Muutettiin ja nyt pojalla 12 v. ei yhtään kaveria, vinkkejä?
Paikkakunnan vaihdos tuli lähinnä siksi, että minulla työmatka lyheni ja mieheni vanhemmat nyt lähempänä. Ei siis ole samalla paikkakunnalla kuitenkaan. Mietin, miten 12 v. pojalle saisi kavereita. Entisessä elinpiirissä oli hyviä ystäviä. Uskoin, että iloinen, ystävällinen poika voisi saadakin uusia ystäviä. Nyt kuitenkin vaikuttaa, että on ulkopuolinen. Koulussa on pari kaveria, eivät ole läheisiä. Harrastus jatkui uudella paikkakunnalla, mutta poika itse kokee, ettei ne uudet harrastuskaverit ole oikeita ystäviä. Olen itse huomannut saman, ettei kukaan ota läheistä kontaktia. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (45)
En tajua miksei muka olisi voinut venyä vielä sen aikaa, että poika pääsee peruskoulun läpi.
Niin, tässäpä syy, miksi sitä muuttoa pitää harkita todella tarkkaan. Ei kouluikäisten lasten kanssa tule koskaan muuttaa kevein perustein. Yksi vaihtoehto muuttoon on yläkouluun siirtymisvaihe. Silloin isommissa kaupungeissa luokat menee usein sekaisin ja on helppo sujahtaa joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Partioon!
Partiossa on niin paljon väkeä, että varmasti löytyy uusia kavereita. Ja siellä on monenlaista porukkaa, toisin kuin urheiluharrastuksissa yleensä.
Minä olin lapsena kolmessa eri partiossa ja kaikissa lopetin kavereiden puuttumisen takia
Eihän ne ystävyyssuhteet hetkessä synny. Muistelen omaa partiotaivalta vain hyvällä. Aluksi se oli vähän sellaista, että luokkakaverin kanssa mentiin. Jossain vaiheessa luokkakaveri lopetti partion ja minä jatkoin. Minusta se luottamus kasvoi vuosien ja yhdessä tekemisen ja yhteisten kokemusten myötä. Olen vieläkin tekemisissä aktiivisesti 4 partiosta saadun ystävän kanssa. Meillä olikin yhteistä taivalta noin 8-9 vuotta. Kun mietin luokkakavereita, heitä en edes muista persoonina. Nämä partiotyypit tunnen syvällisemmin.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksei muka olisi voinut venyä vielä sen aikaa, että poika pääsee peruskoulun läpi.
Kuuluuko sinun edes tajuta? Tässä ketjussa joku jo kommentoikin, että ei sitä muuttoa voi aina edes välttää (esim. avioero Helsingissä). Ei ihmiset yleensä kevyin perustein lähde muuttelemaan, jos on kouluikäisiä lapsia. Me muutettiin, kun mies sai töitä 250 km päästä. Hän kerta kaikkiaan kieltäytyi olemaan enää työttömänä. Vuoden ajan oli ollut pelkästään kotona ja välillä muutaman viikon keväällä ja syksyllä kävi renkaanvaihdossa kausiapuna. Mikä minä olisin ollut estämään muuttoa, jos toinen on täysin tympääntynyt työttömyyteen ja toiselta paikkakunnalta sai vakkarityön. Itse työllistymisen helposti mihin tahansa (hoitoalalle).
Mulla ei oo ollu yhtään kaveria 25 vuoteen repikää mammat siitä 😂 ja olen 25v . Täällä missä asun ei kukaan mun ikäinen halunnut olla mun kanssa kun kävin erityisluokkaa matematiikan oppimisvaikeuden takia tosin nyt aikuisiällä olen saanut enemmän kavereita ja ihmisiä joiden kanssa juttelen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksei muka olisi voinut venyä vielä sen aikaa, että poika pääsee peruskoulun läpi.
Kuuluuko sinun edes tajuta? Tässä ketjussa joku jo kommentoikin, että ei sitä muuttoa voi aina edes välttää (esim. avioero Helsingissä). Ei ihmiset yleensä kevyin perustein lähde muuttelemaan, jos on kouluikäisiä lapsia. Me muutettiin, kun mies sai töitä 250 km päästä. Hän kerta kaikkiaan kieltäytyi olemaan enää työttömänä. Vuoden ajan oli ollut pelkästään kotona ja välillä muutaman viikon keväällä ja syksyllä kävi renkaanvaihdossa kausiapuna. Mikä minä olisin ollut estämään muuttoa, jos toinen on täysin tympääntynyt työttömyyteen ja toiselta paikkakunnalta sai vakkarityön. Itse työllistymisen helposti mihin tahansa (hoitoalalle).
