^Valmiiksi lapsettomat heinä-elo^

Kiitos ainokki! :) Toivottavasti tämä nyt vaan pysyy mukana. Mua vaan jaksaa väsyttää ja on huono olo, yöt menee pyöriessä kun ei voi oikeen missään asennossa olla nuijen tissien takia (karseen kippeet)+ menkkakivut on astuneet taas kehiin, niinku sillon ihan alussakin oli. Tänään vein pissinäytteen ja nyt.. toivoa sopii ettei sieltä löydy mitään kummallista..:/ Mie yritän "välttyä"siltä raskausajan diabetekseltä kun rutolta konsanaan, mutta tosi asiahan se on,että jos se tulee niin sitten se tulee ja sillä selvä.



Siis, ihan tosi.. Miksi ihmisen pitää kärsiä?? Miksi minun piti ja miksi muiden pitää?? :(( Ei sitä pysty varmastikkaan ikinä ymmärtämään. Miksi ihmiselle kehittyy kaikkia esteitä maailman luonnollisimman asian tielle?? Miksi, miksi ja miksi?? Kaikki on vaan aina miksi? Jos oltaisiin sinne lapsettomuuspolille ehditty niin ainoa kysymykseni lääkärille olisi ollut juuri tuo MIKSI. Muistan itsekkin kuinka varauduin pahimpaan jo viime vuonna ja olin sen takia äärimmäisen stressaantunut ja asiaahan ei helpottanut yhtään se,että Kaikki Muut, mutten MINÄ. Takaraivossa jyskytti ajatus,että "Mitä jossei koskaan, entä jos meidän pitää erota " yms.. Kyllä se kävi melkoista kilpajuoksua mielenterveyden kanssa tuo asia. Ja kun ei lähipiirissä ollut ketään kenelle olisi voinut/uskaltanut/viitsinyt kertoa niin sitä vaan sulkeutu sinne omaan kuoreensa ja piti koko asian neljän seinän sisällä.

Huomasin just että mun ja miehen lapsenyrityspäätöksestä (ja siispä myös valmiiksi lapsettomien pinon perustamisesta) on tullut 1 vuoden maaginen raja vastaan! Teemaan sopivasti en ollut tietenkään raskaana vaan menkat alkoi tänä aamuna kellon tarkasti niin kuin "pitikin"... :D



Hyviäkin uutisia on: ensi viikolla mies pääsee tutkimukseen ja sitä seuraavalla viikolla mun munanjohtimet tarkastetaan ja clomien teho katsotaan. Jotain saattaisi siis vihdoinkin ruveta tapahtumaan (ehkä inseminaatio?)!



Jennun pohdinnat kuulostaa tutuilta.. Luulin jo tottuneeni tähän lapsettomuuteen ja jaksoin toivoa clomien tulon myötä... Mutta nyt alkaa oikeesti tuntua siltä ettei tää ookaan mitään vauvan yrittämistä vaan nyt alkaa mennä jo tosissaan lääketieteen ja "oikean lapsettomuuden" puolelle.. Pinommekin on ohentunut ohentumistaan, ja muistakin pinoista tunnutaan plussailevan. Siis oon kyllä onnellinen, että jotkut jo pääsee tästä tuskailusta, mut meidän kohdalla vuoristoradan turvakaaria vasta kiinnitellään ennen ajoa.



Nelle, ei siis kiirettä yrittämään, mä oon täällä lapsettomana varmasti vielä joulunakin! :) Piinaillaan sit yhdessä.



Onpas surkuhupaisa olo tänään. Menkoista kaikki ilo irti, pitkästä aikaa rimpsalle tänään!

Kiitos teille palstasiskoille, ilman teitä oisin jo tullut hulluksi. Kun tosiaan niinku Jennu sano: näistä omista ongelmista ei pysty puhuun KELLEKÄÄN tutulle. Eivät ole vielä siinä iässä tai ovat niin ymmärtämättömiä.. Ärsyttää esim. mun usein vaihtuvat työkaverit jotka on kaikki naisia. Mun töissä tulee aina hormoniasioista puhetta ja ihmiset pitää NIIN itsestäänselvänä lapsiaan ja mullekin satelee niitä neuvoja et kannattas jo synnyttää ja kun te nuoret ette oo viittiny hankkia niitä lapsia mut jos oisitte niin kyllä sitte alkasitte jo ymmärtää elämästä jotain... :p



Onko teiltä muuten sukulaiset jo tivailleet lapsia? Jaiks, meidän osalta se on nyt alkanut! Ootko Jennu kertonu kellekään sukulaisille tästä tai aiemmista raskauksista?

