Mies yritti potkaista minua eilen kiukuissaan - veti jalkansa kuitenkin nopeasti pois kesken

ja syytti minua suututtamisestaan.

Olimme eilen tulossa iltamyöhällä kotiin. Sovimme, että hän ottaa lapsen ja minä tavarat. Odotin unenpöpperössä etupenkillä, että hän ottaisi nukkuvan lapsen ensin ennen kuin nousen itse kylmään ja märkään, mutta mies avasikin apukuskinpuoleisen oven. Yritin vetää sitä kiinni, koska mies kuppaa autolla aina niin kauan että ehdin viluherkkänä paleltua moneen kertaan = halusin siis istua autossa sen aikaa, että mies tekee mitä tekee.
Hän alkoikin tapella auton ovesta. Totta kai koska hänellä on enemmän voimaa, en saanut vedettyä ovea kiinni ja se meni lapselliseksi edestakaisin vääntämiseksi. Lopulta irrotin auton ovesta, mies ei ollut varautunut siihen, veti sen liikaa auki ja kuului vain krunts. Samalla hetkellä hän nosti jalkansa ja oli jo potkaisemassa, kun vetäydyin penkillä kauemmaksi tulevalta iskulta. Hän ei kuitenkaan potkaissut, mutta alkoi karjua kuin mielipuoli solvaten minua kaikella mahdollisella.
Lapsi heräsi ja alkoi itkeä kun kuunteli sitä riitelyä. Menin lapsen kanssa kotona suoraan nukkumaan ja mies yritti vielä käydä makuuhuoneen ovella haastamassa riitaa ja syyttelemässä itsekkyydestä ja ties mistä, mutta muistutin vain että hänen määräilynsä noinkin pikkuasioissa ei voi ottaa tuollaista mittaa että auton ovet hajoavat. Totta kai hän piti minua syyllisenä koko jupakkaan ja vain minun takiani voi tapahtua tällaista.

Eniten hämmentää se potku mitä en kuitenkaan saanut kylkeeni. Jostain syystä pelottaa, jos riidat eskaloituvat jatkossakin näin pahoiksi.