että matkustelu ei ehkä olekaan ilmastonmuutoksen myötä niin hienoa, vaan alkaa olla vähän noloa ja mielikuvituksetonta lentää maapallon toiselle puolelle.
Jep, veikkaan että paljon kuluttavat ja matkustelevat rinnastetaan pikkuhiljaa rikollisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No ei se nyt itsellenikään ole mikään edes jokavuotinen tapahtuma, mutta sen verran voin kertoa, että ne mikroskooppiset annokset on todella tarpeen kun syö menun. Jos haluat syödä seitsemän eri annosta, viinit ja jälkiruuan, niin olet silti täynnä kuin turusen pyssy. Seitsemän pihviä ja 300g perunamuusia ei oikein toimisi.
Kiitos, että jaoit rahvaalle tämänkin tiedon.
No ihan olen rahvasta itsekin :D tätä juuri tarkoitin, ihmeellistä mystifiointia RUUASTA jota saa RAHALLA. Ainut vaikeus on kerätä se raha siihen ruokaan, mutta jos haluaa niin luulisi vuodessa saavan vaikka 150 e kasaan. Sitten ei tarvitse muuta kuin kävellä sisään ja odottaa palvelua rahaa vastaan.
Homma toimii samoin kuin nakkikioskilla. Sinä olet asiakas ja rahalla saat palvelun. Olit ryysyläinen tai kuningas.
Ehkä itse mystfioit sen ruoan? Itselleni ei tulisi mieleenkään maksaa itse tuota hintaa ravintola-annoksesta, saati sitten puolison kanssa 300 €. Kyse ei ole siitä ettei olisi varaa, vaan siitä etten arvota ko. annoksia tuon hintaisiksi.
Toisaalta jos yritys maksaa edustuslounaalta/illalliselta asiakkaiden kanssa tuon niin fine, ei ole minulta pois... tosin kollega totesi että maksettuaan tähtitieteellisen summan edustusillallisesta ja jouduttuaan silti nälkäisenä grillijonoon, niin lähinnä turhautti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Sulla täytyy kyllä silloin olla yli 80-vuotias esimies. Itse olen 54 ja tuntuu kuin nämä jutut olisivat jostain 70- luvulta. Kyllä me ihan keskituloiset syödään missä huvittaa ja toisaalta veljeni, joka on johtajana pk- yrityksessä, käy toisten esimiesten kanssa vaikkapa pizzalla. Eikä matkustaminen nykyään ole mikään erikoinen juttu. Moni säästää pienistäkin tuloista eksoottiseen matkaan. Luulen, että matkoissa on kyse ajasta, ei rahasta.
Tuohon viimeiseen lauseeseen tiivistyi monen hyvätuloisen ongelma, rahaa olisi mutta aikaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap varallisuutesi tulee? Hyvä palkkako? Miehen hyvä palkka? Sinun tai miehesi perintö? Vai kulutusluotot?
Oletko pyytämässä ylimääräisiä lomia matkoihin. Yksityisellä puolella kun lomia ei ole kuin 5 viikon pätkää vuodessa.
Aika monella on yksityiselläkin pidemmät lomat kuin vain 5 viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap varallisuutesi tulee? Hyvä palkkako? Miehen hyvä palkka? Sinun tai miehesi perintö? Vai kulutusluotot?
Oletko pyytämässä ylimääräisiä lomia matkoihin. Yksityisellä puolella kun lomia ei ole kuin 5 viikon pätkää vuodessa.Aika monella on yksityiselläkin pidemmät lomat kuin vain 5 viikkoa.
Niinkö? Missä? Olen ollut työelämässä noin 30 vuotta eikä ole tuon pidempää lomaa tullut vastaan. Lomarahojen vaihto lomaksi on usein vielä kielletty. Toisaalra voit tehdä tunteja sisään tuntisaldoon ja pitää ne pois "lomana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No ei se nyt itsellenikään ole mikään edes jokavuotinen tapahtuma, mutta sen verran voin kertoa, että ne mikroskooppiset annokset on todella tarpeen kun syö menun. Jos haluat syödä seitsemän eri annosta, viinit ja jälkiruuan, niin olet silti täynnä kuin turusen pyssy. Seitsemän pihviä ja 300g perunamuusia ei oikein toimisi.
Kiitos, että jaoit rahvaalle tämänkin tiedon.
