Tekisi mieli laittaa FB paikkakuntaryhmään jossa tiedän olevan paljon entisiä

Miten olettaisit tuon heitä liikuttavan? Tuskin edes muistavat sinua ja vielä vähemmän muistelevat niitä aikoja.

Tuskin he muistavat tai välittävät. Eikö sinullekin olisi parempi jos vain päästäisit irti menneestä? Et voi siihen enää vaikuttaa. Voit vaikuttaa tulevaisuuteen, joten älä anna muiden typeryksien pilata sitäkin.

Niin mutta entä jos sillä saisi edes pienen tahran nykyään aika näkyvässä ammatissa olevan maineeseen.......

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta entä jos sillä saisi edes pienen tahran nykyään aika näkyvässä ammatissa olevan maineeseen.......

Saat tahran vain omaan maineeseesi. Luuletko, että ihmiset välittävät siitä, mitä joku on tehnyt yläasteiässä. Eikö sinun kannattaisi vain päästää irti ja jatkaa elämääsi?

Jos on tehnyt jotain tai sanonut, täytyy voida kohdata se selkä suorana, eikä luimistella ja pakoilla. Varsinkin aikuistenm ihmisten. Jonkun poliisin kunnallispolitiikon ura katkesi kun joku entinen kiusattu otti enne äänestystä julkisesti puheeksi kiusaamistaustan. Kyllä se edessä voi olla jokaisella, varsinkin jos yrittää jotain näkyvää tai arvovaltaista asemaa saavuttaa. Joku enkinen kiusattu toimi rekrytoijana, ja ei voinut traumojen takia palkata entistä kiusaajaa, kun olisi pitänyt sitten työympäristössäkin kohdata välillä.

Kyllä se vaikuttaa maineeseen töissä/yrittäjänä, parinvalintaan, ja kavereiden suhtaitumiseen, jos selviää että toinen on ollut ilkeä kiusaaja.

Minua kiusattiin koko ala-aste. On todella ikäviä/rajuja muistoja sieltä. Olen silti nykyisin onnellinen ja positiivinen ihminen. Ymmärrän nyt, että ehkä ne tyypit vain oli kusipäitä. Ehkä heillä oli kotona ongelmia ja purki sen minuun? Ehkä he eivät yksinkertaisesti tunteneet riittävästi empatiaa, mutta kehittyivät myöhemmin paremmiksi ihmisiksi? Lapsiahan hekin olivat.

En itse kiusattuna ymmärrä miksi jotkut jää vellomaan menneisyyteen. Ei se määritä sinua ihmisenä. Miksi se irti päästäminen on joillekin niin vaikeaa? Tämä näkyy myös parisuhteissa; jos esim. Mies pettää niin seuraavatkin kumppanit saavat tästä osansa.

Jos ihminen tekee lapsena väärin (kiusaa toista) niin miksi syyllisyyttä siitä pitäisi kantaa koko loppuelämä? Onko se elinkautinen? Miksi jotkut kiusatut jopa toivovat kiusaajiensa lapsille samaa kohtaloa? Lapset osaavat olla julmia varsinkin ryhmissä, vaikka aina ei koko sydämellä edes haluta kiusata. Joskus ryhmäpaine ajaa siihen.

Elämässä tapahtuu toisinaan hirveitä asioita, ilman mitään kunnollista syytä. Vahvuutta on kun et anna sen määrittää sinua ihmisenä vaan päästät menneestä irti. Lähtee turha painolasti. Miksi itse katkeroitua ja miettiä vanhoja kun hyvin harvoin ne kiusaajatkaan niin tekee? Päästä siis irti kaikesta menneestä. Ei se sinua määritä! Ole hyvä ihminen ja nauti elämästä.

Olisikohan aika sinunkin päästä yli menneisyyden haamuista?

Jos joku syyttäisi fb.ssä vaikkapa lähintä työkaveriani kouluvuosien kiusaajaksi, niin minulle tulisi siitä syyttäjästä aika reppana-mielikuva. Aikuinen ihminen, joka edelleen märehtii kouluaikojen tapahtumia. Suhtautumiseen kollegaani kohtaan se ei vaikuttaisi, koska tunnen hänet sellaisena ihmisenä kuin hän on nyt aikuisena.

Jos huomaisin että meille olisi työhaastattelussa entinen kiusaajani niin kertoisin kyllä pomolle ja sanoisin että hänen kanssa olisi vaikeaa tuli toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos huomaisin että meille olisi työhaastattelussa entinen kiusaajani niin kertoisin kyllä pomolle ja sanoisin että hänen kanssa olisi vaikeaa tuli toimeen.

Ja uskoisin pitkäaikaisena työntekijänä olevani aika vahvoilla tilanteen suhteen