Niin se on. Minäkin mietin miettimisestä päästyänikin,että Miten minä koskaan selitän kenellekkään ettei meille ehkä koskaan tule lapsia ja miten kestän ne kaiken maailman utelut joka suunnalta..:( Ja tuokin tosiaan kun töissä joskus naisten kesken tulee puheeksi NAISET&LAPSET/PERHE-ELÄMÄ niin selitäppä siinä sitten kaikki parhain päin ja yritäppä kuunnella Kuinka toisilla on niin autuaan onnellista. Huoh. Tuo jos mikä jurppi niin pahasti, ettei ees aina tehny mieli mennäkkään töihin, vaan pakkohan se oli (kutsuinkin niitä mielessäni piinapäiviksi) heh.

Ja onhan minustakin ihanaa ja iloista ja onnellista kun näin meille kävi, ja päästiin ns. vähällä, mutta kyllä sitä siltikin on nuo lapsettomuus-ajan tuntemukset ja tunteen niin tuoreessa muistissa ettei ne hevillä häviä. Nyt vaan sitten "pelkään"/mietin siitäkin edestä,että entäs jos tuleekin taas keskenmeno.. ei, en halua. Juuri tästä syystä odotankin sitä ensimmäistä ultraa kun kuuta nousevaa jotta päästään näkemään onko siellä elämää vai ei ja jos onkin niin Onko oikeassa paikassa. Vaan en minä silti anna tuon keskenmenon olla taka-piruna tässä koko aikaa vaan en keskityttävä nyt itseensä ja siihen miten elämä vie.. Ottaa ja kattoo vaan päivä kerrallaan :)



AINOKKI: Todella mukava kuulla,että pääsette edistymään siinä hommassanne ja toivon,että siitä käynnistäsi olisi sinulle/teille jotain hyötyä ja apua, ettekä saisi vastaukseksi vaan silmien ja sormien pyörittelyä (niin kuin meille kävi), tosin siinä tilanteessahan sitä on pakko olla skarppina. TSEMPPIÄ!! Kyllä kaikki kääntyy vielä hyväksi teidänkin kohdallanne! :)

JA KAIKKIEN MUIDENKIN!!!

Luvatahan ei tietenkään voi, mutta toivoa pystyy.

Voi ei Ainokki, kovasti haleja sinne, yritähän jaksaa! Onneksi tosiaan pääsette nyt tarkempiin tutkimuksiin, niin saatte räätälöityä teille oikean hoidon.



Kovasti onnea Jennumamulle hyvin sujuneesta alkuraskaudesta. Jatkoon tosi paljon voimia, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja maaliskuussa pienokainen näkee päivänvalon.



Mulla alkaa huomenna koulu, tammikuun viimeinen päivä on viimeinen tentti ja sitten 19 vuoden opiskelu-urakka on ohi! Hirvittää ajatuskin, että pitäis työelämään mennä.



Ajatus lapsenteosta pelottaa, toisaalta se, että meille tulisi lapsi, toisaalta se, ettei yrityksestä huolimatta tulekaan. Miten sitä uskaltaa alkaa lasta tekemään, kun nyt jo tarkkailee olemattomia ovisoireita ja laskee kiertopäiviä huomatakseen, että todennäköisesti mitään ei tapahdu. Vaikka kuinka on varautunut siihen, että vauva-asiassa joudutaan ehkä turvautumaan lääkärin apuun, varmasti tulee joka kuukausi pettymään. Mun pitäis kai kohta taas aloittaa Terot, jotta sais menkat tulemaan, mutta mitäpä minä niilläkään teen. Ehkä vieläkään tiedä aloittaisinko pillerit rauhoittelemaan munasarjoja vai en...

Missäs luuraatte?



Miten Jennulla raskaus on sujunut?



Entäs Ainokin tutkimukset ja hoidot?



Mulla oli viime kierto ainoastaan 33 päivää! :) En sitten aloittanut pillereitä, kun mies oli vähän sitä vastaan. Oon niin kiukkuinen pillereiden kanssa... Joulukuuta kovasti odottelen, aika vaan tuntuu menevän niin hitaasti. Millaistahan se sitten on, kun oikeasti lasta yrittää ja täytyy jaksaa odottaa tuleeko menkat vai ei...

