Lasten vieraannuttaminen

Vierailija kirjoitti:

Olen aika loppu. 2 vuotta sitten erosimme 4 lapseni isän kanssa. Isä jätti koko perheen uuden onnen edestä, ja unohti samalla omat velvollisuutensa täysin.

Ei pidä yhteyttä lapsiin. Tapailee niitä kerran kuussa parissa pari tuntia kerrallaan. Tämänkin usein lasten ehdottamana. Elareitakaan ei suostunut ilman oikeuden päätöstä maksamaan, kun minulla kuulemma on tarpeeksi varaa elättää lapset ilmankin.

Ja kaiken tämän vierittää minun syykseni. Minä kuulemma olen vieraannuttanut lapset hänestä puhumalla heille p***kaa isästään. Kovin vaikea tässä tilanteessa on ollut pelkästään ruusuisi kommenteja isästä lapsille sanoa....

Täällä sama. Mies jätti kaksi vuotta sitten kun lähti itseään 20 vuotta nuoremman naisen följyyn. Ei paljon vanhaa perhettään muista, ei edes omia lapsiaan. Teineille riitti vuosi pelleilyä tapaamisten kanssa. Milloin isälle ei sopinut, milloin ei muistanut, milloin uusi vaimo ei halunnut että lapset tulevat isälleen. Nyt kaksi vanhinta eivät edes ole puhuneet isälleen yli vuoteen saati että haluaisivat tavata. On kuulemmat kivuttomampaa näin ja yrittää unohtaa kun kerran isä toimii sanoin. Molemmat ovat myös lastenvalvojalle sen ilmoittaneet ja tavallaan ymmärrän heitä hyvin. Mä taas olen niin raato, kun olen joutunut selvittämään yksin kaikki  byroktian erokiemurat ja kannattelemaan myös lapsia, että mulla ei oo enää mitään voimia lähteä sovittelemaan lasten ja isän välejä. Nuorin lapsi on viimeisen vuoden aikana kolmesti tavannut isänsä. Enempään isällä ei ole aikaa. Sydän särkyy kun katson sitä pettymystä, kun isälle on kaikki muu tärkeämpää eikä mulla oo voimia muuhun kuin lapsen lohduttamiseen. Eikä aina siihenkään. Mummuaankaan eli miehen äitiä eli ex-anoppia lapset ei myöskään halua tavata kun tämä ulvoo lapsille kerta toisensa jälkeen että "teidän äiti on vaan kateellinen ja katkera kun isänne on onnellinen ja yrittää pilata isänne elämän". 

Terveisin vieraannuttajapaska....

Niin. Olen usein miettinyt tätä. Että kuinka yleistä vieraannuttaminen oikeasti on. Jatkuvasti siitä kuulee puhuttavan, ja etenkin miehet syyttävät lähiäitejä. Luulen, että useinmiten isät käyttävät sitä tekosyynä. Ei tietenkään aina.

Ap

No itse en yhtään tapausta tiedä, jossa äiti olisi vieraannuttanut lapsen isästään, ja mulla on erolapsuudesta ihan omakohtaistakin kokemusta. Kyllähän se suurin syy usein miten, ainakin oman kuuleman mukaan, ja tässä on kuunneltu niitä eroisiäkin, löytyy joko niistä syistä miksi se ero alunperinkin tuli tai sitten sen eron jälkeen sieltä iskän lakanoiden välistä.

Isä ei voi tunnustaa olevansa niin huono ihminen, että hylkää omat lapsensa. Tähän tarvitaan peitetarina ja syntipukki.

Minuakin on epäilty vieraannuttajaksi. Todellisuudessa asia on täysin toisenlainen! Olisin niin kiitollinen, jos isä tulisi koulun tapaamisiin tai hoitaisi edes osan lasten neuvoloista, vasuista, lääkäreistä ym.

Olen niiiiiin väsynyt hoitamaan kaiken yksin. Kaikki on minun harteillani. Jos edes yhtenä viikonloppuna isä ottaisi lapset, ilman että täytyy kesken hakea pois.

Olen aivan loppu.

Te vieraannuttamisesta syytetyt: koetteko syyllisyyttä? Mietittekö, oletteko sittenkin toimineet väärin?