No ihan olen rahvasta itsekin :D tätä juuri tarkoitin, ihmeellistä mystifiointia RUUASTA jota saa RAHALLA. Ainut vaikeus on kerätä se raha siihen ruokaan, mutta jos haluaa niin luulisi vuodessa saavan vaikka 150 e kasaan. Sitten ei tarvitse muuta kuin kävellä sisään ja odottaa palvelua rahaa vastaan.
Homma toimii samoin kuin nakkikioskilla. Sinä olet asiakas ja rahalla saat palvelun. Olit ryysyläinen tai kuningas.
Ehkä itse mystfioit sen ruoan? Itselleni ei tulisi mieleenkään maksaa itse tuota hintaa ravintola-annoksesta, saati sitten puolison kanssa 300 €. Kyse ei ole siitä ettei olisi varaa, vaan siitä etten arvota ko. annoksia tuon hintaisiksi.
Toisaalta jos yritys maksaa edustuslounaalta/illalliselta asiakkaiden kanssa tuon niin fine, ei ole minulta pois... tosin kollega totesi että maksettuaan tähtitieteellisen summan edustusillallisesta ja jouduttuaan silti nälkäisenä grillijonoon, niin lähinnä turhautti..
Jos se, että pitää hyvästä ruuasta ja on valmis maksamaan siitä, on mystifiointia niin joo. Mutta itse viittasin siihen perihuonoon suomalaiseen itsetuntoon, jonka vallassa oikein itse isketään itseä nyrkillä "rahvaaksi", niiden rinnalla jotka on käyneet syömässä jossain jotain ruokaa. Tämä on ihan varmasti sukupolviero, koska en vaan pysty ymmärtämään sitä nolostelua mikä asiaan liittyy. "Mie nyt vaan oon tämmönen sirpa enkä mitään mistään miseliiniruuasta tiiä". Mene ja tiedä, ei siinä sen kummempaa.
Toki jos ei arvosta sitä ruokaa, kuten sanoit, niin ei tarvitse. Mutta lähinnä näille itse itsensä alentavalle "rahvas"kommentoijille.
Ei se johtoporras varallisuudesta tai tuloista kateellinen ole, mutta ajasta kyllä. Mikään Australian matka ei ole oikeasti kallis, mutta sen tekeminen järkevästi vaatii viikkokaupalla aikaa, jota johdossa ei ole vara olla pois työpaikalta.
(Ja viikonlopumatkoja NYKiin pidetään lähinnä säälittävinä. Jos mulla ois neljä päivää vapaata, en todellakaan viettäisi niistä kahta lentokoneessa. Sitä saa kestää yöajallakin ihan liikaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuluttaminen elämänarvona ei mielestäni ole ensisijaisesti rahakysymys ainakaan länsimaissa. Toiset arvostavat ulkoisia tekijöitä enemmän ja toiset vähemmän. Ap:n mielestä hienot ravintolat ja matkat kauas ovat tavoiteltavia asioita.
Ap:n näkemykset varallisuuden käytöstä ovat minun mielestä keskiluokkaisia ja vähän 80-lukulaisia. Varallisuuden omistaminen ei kuitenkaan tarkoita älyttömiä summia maksavien illallisen syömistä tai ulkomasnmatkoja mahdollisimman eksoottisen kohteeseen. Monet eivät arvosta sellaista kuluttamista tai ajankäyttöä.
Eräs tuntemani varakas pariskunta ei ole vuosiin enää matkustanut lentäen. Kotimaassakin pohjoiseen mennään yöjunalla eikä lentäen. Se on mielestäni järkevää eikä kyse ole rahasta vaan arvoista.
Minulla oli edellisessä työpaikassa alainen, joka oli jo syntyjään miljonääri. Ei se minuun mitenkään vaikuttanut. Nykyisin minulla on enemmän sijoitusvarallisuutta kuin pomollani, joka on kuitenkin innokas sijoittaja. Keskustelemme usein tästä yhteisestä harrastuksestamme ja minusta se on päinvastoin parantanut välejämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä esimies omaisuutesi tietäisi?
No meillä siitä, että talomme on isompi ja hienompi (kuin esimiehellä), isolla tontilla ja piha laittettu kauniiksi. Meillä on uudet laadukkaat autot, ostimme juuri kesämökin, joka rempattiin täysin ja piha laitettiin myös. Pukeudumme kauniisti, laadukkaasti ja kalliisti. Teemme usein ulkomaanmatkoja.
Tienaamme molemmat hyvin ja meillä on vain yksi lapsi, olen saanut kaksi isoa perintöä, joten velkaa ei enää ole. Olemme alle neljänkymmenen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä esimies omaisuutesi tietäisi?
