Mitä kiusaajien päässä _oikeasti_ liikkuu?

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisiä ihmislapsia löytyy. He oikeuttavat pahat tekonsa, heidän omalla historiallansa ja vanhempiensa pahoilla teoilla. Se on sairasta. Sairaasta tulee normaalia, mikä on epänormaalia. He ovat henkisesti sairaita. Tälläistä käytöstä vastaan on olemassa yhteiskunnan normit, ja lait.

Niin, mutta kun se yhteiskunnan normi on että kiusaamista katsotaan sivusta ja kiusattua säälitään, mutta väliin ei mennä, vaikka joukkovoimalla nämä kiusaamistapaukset olisi usein mahdollista ja joskus jopa helppoa ratkaista. Jos vaikkapa 20 luokkakaveria menisikin väliin kun yksi tai pari kiusaajaa on kiusatun kimpussa, tulisi kiusaajalle nopeasti äitiä ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla kiusaajista voi olla rankkoja taustoja jne mutta oma kokemus itsekin joskus kiusanneena on kyllä, että kiusatuiksi joutuvat ne, jotka ovat jollain tapaa sellaisia, ettei heistä vaan pidetä. Ei lapsi omaa kypsää tapaa ajatella, vaan jos vaikkapa luokalla on joku, jonka toiminta esim pilaa aina leikit, tämä päätyy hyljeksityksi. Ja kun porukasta pois jättäminen on yksi kiusaamisen muoto, niin kierre on valmis. Ei siihen liity mitään halua olla valta-asemassa tms. Enkä tällä sano, että kaikki kiusatut olisivat ilonpilaajia tms vaan tuon vain yhden näkökulman kiusaamiseen.

Aikuisena sen sitten tajuaa paremmin, että vaikka töissä tulee sietää kaikkia, vaikkei pitäisikään ihmisestä, mutta ei lapsi osaa niin ajatella.

Vaikka kiusaaminen onkin aina väärin, minusta on omituista näissä keskusteluissa se, miten niiden ns suosittujen pitäisi pitää kaikista ja ottaa kaikki kavereiksi. Siinä annetaan ihan liikaa vastuuta lapselle, että pitäisi osata olla kovin sosiaalisesti taitava ihan kaikenlaisten muiden lasten kanssa.

Samaan aikaan se kiusattu saa olla ihan rauhassa vaikka kuinka omituinen, hiljainen vaikeasti lähestyttävä, jopa ilkeä. Koska hän on uhri ja altavastaaja.

Mielestäni ei tarvitse olla kaikkien kaveri, mutta kun joku jätetään ulkopuolelle, hänestä tulee helppo uhri kiusaajalle. Kiusaaja voi jopa pahoinpidellä tätä henkilöä ilman että kukaan tulee väliin.

Miksi ap kyselee täällä? Mikset lainaa kirjastosta aihetta käsitteleviä kirjoja? Kiusaajista on paljon tutkittua tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla kiusaajista voi olla rankkoja taustoja jne mutta oma kokemus itsekin joskus kiusanneena on kyllä, että kiusatuiksi joutuvat ne, jotka ovat jollain tapaa sellaisia, ettei heistä vaan pidetä. Ei lapsi omaa kypsää tapaa ajatella, vaan jos vaikkapa luokalla on joku, jonka toiminta esim pilaa aina leikit, tämä päätyy hyljeksityksi. Ja kun porukasta pois jättäminen on yksi kiusaamisen muoto, niin kierre on valmis. Ei siihen liity mitään halua olla valta-asemassa tms. Enkä tällä sano, että kaikki kiusatut olisivat ilonpilaajia tms vaan tuon vain yhden näkökulman kiusaamiseen.

Aikuisena sen sitten tajuaa paremmin, että vaikka töissä tulee sietää kaikkia, vaikkei pitäisikään ihmisestä, mutta ei lapsi osaa niin ajatella.

Vaikka kiusaaminen onkin aina väärin, minusta on omituista näissä keskusteluissa se, miten niiden ns suosittujen pitäisi pitää kaikista ja ottaa kaikki kavereiksi. Siinä annetaan ihan liikaa vastuuta lapselle, että pitäisi osata olla kovin sosiaalisesti taitava ihan kaikenlaisten muiden lasten kanssa.

Samaan aikaan se kiusattu saa olla ihan rauhassa vaikka kuinka omituinen, hiljainen vaikeasti lähestyttävä, jopa ilkeä. Koska hän on uhri ja altavastaaja.

Mielestäni ei tarvitse olla kaikkien kaveri, mutta kun joku jätetään ulkopuolelle, hänestä tulee helppo uhri kiusaajalle. Kiusaaja voi jopa pahoinpidellä tätä henkilöä ilman että kukaan tulee väliin.

Niin, mutta iso osa kiusaamista on lähinnä sitä, ettei olla jonkun kanssa. Jätetään ulos leikeistä jne. Aika pieni osa on oikeasti fyysistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse voin kommentoida entisenä kiusaajaporukassa olleena tähän, että me oikeasti inhosimme niitä tyyppejä, joita kiusasimme. Yleensä ihan aiheesta. Enkä puolustele sitä, että kiusaaminen oli väärin, mutta motiivi siihen ei ollut mikään vallan näyttäminen tai paha olo. Vaan yksinkertaisesti, että joku oli niin ilkeä/inhottava /ärsyttävä... että jossain vaiheessa tämän seuraa ei enää kukaan jaksanut.