Siis työllistyn. Sori, luki-vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika heppoisesti lähditte muuttamaan. Oliko muutto todella välttämätön, paljonko se työmatkasi nyt lyheni?
Suuntaansa 56 km. Miksi se olisi hepoinen muutto? Mitä edes tarkoitat? Että liian pienin perustein vai? Meillä on vanhemmat ja 2 lasta. Minulla säästyy aika paljon työhön kuluvaa aikaa ja myös matkaa, se oli tärkein peruste. Sekä se, että ikääntyneet isovanhemmat tarvitsevat jo monenlaista apua, ja heidän luokseen nyt lyhyempi matka.
-ap
Kaunis ajatus, että autatte isovanhempia. Ja kuten sanoit et uskonut, että poika ei löytäisi kavereita. Kannattaa katsoa avoimin silmin muitakin harrastusmahdollisuuksia. Toivottavasti poika löytää kavereita nopeasti. Tuo työmatka ei ole kyllä niin pitkä, että riittää muuttoperusteeksi.
Kysyttiin, paljonko työmatka lyheni, ja vastasin, että 56 km suuntaansa. Edelleen jäi ajettavaa, mutta nyt pääsen myös bussilla, jos on huono keli. En tiedä, mikä harrastus sitten olisi sellainen, josta niitä ystäviä löytää. Pyysin vinkkejä, koska ei osata itse ratkaista. Jos sinulla on vinkkejä, otan vastaan.
-ap
Sellainen harrastus, josta poika on kiinnostunut ja jossa on jossain määrin hyvä. Esim. Joukkuelajit jalkapallo, koripallo, lentopallo, sähly, uinti ovat tuossa iässä sillä tasolla, että pitää sitoutua harrastamaan 3 kertaa harkat ja pelit päälle.
Partio ehkäpä, e-urheilu, taistelulajit, paini...
Kannattaa keskustella pojan kanssa mitä haluaisi harrastaa.
Mitä mieltä poika oli muutosta alunperin? Onko teillä sellaiset välit, että hän uskaltaa kertoa totuuden?
Minä ja moni entinen kollegani käy töissä 50-100 km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksei muka olisi voinut venyä vielä sen aikaa, että poika pääsee peruskoulun läpi.
Kuuluuko sinun edes tajuta? Tässä ketjussa joku jo kommentoikin, että ei sitä muuttoa voi aina edes välttää (esim. avioero Helsingissä). Ei ihmiset yleensä kevyin perustein lähde muuttelemaan, jos on kouluikäisiä lapsia. Me muutettiin, kun mies sai töitä 250 km päästä. Hän kerta kaikkiaan kieltäytyi olemaan enää työttömänä. Vuoden ajan oli ollut pelkästään kotona ja välillä muutaman viikon keväällä ja syksyllä kävi renkaanvaihdossa kausiapuna. Mikä minä olisin ollut estämään muuttoa, jos toinen on täysin tympääntynyt työttömyyteen ja toiselta paikkakunnalta sai vakkarityön. Itse työllistymisen helposti mihin tahansa (hoitoalalle).
Tässä tapauksessa ei tainnut ollut tuollainen tilanne? Ei ainakaan tullut ilmi mitään, miksi olisi juuri nyt ollut välttämätöntä. Sääliks käy poikaa. Tuossa iässä ei ole helppoa ystävystyä.
Ei ensin edes ajatella että näin vois käydä ja sit pyydetään jälkeenpäin vinkkejä lähes mahdottomaan asiaan...
Miksi ette muuttaneet paria vuotta aikaisemmin. Silloin lapsen olisi ollut vielä helppo luoda uusia kaverisuhteita. Esimurkku/murkulle on jo vaikeampaa, koska kaverisuhteet syvenevät juuri tuossa yläasteikäisenä.
Nyt mentiin niin muut ihmiset edellä taas.
Nyt sitten haette sellaiselle yläasteelle, jonne tulee oppilaita eri kouluista niin porukat sekottuvat ja tulee uusi aryhmiä. Vanhoihin porukoihin voi olla vaikea päästä jos lapsi ei ole kavereita helposti hankkivaa tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Partioon!
