Te jotka löysitte nuorena kumppanin ja erositte väh. 10 vuotta myöhemmin

Koska isossa maailmassa oli sopivampiakin vaihtoehtoja kuin luokkakaveri

Miehen rakkaus loppui kai. En tiedä mitä tapahtui, kun mies ei suostunut puhumaan. Loppui seksi, mies muutti sohvalle, loppui kaikki koskettaminen. Lopulta ei enää suostunut lähteen edes ruokakauppaan minun kanssa. Ihastuin tulisesti toiseen mieheen ja otin eron. Yhdessä olimme 20 vuotta.

Olin 19 kun aloimme seurustella ja 50 kun erottiin. Ei erottu ensimmäisestä kriisistä, enemmänkin siitä perimmäisestä luonteiden, arvojen ja tarpeiden erilaisuudesta jonka kyllä olisi huomannut jo heti nuorena jos silloin olisi osannut ymmärtää. Ei voi ainakaan syyttää yrittämisen puutteesta. Nyt varmaan molemmat elää tyytyväisenä enemmän omanlaistaan elämää, lapset olleet jo pitkään maailmalla. Eikä osaa katua elämäänsä, moniko 19-vuotias kykenee elämää eteenpäin ennustamaan, edes tuntemaan itseään vielä kovin hyvin.

Olimme onnellisia, mutta ajan myötä tulevaisuuden haaveet alkoivat erkaantua yhä enemmän toisistaan. Johtui myös siitä, että kummankaan haaveita ei saatu toteutettua, vaan pakenivat aina vain kauemmaksi sinne tulevaisuuteen. Toisen haaveet liittyivät perheen perustamiseen (joka ei yrittämisestä huolimatta onnistunut), toisen urakehitykseen (siinäkin oli paljon huonoa tuuria kovasta yrittämisestä ja lahjakkuudesta huolimatta).

Erottuamme kumpikin on ollut vapaa pyrkimään kohti oman haaveensa toteutumista. Yhdessä pysymällä olisi tullut täysi pattitilanne ja molemmat olisivat jääneet toteutumatta. Nyt kummallakin ovat asiat edenneet hienosti kohti sitä omaa tavoitetta. Kumpikin on myös onnellisesti uudessa suhteessa.

Rakastamme toisiamme edelleen, mutta käsiteltyämme eron rakkaus muuntui tyypiltään sellaiseksi, jota vaikkapa sisarusten välillä voi olla. Olen onnellinen, ja toivon entiselle kumppanilleni kaikkea hyvää.

Samassa tilassa, mutta oltu yhdessä 30 v.

Aloin olemaan mieheni kanssa 17 vuotiaana. Takana on yli 20 vuotta yhteistä taivalta. Nyt sen tajuaa, että on ollut silloin 17-vuotiaana ihan kakara. Itse on tässä matkan varrella kasvanut ja näkemykset muuttuneet. Rakkaus on vaan kadonnut johonkin ja en enää usko/halua sen löytyvänkään. Jotenkin vaan se eropäätöksen tekeminen on niin vaikeaa. Lasten takia tässä olen vielä.

Toisen naama ärsyttää usein ja haluan viettää paljon aikaa yksin. Haluamme nykyään elämältä ihan eri asioita.

Sanonkin aina nuorille, että eläkää ja hakekaa kokemuksi ennen kuin vakiinnutte.

Olin 18 kun tavattiin. Tuossa kolmenkympin kohdalla oli tilanne, että molemmilla oli aivan eri kiinnostuksenkohteet ja toista ärsytti toisen ajankäyttö. Arjen velvollisuudet jaettiin, yhteistä oli lähinnä talous.

Mies läheni nopeammin neljääkymppiä, vanhempi kun on, ja sellainen kriisi sai hänet ihastumaan. Ihastumaan lähinnä siihen vapaudentunteeseen, että joku muukin voi haluta häntä...

Kriisi se oli molemmille ja sai uudestaan katsomaan mitä toisesta haluaa. Tuohon naiseen peilattuna minä olin kuitenkin se jonka kanssa perusasiat olivat yhteisiä. Esimerkiksi elokuvien, musiikin ja herkuttelun suhteen makuasiat ovat meillä ihan yhdensuuntaisia, vaikka muutoin toinen viettää mieluummin aikaa ulkoilmaharrastuksissa ja toinen lukutoukkana. Tajuttiin, että on kuitenkin vielä eri asia "nuo toiset". Että vaikka meillä on erillisiä harrastuksia, ne ovat kuitenkin laadultaan samanlaisia: molemmat mieluiten olemme omassa rauhassa ja sitten taas palaamme toistemme seuraan. Se pohja, jonka vuoksi treffit vain jatkuivat ja jatkuivat ja olivat pohjana parisuhteelle yhdisti meitä edelleen. Aina on ollut keskusteltavaa ja mielipiteitä ja toisen näkökulma on kiinnostanut ja tuonut lisää ajatuksia.