Hyvin täällä voidaan, ainakin vielä ;) väsymys ja pahaolo ovat olleet pahimpia, eikä oo paljoo huvittanu mihinkään lähtee. Nyt kun on alkanut kohtu kasvaa niin housut puristaa ja nukkumisesta ei meinaa välillä tulla mitään. Tänään on viikkoja tasan 13. Ultrassa käyty ja siellä se kölli sydänäänineen :) <3. Neukkulääkäri sitten ens viikolla.



Siinäpäs kuulumiset lyhykäisyydessään!

Heippelis piiiitkästä aikaa! Loikkasin tonne kaksplussan sivuille, kun siellä keskustelu huomattavasti vilkaampaa.. (vink vink, tulkaa tekin.. ;) )



Hyvä, että Jennulla pysynyt veitikka matkassa, varmasti hienoa jo olla ultrissa ym.! :)



Nellen pohdinnat kuulostaa niin tutuilta. Koulu, työ ja lapsi kilpailee kyllä keskenään että minkä asian muutokset tuossa sopassa eniten pelottaa.. Mutta sulla kohta ainakin loppuu se koulu ja saat ihka oikeen ammatin. Ja sillon kyl moni asia varmaan helpottaa. Toivottavasti sun kierto pysyy noin hienosti 33 päivässä, ties vaikka lyhenisi entisestään kun kouluhommat hellittää. Jaksaa jaksaa vielä viimeiset metrit! :)



Meillä täällä on sellaisia ihmeellisiä kuulumisia, että clomeja venähti mennä 4 kiertoa. Seuraavaan kiertoon meille oli inssi jo sovittuna. Mutta testasinkin plussan vaikka inssiin jo valmentautuneina unohdimme koko yrityksen ja viimeisessä clomikierroista sekstattiin vain kerran koko kierrossa! Nyt siis ollaan just tänä viikonloppuna saatu tietää että meistä tulee perhe... Nelle, usko siis ettei mikään ole mahdotonta :D Taitaa tosiaan olla niinku jennukin tais jossain välissä todeta että se rentous on paras lääke vaikka kuulosta ja tuntuu niin vaikeelta.. :) Tsemppiä!



(Ja siis tosiaan, mä löydyn jatkossa tuolta em. nettipalstalta.)



Aurinkoisena,



Ainokki ja joku tuolla mahassa

Aivan mahtava juttu!!! Kovasti vauvaliimaa matkaan! Oon monesti miettinyt, mitä teille kuuluu, ku yrityskin oli käynnissä.



Täällä pitäis vielä kuukausi jaksaa odotella. Kierto on pysynyt suht kohdillaan, tosin tänään on kp 30, eikä mitään tietoa tädistä. Ovulaatiotakaan en bongannut. No, jos ei tule vuoto itsestään, niin syön tero-kuurin, että pääsee uuteen kiertoon. Ja yrityksen aikanakin ajattelin syödä teroja, ettei tarvi stressata tädin puuttumista.

Kiitos kovasti onnitteluista.



Ja onnittelen myös sinua: oot ollu tosi kärsivällinen ja ihan pian sun odotus palkitaan. Jos kierrot venyy niin terothan on oiva tapa ees vähän nopeuttaa odotusaikoja ;) Rohkaisen kuitenkin suakin nopeasti ottamaan yhteyttä lääkäriisi jos oviksia ei kuulu, nämä clomit on tosiaan ihmelääke. Meillä jo 4. kierto tärppäs! Onko miehesi muuten jo saanut vauvakuumeen oireita? Täällä meillä ukkeli katsoo jo itsekseen vauvaohjelmia TV:stä :)

Miten Ainokin ja Jennun odotus on sujunut?



Viimeksi muuten oli kierto vain 32 päivää :D . Seuraavassa kierrossa jää ehkäisy pois, hurjaa! Terolutit aloitan jo tässä kierrossa, ei kestä pää odotella, että tuleekohan se vuoto vai ei, ku vihdoin viimein päästään aloittamaan!



Miehellä on havaittavissa pienen pieniä vauvakuumeen merkkejä :x . Kunnolla vauvakuume iskee varmaan vasta, ku saadaan pieni kotiin, mutta kovasti molemmat jo joulukuuta odotellaan.