Partiossa on niin paljon väkeä, että varmasti löytyy uusia kavereita. Ja siellä on monenlaista porukkaa, toisin kuin urheiluharrastuksissa yleensä.
Minä olin lapsena kolmessa eri partiossa ja kaikissa lopetin kavereiden puuttumisen takia
Eihän ne ystävyyssuhteet hetkessä synny. Muistelen omaa partiotaivalta vain hyvällä. Aluksi se oli vähän sellaista, että luokkakaverin kanssa mentiin. Jossain vaiheessa luokkakaveri lopetti partion ja minä jatkoin. Minusta se luottamus kasvoi vuosien ja yhdessä tekemisen ja yhteisten kokemusten myötä. Olen vieläkin tekemisissä aktiivisesti 4 partiosta saadun ystävän kanssa. Meillä olikin yhteistä taivalta noin 8-9 vuotta. Kun mietin luokkakavereita, heitä en edes muista persoonina. Nämä partiotyypit tunnen syvällisemmin.
Niin no sulla sentään oli joku mukana. Itse menin yksin ja oli todella ulkopuolinen olo, kun kaikki muut tunsivat toisensa monen vuoden takaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika heppoisesti lähditte muuttamaan. Oliko muutto todella välttämätön, paljonko se työmatkasi nyt lyheni?
Suuntaansa 56 km. Miksi se olisi hepoinen muutto? Mitä edes tarkoitat? Että liian pienin perustein vai? Meillä on vanhemmat ja 2 lasta. Minulla säästyy aika paljon työhön kuluvaa aikaa ja myös matkaa, se oli tärkein peruste. Sekä se, että ikääntyneet isovanhemmat tarvitsevat jo monenlaista apua, ja heidän luokseen nyt lyhyempi matka.
-ap
Kaunis ajatus, että autatte isovanhempia. Ja kuten sanoit et uskonut, että poika ei löytäisi kavereita. Kannattaa katsoa avoimin silmin muitakin harrastusmahdollisuuksia. Toivottavasti poika löytää kavereita nopeasti. Tuo työmatka ei ole kyllä niin pitkä, että riittää muuttoperusteeksi.
Kysyttiin, paljonko työmatka lyheni, ja vastasin, että 56 km suuntaansa. Edelleen jäi ajettavaa, mutta nyt pääsen myös bussilla, jos on huono keli. En tiedä, mikä harrastus sitten olisi sellainen, josta niitä ystäviä löytää. Pyysin vinkkejä, koska ei osata itse ratkaista. Jos sinulla on vinkkejä, otan vastaan.
-ap
Sellainen harrastus, josta poika on kiinnostunut ja jossa on jossain määrin hyvä. Esim. Joukkuelajit jalkapallo, koripallo, lentopallo, sähly, uinti ovat tuossa iässä sillä tasolla, että pitää sitoutua harrastamaan 3 kertaa harkat ja pelit päälle.
Partio ehkäpä, e-urheilu, taistelulajit, paini...
Kannattaa keskustella pojan kanssa mitä haluaisi harrastaa.
Mitä mieltä poika oli muutosta alunperin? Onko teillä sellaiset välit, että hän uskaltaa kertoa totuuden?
Minä ja moni entinen kollegani käy töissä 50-100 km päässä.
Juu, minäkin kävin monta vuotta töissä ajaen 90 km aamulla, 90 km illalla. Minun omaan elämänlaatuni tämä muutto on vaikuttanut huomattavasti. Talvikeleillä meni ennen työmatkoihin 2,5-3 tuntia päivässä. Nyt hurautan omalla autolla kotipihasta työpaikan pihaan alle puolessa tunnissa. Jää
Paljon enemmän vapaa-aikaa. Bussi menee myös kätevästi nykyisen kodin läheltä, ja sitä olen ajatellut käyttääkin talvella.
Poika oli muuttoa vastaan viime vuonna, mutta keväällä hän kuitenkin iloitsi siitä, että saa oman, isomman huoneen uudesta kodista.
Hänellä on urheiluharrastus, jota on siis jatkanut nykyisellä paikkakunnalla, kuten mainitsinkin. En tiedä, onko innokas vaihtamaan eri lajiin. Ei ole ainakaan vielä tullut kovin hyviksi ystäviksi joukkuekavereidensa kanssa. Jos kovin pitkään tuntee olonsa vähän ulkopuoliseksi, kaipa vaan kannattaa kokeilla jotain muuta. Hän ei ole mitenkään erähenkinen, joten tuskin nauttisi partiosta.