No meillä siitä, että talomme on isompi ja hienompi (kuin esimiehellä), isolla tontilla ja piha laittettu kauniiksi. Meillä on uudet laadukkaat autot, ostimme juuri kesämökin, joka rempattiin täysin ja piha laitettiin myös. Pukeudumme kauniisti, laadukkaasti ja kalliisti. Teemme usein ulkomaanmatkoja.
Tienaamme molemmat hyvin ja meillä on vain yksi lapsi, olen saanut kaksi isoa perintöä, joten velkaa ei enää ole. Olemme alle neljänkymmenen.
Hm, teillä on sitten aika läheiset välit esimiehen ja alaisten kesken, jos kaikki tuo on tiedossa. Se melkein tarkoittaisi sitä, että olet itse kertonut ne asiat hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No ei se nyt itsellenikään ole mikään edes jokavuotinen tapahtuma, mutta sen verran voin kertoa, että ne mikroskooppiset annokset on todella tarpeen kun syö menun. Jos haluat syödä seitsemän eri annosta, viinit ja jälkiruuan, niin olet silti täynnä kuin turusen pyssy. Seitsemän pihviä ja 300g perunamuusia ei oikein toimisi.
Kiitos, että jaoit rahvaalle tämänkin tiedon.
No ihan olen rahvasta itsekin :D tätä juuri tarkoitin, ihmeellistä mystifiointia RUUASTA jota saa RAHALLA. Ainut vaikeus on kerätä se raha siihen ruokaan, mutta jos haluaa niin luulisi vuodessa saavan vaikka 150 e kasaan. Sitten ei tarvitse muuta kuin kävellä sisään ja odottaa palvelua rahaa vastaan.
Homma toimii samoin kuin nakkikioskilla. Sinä olet asiakas ja rahalla saat palvelun. Olit ryysyläinen tai kuningas.
Ehkä itse mystfioit sen ruoan? Itselleni ei tulisi mieleenkään maksaa itse tuota hintaa ravintola-annoksesta, saati sitten puolison kanssa 300 €. Kyse ei ole siitä ettei olisi varaa, vaan siitä etten arvota ko. annoksia tuon hintaisiksi.
Toisaalta jos yritys maksaa edustuslounaalta/illalliselta asiakkaiden kanssa tuon niin fine, ei ole minulta pois... tosin kollega totesi että maksettuaan tähtitieteellisen summan edustusillallisesta ja jouduttuaan silti nälkäisenä grillijonoon, niin lähinnä turhautti..Jos se, että pitää hyvästä ruuasta ja on valmis maksamaan siitä, on mystifiointia niin joo. Mutta itse viittasin siihen perihuonoon suomalaiseen itsetuntoon, jonka vallassa oikein itse isketään itseä nyrkillä "rahvaaksi", niiden rinnalla jotka on käyneet syömässä jossain jotain ruokaa. Tämä on ihan varmasti sukupolviero, koska en vaan pysty ymmärtämään sitä nolostelua mikä asiaan liittyy. "Mie nyt vaan oon tämmönen sirpa enkä mitään mistään miseliiniruuasta tiiä". Mene ja tiedä, ei siinä sen kummempaa.
Toki jos ei arvosta sitä ruokaa, kuten sanoit, niin ei tarvitse. Mutta lähinnä näille itse itsensä alentavalle "rahvas"kommentoijille.
Mä kirjoitin sen kommentin. Jos et ymmärrä ironiaa siinä, niin voi voi.
Kommenttini liittyi siihen, että katsoit aiheelliseksi selostaa monen ruokalajin menun syömistä, ihan kuin av:lla olisi niin tyhmää porukkaa ettei ole ikinä ravintolassa käyneet tai useasta ruokalajista kuulleet.
Myös parempi perhetausta on sellainen jota työläistaustaiset esimiehet kadehtii. Perhetaustaa on vaikeampaa pitää piilossa kuin varallisuutta; kun vanhemmat ovat ammattinsa takia paljon mediassa, lapsi saa vielä aikuisenakin kärsiä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä esimies omaisuutesi tietäisi?
No meillä siitä, että talomme on isompi ja hienompi (kuin esimiehellä), isolla tontilla ja piha laittettu kauniiksi. Meillä on uudet laadukkaat autot, ostimme juuri kesämökin, joka rempattiin täysin ja piha laitettiin myös. Pukeudumme kauniisti, laadukkaasti ja kalliisti. Teemme usein ulkomaanmatkoja.
