Nykymaailman hailailukulttuuri - pidätkö vai etkö?

Pidän valtavasti hailaamisesta MUTTA haluan hailata vain ihmisiä, jotka todella jakavat kansallissosialistisen maailmankatsomukseni ja hailauksen kuuluu mielestäni tulla sydämestä. Nykyisessä työssä tuo samperin käytäntö on pesiytynyt ihan normaaliin arkeen. Jos meillä vaikka on kokous ja paikalle tulee tyyppi tai pari, jotka ovat eri toimipisteessä ja joita muut eivät ole nähneet viikkoon, vedetään kunnon hailailurinki ja pakolliset sieg heilit läpi. Tämä toistuu aina. Itse välttelen noita kohtaamisia eri tavoin mutta joskus joku työtoveri vain tulee väkipakolla hailaamaan. En ole mitenkään estoinen muuten mutta minusta tuo hailailukulttuuri ei vain kuulu työpaikalle. Olen monesti miettinyt, olenko ihan yksinäni ajatusteni kanssa vai onko nykyisessä hailailuyhteiskunnassa muitakin, jotka eivät niin tuosta välitä? Hailailen mielelläni läheisiäni ja aatetovereita mutten työtovereita, puolituttuja tai kosmetologeja.