-ap
Teitte kyllä julman tempun. Varmaan pahin mahdollinen ikä joutua muuttamaan.
No, lukiossa sitten ehkä saa kavereita. Mutta pääasia että sinä hurautat autolla töihin.
En tekisi moista omalle lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette muuttaneet paria vuotta aikaisemmin. Silloin lapsen olisi ollut vielä helppo luoda uusia kaverisuhteita. Esimurkku/murkulle on jo vaikeampaa, koska kaverisuhteet syvenevät juuri tuossa yläasteikäisenä.
Nyt mentiin niin muut ihmiset edellä taas.
Niin mentiinkin muut ihmiset edellä. Meidän perheeseen kuuluu 4 ihmistä, joten aina ei voi mennä vain yhden perheenjäsenen etua ajatellen. Meillä ei ollut mitään syytä muuttaa muutama vuosi sitten. Miehelläni oli siihen aikaan työpaikka kävelymatkan päässä kotoa. Koko firman toiminnan loppuessa hän hakeutui isommalle paikkakunnalle töihin. Sovitaanko, että tämä muuton jossittelu olisi nyt tässå. En halua kaikkea muuttoon liittyvää kovin yksityiskohtaisesti julkisesti paljastaa, sillä tilanne johtuu myös isovanhempien tilanteen muutoksesta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Teitte kyllä julman tempun. Varmaan pahin mahdollinen ikä joutua muuttamaan.
No, lukiossa sitten ehkä saa kavereita. Mutta pääasia että sinä hurautat autolla töihin.
En tekisi moista omalle lapselleni.
Hah hah. Kyllä sä tekisit, jos ois pakko. Nimimerkillä Helsingissä mukavasti asunut ja sit tuli ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitte kyllä julman tempun. Varmaan pahin mahdollinen ikä joutua muuttamaan.
No, lukiossa sitten ehkä saa kavereita. Mutta pääasia että sinä hurautat autolla töihin.
En tekisi moista omalle lapselleni.
Hah hah. Kyllä sä tekisit, jos ois pakko. Nimimerkillä Helsingissä mukavasti asunut ja sit tuli ero.
Helsingissä voi asua vain parisuhteessa?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitte kyllä julman tempun. Varmaan pahin mahdollinen ikä joutua muuttamaan.
No, lukiossa sitten ehkä saa kavereita. Mutta pääasia että sinä hurautat autolla töihin.
En tekisi moista omalle lapselleni.
Hah hah. Kyllä sä tekisit, jos ois pakko. Nimimerkillä Helsingissä mukavasti asunut ja sit tuli ero.
Helsingin sisällä pystyy muuttamaan ja käymään esim. omaa vanhaa koulua ja säilyttämään vanhat harrastukset ja kaverit. Tässä on nyt muutettu ihan kokonaan paikkakunnalta toiselle.
Vai väitätkö todella ettei Helsingissä asu yhtään yksinhuoltajaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitte kyllä julman tempun. Varmaan pahin mahdollinen ikä joutua muuttamaan.
No, lukiossa sitten ehkä saa kavereita. Mutta pääasia että sinä hurautat autolla töihin.
En tekisi moista omalle lapselleni.
Hah hah. Kyllä sä tekisit, jos ois pakko. Nimimerkillä Helsingissä mukavasti asunut ja sit tuli ero.
Helsingin sisällä pystyy muuttamaan ja käymään esim. omaa vanhaa koulua ja säilyttämään vanhat harrastukset ja kaverit. Tässä on nyt muutettu ihan kokonaan paikkakunnalta toiselle.
Vai väitätkö todella ettei Helsingissä asu yhtään yksinhuoltajaa?
Voihan sitä asuu vaikka Kontulassa, Vesalassa tai Itiksessä, jos ei rahat muuten riitä. Mut onko se kellekään hyvä? En veis omaa jälkikasvua slummiin. 50 km säteellä on ihan viihtyisääkin asumista tarjolla, jotka käy myös yh kukkarolle.
Entisiä kavereita lomilla/ viikonloppuna yökyläilemään? Olisiko ideaa jos järjestäisitte pojan luokkalaisille ns. tuparit nyyttäriperiaatteella (ei lahjoja). Saattaisi jokunen ystävyyssuhde saada alkunsa näin.