Tienaamme molemmat hyvin ja meillä on vain yksi lapsi, olen saanut kaksi isoa perintöä, joten velkaa ei enää ole. Olemme alle neljänkymmenen.
Ilmeisesti pomo ei osaa tarpeeksi kehua ja antaa arvoa tälle kaikelle, vai mikä on ongelmasi? Kuulostat ihmiseltä, joka arvottaa kaiken rahassa ja vertailee ihmisten taloja, autoja ja matkoja.
Minulla ei ole aavistustakaan, millaisessa talossa pomoni asuu tai mitä hän tekee vapaa-ajalla. Luojan kiitos. Missä pikkupaikkakunnalla tollaset asiat tiedetään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä esimies omaisuutesi tietäisi?
No meillä siitä, että talomme on isompi ja hienompi (kuin esimiehellä), isolla tontilla ja piha laittettu kauniiksi. Meillä on uudet laadukkaat autot, ostimme juuri kesämökin, joka rempattiin täysin ja piha laitettiin myös. Pukeudumme kauniisti, laadukkaasti ja kalliisti. Teemme usein ulkomaanmatkoja.
Tienaamme molemmat hyvin ja meillä on vain yksi lapsi, olen saanut kaksi isoa perintöä, joten velkaa ei enää ole. Olemme alle neljänkymmenen.
Kerrot asioistasi ihan liikaa töissä. Lisäksi töissä on usein jonkinlainen pukukoodi, joko kirjallinen tai kirjoittamaton. Ilmeisesti pukeudut eri tavoin kuin muut, miksi?
Itselläni on alaisia eikä aavistustakaan edes heidän asumismuodostaan, saati sitten siitä minkä kokoinen asunto on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No ei se nyt itsellenikään ole mikään edes jokavuotinen tapahtuma, mutta sen verran voin kertoa, että ne mikroskooppiset annokset on todella tarpeen kun syö menun. Jos haluat syödä seitsemän eri annosta, viinit ja jälkiruuan, niin olet silti täynnä kuin turusen pyssy. Seitsemän pihviä ja 300g perunamuusia ei oikein toimisi.
Kiitos, että jaoit rahvaalle tämänkin tiedon.
No ihan olen rahvasta itsekin :D tätä juuri tarkoitin, ihmeellistä mystifiointia RUUASTA jota saa RAHALLA. Ainut vaikeus on kerätä se raha siihen ruokaan, mutta jos haluaa niin luulisi vuodessa saavan vaikka 150 e kasaan. Sitten ei tarvitse muuta kuin kävellä sisään ja odottaa palvelua rahaa vastaan.
Homma toimii samoin kuin nakkikioskilla. Sinä olet asiakas ja rahalla saat palvelun. Olit ryysyläinen tai kuningas.
Ehkä itse mystfioit sen ruoan? Itselleni ei tulisi mieleenkään maksaa itse tuota hintaa ravintola-annoksesta, saati sitten puolison kanssa 300 €. Kyse ei ole siitä ettei olisi varaa, vaan siitä etten arvota ko. annoksia tuon hintaisiksi.
Toisaalta jos yritys maksaa edustuslounaalta/illalliselta asiakkaiden kanssa tuon niin fine, ei ole minulta pois... tosin kollega totesi että maksettuaan tähtitieteellisen summan edustusillallisesta ja jouduttuaan silti nälkäisenä grillijonoon, niin lähinnä turhautti..Jos se, että pitää hyvästä ruuasta ja on valmis maksamaan siitä, on mystifiointia niin joo. Mutta itse viittasin siihen perihuonoon suomalaiseen itsetuntoon, jonka vallassa oikein itse isketään itseä nyrkillä "rahvaaksi", niiden rinnalla jotka on käyneet syömässä jossain jotain ruokaa. Tämä on ihan varmasti sukupolviero, koska en vaan pysty ymmärtämään sitä nolostelua mikä asiaan liittyy. "Mie nyt vaan oon tämmönen sirpa enkä mitään mistään miseliiniruuasta tiiä". Mene ja tiedä, ei siinä sen kummempaa.
Toki jos ei arvosta sitä ruokaa, kuten sanoit, niin ei tarvitse. Mutta lähinnä näille itse itsensä alentavalle "rahvas"kommentoijille.
Mä kirjoitin sen kommentin. Jos et ymmärrä ironiaa siinä, niin voi voi.
Kommenttini liittyi siihen, että katsoit aiheelliseksi selostaa monen ruokalajin menun syömistä, ihan kuin av:lla olisi niin tyhmää porukkaa ettei ole ikinä ravintolassa käyneet tai useasta ruokalajista kuulleet.