On harvinainen onni löytää toinen erakko, jonka kanssa voi aina palata yhteen jakamaan kokemuksia ja lähteä sitten nuuskamuikkusena välillä omille teilleen.

En ole yhtään varma, etteikö tiet vielä eroa, mutta juuri nyt tutustutaan toistemme harrastuksiin vuorotellen ja nautitaan siitä.

Käydään myös ulkona syömässä eikä lasketa enää rahanmenoa- sekin pihiys oli perua köyhästä opiskelijaelämästä ja on saanut nyt opetella ihan oikeasti vähän kuluttamaan treffeihin kuten aikuiset. Luulen että tämän moni hoksaa vasta uudessa suhteessa! Mutta ei tarvitse erota sen huomatakseen. Eikä edes pettää/tulla petetyksi. Suosittelen kokeilemaan. Mitä menetettävää on, jos muutenkin on eroa jo miettinyt?

Vierailija kirjoitti:

Olin 18 kun tavattiin. Tuossa kolmenkympin kohdalla oli tilanne, että molemmilla oli aivan eri kiinnostuksenkohteet ja toista ärsytti toisen ajankäyttö. Arjen velvollisuudet jaettiin, yhteistä oli lähinnä talous.

Mies läheni nopeammin neljääkymppiä, vanhempi kun on, ja sellainen kriisi sai hänet ihastumaan. Ihastumaan lähinnä siihen vapaudentunteeseen, että joku muukin voi haluta häntä...

Kriisi se oli molemmille ja sai uudestaan katsomaan mitä toisesta haluaa. Tuohon naiseen peilattuna minä olin kuitenkin se jonka kanssa perusasiat olivat yhteisiä. Esimerkiksi elokuvien, musiikin ja herkuttelun suhteen makuasiat ovat meillä ihan yhdensuuntaisia, vaikka muutoin toinen viettää mieluummin aikaa ulkoilmaharrastuksissa ja toinen lukutoukkana. Tajuttiin, että on kuitenkin vielä eri asia "nuo toiset". Että vaikka meillä on erillisiä harrastuksia, ne ovat kuitenkin laadultaan samanlaisia: molemmat mieluiten olemme omassa rauhassa ja sitten taas palaamme toistemme seuraan. Se pohja, jonka vuoksi treffit vain jatkuivat ja jatkuivat ja olivat pohjana parisuhteelle yhdisti meitä edelleen. Aina on ollut keskusteltavaa ja mielipiteitä ja toisen näkökulma on kiinnostanut ja tuonut lisää ajatuksia.

On harvinainen onni löytää toinen erakko, jonka kanssa voi aina palata yhteen jakamaan kokemuksia ja lähteä sitten nuuskamuikkusena välillä omille teilleen.

En ole yhtään varma, etteikö tiet vielä eroa, mutta juuri nyt tutustutaan toistemme harrastuksiin vuorotellen ja nautitaan siitä.

Käydään myös ulkona syömässä eikä lasketa enää rahanmenoa- sekin pihiys oli perua köyhästä opiskelijaelämästä ja on saanut nyt opetella ihan oikeasti vähän kuluttamaan treffeihin kuten aikuiset. Luulen että tämän moni hoksaa vasta uudessa suhteessa! Mutta ei tarvitse erota sen huomatakseen. Eikä edes pettää/tulla petetyksi. Suosittelen kokeilemaan. Mitä menetettävää on, jos muutenkin on eroa jo miettinyt?

Meillä vaan ei ole mitään yhteisiä puheenaiheita (paitsi lasten asiat ja koiran lenkkituotokset). Eikä samoja kiinnostuksenkohteita. Ja jos jostain päädytäänkin puhumaan ollaan 98% varmasti eri mieltä.

Ap

Rakastuin ihan puhtaasti puolison ulkonäköön ja koulutukseen 20-vuotiaana. Sitten 10 vuotta myöhemmin tajusin, että arvostan muita ominaisuuksia miehessä ja löysin uuden sopivan. Onneksi ei ehditty hankkimaan lapsia eksän kanssa.