Harva muuten myöntää olleensa "kiusaajaporukassa". Ainakaan kukaan minun tietämäni kiusaaja ei edes pidä itseään kiusaajana, vaan ainoastaan läpänheittäjänä tai muita parempana tyyppinä, jolla vain on oikeus heittää totuus (lue: v*ttuilu) päin toisen pärstää.

Omalla luokallani oli kiusaajatyttöporukka, ja näin lähes kolmekymppisinäkään eivät tiedosta kiusanneensa julmasti paria meidän luokkalaista. Perustelut on aina tyyliä "no eihän me nyt sitä silleen kiusattu, me ei vaan tykätty siitä..." "Nokun se oli niin tyhmä ja ärsyttävä, eihän sille voinut kuin nauraa."

Kiusaajat: jos ette pidä jostain ihmisestä, niin antakaa sen vaan OLLA.

Miksi lapsella, joka ei pidä toisesta, ei ole oikeutta olla olematta tämän seurassa? Jos Pekka ja Matti eivät pidä Mikosta, he ovat kiusaajia, jos eivät välitunnilla ole Mikon kanssa. Vaikkei olisi mitään fyysistä kiusaamista tai haukkumista tai vastaavaa. Ymmärrän toki, että tunnilla ollaan sen pari, mitä opettaja sanoo.

Tässä esimerkissä kukaan ei mieti, miksi Mikosta ei pidetä vaan "syy" on automaattisesti muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse voin kommentoida entisenä kiusaajaporukassa olleena tähän, että me oikeasti inhosimme niitä tyyppejä, joita kiusasimme. Yleensä ihan aiheesta. Enkä puolustele sitä, että kiusaaminen oli väärin, mutta motiivi siihen ei ollut mikään vallan näyttäminen tai paha olo. Vaan yksinkertaisesti, että joku oli niin ilkeä/inhottava /ärsyttävä... että jossain vaiheessa tämän seuraa ei enää kukaan jaksanut.

Harva muuten myöntää olleensa "kiusaajaporukassa". Ainakaan kukaan minun tietämäni kiusaaja ei edes pidä itseään kiusaajana, vaan ainoastaan läpänheittäjänä tai muita parempana tyyppinä, jolla vain on oikeus heittää totuus (lue: v*ttuilu) päin toisen pärstää.

Omalla luokallani oli kiusaajatyttöporukka, ja näin lähes kolmekymppisinäkään eivät tiedosta kiusanneensa julmasti paria meidän luokkalaista. Perustelut on aina tyyliä "no eihän me nyt sitä silleen kiusattu, me ei vaan tykätty siitä..." "Nokun se oli niin tyhmä ja ärsyttävä, eihän sille voinut kuin nauraa."

Kiusaajat: jos ette pidä jostain ihmisestä, niin antakaa sen vaan OLLA.

Katso kun koulussa ainakin olet kiusaaja jo ihan sillä, että annat sen toisen olla. Kaikki on otettava mukaan kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei koskaan puhuta "kiusatun" vastuusta. Ei ole pakko hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa ei tule toimeen.

Kerropa miten tämä kiusatun vastuu toteutuu esim. koulukiusaustapauksissa? Oma luokka kiusatuille ja oma kiusaajille. Taustaksi sanon, että sairastin ala-asteella syövän. Kaljua ja pyörätuolilla kulkevaa oppilasta saa toki kiusata. Minunkin olisi pitänyt tuntea selvästi vastuuta. Kiusaajienhan sellaista ei mielestäsi tule tuntea, vaikka he eivät noudata "loistavaa" neuvoasi.

Olin itse kiusattu, ja ajattelen sen johtuneen lähinnä luokan ja koulun yleisestä huonosta ilmapiiristä. Tosin jostainhan se ilmapiirikin tulee (muutamalla kiusaajalla saattoi olla ikävät kotiolot), mutta en oikein osaa syyttää ketään yksittäistä. Jos on uhka joutua itse kiusatuksi, rupeaa mieluummin vaikka kiusaajaksi, varsinkin muiden mukana. Huutelinpa itsekin jonkun kerran muiden kanssa luokan toiselle kiusatulle, enkä ajatellut sitä sen enempää kuin että onneksi se en juuri nyt ole minä.

Toinen juttu on, että lapset tottuvat nopeasti ja alkavat pitää asioita normaaleina. Jos Maijaa on aina kiusattu, häntä vain pidetään alempiarvoisena kuin muita sen enempää kyseenalaistamatta. Samoin Maija itsekin ajattelee itsestäänselvyytenä olevansa jotenkin perustavanlaatuisesti huonompi kuin muut eikä yritäkään vaatia itselleen parempaa kohtelua.

Muistan yläasteelta luokallamme olleen pojan, jota alettiin kiusata ryhmässä. Tavallaan kun se alkoi niin sitä ei enää pystynyt pysäyttämään. Se poika muuttui niin hermostuneeksi kauden kuluessa ja ne tietyt kiusasivat sitä enemmän, että hänet siirrettiin toiselle luokalle. Toisella luokalla ei ollut mtn ongelmia.

Samoin se toinen henkilö. Luokan vaihdos ratkaisi kummassakin tapauksessa asian. Meillä oli fiksut opettajat. Tapahtui yläasteella.

Kyseiset henkilöt kiusaavat vielä aikuisiällä.

Ne on kakaroita