Ainakin tosielämässä kuulee ihan tarpeeksi kauhistelua siitä, miten tuon ja tuon kokoinen annos on ihan kärpäsenkakka eikä siitä voi mitenkään täyteen tulla. Vaikea uskoa, että tuollaiselle ihmiselle olisi selvää, että niitä annoksia tulee useita....
Vierailija kirjoitti:
Myös parempi perhetausta on sellainen jota työläistaustaiset esimiehet kadehtii. Perhetaustaa on vaikeampaa pitää piilossa kuin varallisuutta; kun vanhemmat ovat ammattinsa takia paljon mediassa, lapsi saa vielä aikuisenakin kärsiä siitä.
Tai sitten työnnät omat ajatuksesi toisten päähän. Vähän kuten kateelliset ihmiset epäilevät aina muita kateellisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No ei se nyt itsellenikään ole mikään edes jokavuotinen tapahtuma, mutta sen verran voin kertoa, että ne mikroskooppiset annokset on todella tarpeen kun syö menun. Jos haluat syödä seitsemän eri annosta, viinit ja jälkiruuan, niin olet silti täynnä kuin turusen pyssy. Seitsemän pihviä ja 300g perunamuusia ei oikein toimisi.
Kiitos, että jaoit rahvaalle tämänkin tiedon.
No ihan olen rahvasta itsekin :D tätä juuri tarkoitin, ihmeellistä mystifiointia RUUASTA jota saa RAHALLA. Ainut vaikeus on kerätä se raha siihen ruokaan, mutta jos haluaa niin luulisi vuodessa saavan vaikka 150 e kasaan. Sitten ei tarvitse muuta kuin kävellä sisään ja odottaa palvelua rahaa vastaan.
Homma toimii samoin kuin nakkikioskilla. Sinä olet asiakas ja rahalla saat palvelun. Olit ryysyläinen tai kuningas.
Ehkä itse mystfioit sen ruoan? Itselleni ei tulisi mieleenkään maksaa itse tuota hintaa ravintola-annoksesta, saati sitten puolison kanssa 300 €. Kyse ei ole siitä ettei olisi varaa, vaan siitä etten arvota ko. annoksia tuon hintaisiksi.
Toisaalta jos yritys maksaa edustuslounaalta/illalliselta asiakkaiden kanssa tuon niin fine, ei ole minulta pois... tosin kollega totesi että maksettuaan tähtitieteellisen summan edustusillallisesta ja jouduttuaan silti nälkäisenä grillijonoon, niin lähinnä turhautti..Jos se, että pitää hyvästä ruuasta ja on valmis maksamaan siitä, on mystifiointia niin joo. Mutta itse viittasin siihen perihuonoon suomalaiseen itsetuntoon, jonka vallassa oikein itse isketään itseä nyrkillä "rahvaaksi", niiden rinnalla jotka on käyneet syömässä jossain jotain ruokaa. Tämä on ihan varmasti sukupolviero, koska en vaan pysty ymmärtämään sitä nolostelua mikä asiaan liittyy. "Mie nyt vaan oon tämmönen sirpa enkä mitään mistään miseliiniruuasta tiiä". Mene ja tiedä, ei siinä sen kummempaa.
Toki jos ei arvosta sitä ruokaa, kuten sanoit, niin ei tarvitse. Mutta lähinnä näille itse itsensä alentavalle "rahvas"kommentoijille.
Arveletko, että sinua kadehditaan siitä että olet valmus kuluttamaan 150 € illalliseen?
Entä uskotko, että kaikki ihmiset joilla on varaa eivät todellakaan halua kuluttaa sitä noihin ruokiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös parempi perhetausta on sellainen jota työläistaustaiset esimiehet kadehtii. Perhetaustaa on vaikeampaa pitää piilossa kuin varallisuutta; kun vanhemmat ovat ammattinsa takia paljon mediassa, lapsi saa vielä aikuisenakin kärsiä siitä.
Tai sitten työnnät omat ajatuksesi toisten päähän. Vähän kuten kateelliset ihmiset epäilevät aina muita kateellisiksi.
Tai sitten minulle ”muuten vaan” kommentoidaan vanhempieni tekemisiä, jotka eivät liity omaan työhöni millään tavalla.
Luulen, että matkustelu ei ehkä olekaan ilmastonmuutoksen myötä niin hienoa, vaan alkaa olla vähän noloa ja mielikuvituksetonta lentää maapallon toiselle puolelle.