Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutettiin ja nyt pojalla 12 v. ei yhtään kaveria, vinkkejä?
03.11.2018 |
Paikkakunnan vaihdos tuli lähinnä siksi, että minulla työmatka lyheni ja mieheni vanhemmat nyt lähempänä. Ei siis ole samalla paikkakunnalla kuitenkaan. Mietin, miten 12 v. pojalle saisi kavereita. Entisessä elinpiirissä oli hyviä ystäviä. Uskoin, että iloinen, ystävällinen poika voisi saadakin uusia ystäviä. Nyt kuitenkin vaikuttaa, että on ulkopuolinen. Koulussa on pari kaveria, eivät ole läheisiä. Harrastus jatkui uudella paikkakunnalla, mutta poika itse kokee, ettei ne uudet harrastuskaverit ole oikeita ystäviä. Olen itse huomannut saman, ettei kukaan ota läheistä kontaktia. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Partioon!
Partiossa on niin paljon väkeä, että varmasti löytyy uusia kavereita. Ja siellä on monenlaista porukkaa, toisin kuin urheiluharrastuksissa yleensä.
Minä olin lapsena kolmessa eri partiossa ja kaikissa lopetin kavereiden puuttumisen takia
Eihän ne ystävyyssuhteet hetkessä synny. Muistelen omaa partiotaivalta vain hyvällä. Aluksi se oli vähän sellaista, että luokkakaverin kanssa mentiin. Jossain vaiheessa luokkakaveri lopetti partion ja minä jatkoin. Minusta se luottamus kasvoi vuosien ja yhdessä tekemisen ja yhteisten kokemusten myötä. Olen vieläkin tekemisissä aktiivisesti 4 partiosta saadun ystävän kanssa. Meillä olikin yhteistä taivalta noin 8-9 vuotta. Kun mietin luokkakavereita, heitä en edes muista persoonina. Nämä partiotyypit tunnen syvällisemmin.
Niin no sulla sentään oli joku mukana. Itse menin yksin ja oli todella ulkopuolinen olo, kun kaikki muut tunsivat toisensa monen vuoden takaa
Ei se ulkopuolinen fiilis kestä kuin pienen hetken. Luottamus ja ystävyys ei synny hetkessä muilla kuin pikkulapsilla. Kyllä ne uudetkin pääsee porukkaan mukaan, kun niistä tulee ”vanhoja” jäseniä. Joskus se vie puoli vuotta, joskus kauemmin. Jos aina vain vaihtaa ryhmää ja olettaa, että parin kerran jälkeen ollaan kuin paita ja peppu, niin eihän se ole realistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni olivat vähän nuorempia kuin muutettiin. Kaverisuhteiden muodostumiseen meni 1-8kk ja itse vanhempana pyrin toimimaan aktiivisesti mm. ottamalla lapsen luokkakavereita/naapurin lapsia mukaan uimareissuille, huvipuistoon, mäkkäriin yms., jolloin kaverisuhteet lähenivät.. opettajien kanssa puhuin ja hekin pyrkivät aktiivisesti kiinnittämään asiaan huomiota. Kannustin lapsia osallistumaan "nuorten ilta"-tyyppisiin juttuihin jne.. vaivaahan se vaati mutta ilmeisesti kannatti, sillä nyt lapsilla on kavereita. Voisiko näitä soveltaa 12v:lle? Viedä leffaan tms.
Ehkä voisi. Minusta olisi helppoa sopia jonkun toisen pojan vanhempien kanssa, mutta enhän minä heistä ketään tunne. Joillain luokilla on yhteystietolista, tällä poikani uudella luokalla ei ole. Kysyin opettajalta, onko jotain rahakeräystä menossa luokkaretkiin, eikä sellaista kuulemma ole. Viime vuonna eivät ole edes käyneet luokkaretkillä. Voisin ehdottaa pojalle, että pyytäisi jonkun uusista luokkakavereista vaikka sinne leffaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitte kyllä julman tempun. Varmaan pahin mahdollinen ikä joutua muuttamaan.
No, lukiossa sitten ehkä saa kavereita. Mutta pääasia että sinä hurautat autolla töihin.
En tekisi moista omalle lapselleni.
Hah hah. Kyllä sä tekisit, jos ois pakko. Nimimerkillä Helsingissä mukavasti asunut ja sit tuli ero.
Helsingin sisällä pystyy muuttamaan ja käymään esim. omaa vanhaa koulua ja säilyttämään vanhat harrastukset ja kaverit. Tässä on nyt muutettu ihan kokonaan paikkakunnalta toiselle.
Vai väitätkö todella ettei Helsingissä asu yhtään yksinhuoltajaa?
Voihan sitä asuu vaikka Kontulassa, Vesalassa tai Itiksessä, jos ei rahat muuten riitä. Mut onko se kellekään hyvä? En veis omaa jälkikasvua slummiin. 50 km säteellä on ihan viihtyisääkin asumista tarjolla, jotka käy myös yh kukkarolle.
En ole lainaamasi, mutta kyllä mä mieluummin asuisin "slummissa" kuin jossain landella. Slummista pääsee bussilla kulkemaan vanhoissa harrastuksissa ja vanhojen kavereiden luona. 50km päästä lähteminen esim. kahville on aina hirveä operaatio. Vaikea kuvitella niin viihtyisää asumista, että se korvaisi kaverittomuuden
Viis siitä miksi muutitte, ymmärrän täysin äitinä sun huolen.
Me muutettiin toiselle paikkakunnalle kun nuorempi meni neloselle. Ensimmäinen vuosi koulussa meni ilman kavereita, samoin eka kesä uudessa kodissa meni yksin sisällä ilman kavereita. Lapsellani oli univaikeuksia tilanteen vuoksi ja hän saattoi valvoa koko yön miettiessään kaverittomuuttaan.Tilanne raastoi minua ja lastani.
Sitten tapahtui käänne. Löytyi yksi kaveri, pian toinen ja nyt häntä ei kotona juuri näy. Nyt hän käy kuudetta luokkaa.
En osaa muuta neuvoa antaa kuin että älkää luovuttako! Kyllä se kaveri sieltä löytyy. Mene itse aikuisena kaikkeen mahdolliseen koulussa mukaan, jotta näät luokkalaisten vanhempia. Osoita, että olette halukkaita sopeutumaan joukkoon. Meillä ainakin tämä oli tärkeä asia, eli kaverit saivat kotoa luvan olla lapsemme kanssa.
Tsemppiä❤️❤️❤️
Alue: Aihe vapaa
Lapseni olivat vähän nuorempia kuin muutettiin. Kaverisuhteiden muodostumiseen meni 1-8kk ja itse vanhempana pyrin toimimaan aktiivisesti mm. ottamalla lapsen luokkakavereita/naapurin lapsia mukaan uimareissuille, huvipuistoon, mäkkäriin yms., jolloin kaverisuhteet lähenivät.. opettajien kanssa puhuin ja hekin pyrkivät aktiivisesti kiinnittämään asiaan huomiota. Kannustin lapsia osallistumaan "nuorten ilta"-tyyppisiin juttuihin jne.. vaivaahan se vaati mutta ilmeisesti kannatti, sillä nyt lapsilla on kavereita. Voisiko näitä soveltaa 12v:lle? Viedä leffaan tms.