Mitä kiusaajien päässä _oikeasti_ liikkuu?

sellainen joka arvostelee jotain julkkiksen ulkonäköä tällä palstalla, niin voi vaan kuvitella miltä tyyppi itse näyttää. yksinäinen vihamielinen ihminen. tuskin kaunis ihminen.

Useimmissa tapauksissa on näin. Mutta sitten on niitäkin, jotka ovat koulussa menestyviä, pidettyjä, hyvännäköisiä ja hyvistä oloista, ja silti kiusaavat. Tuota on kaikkein vaikeinta käsittää

-sanoppa joku esimerkki? Jokaikinen kiusaaja on jollain tavalla kärsivä ihminen. En oo KOSKAAN ravannu onnellista ihmistä hyvistä oloista joka kiusaa muita. Mut mä oon tavannu ihmisiä joil on ongelmia ja ne kiusaa siks. Terve ihminen ei käyttäydy ku ongelmatapaus.

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa tapauksissa on näin. Mutta sitten on niitäkin, jotka ovat koulussa menestyviä, pidettyjä, hyvännäköisiä ja hyvistä oloista, ja silti kiusaavat. Tuota on kaikkein vaikeinta käsittää

-sanoppa joku esimerkki? Jokaikinen kiusaaja on jollain tavalla kärsivä ihminen. En oo KOSKAAN ravannu onnellista ihmistä hyvistä oloista joka kiusaa muita. Mut mä oon tavannu ihmisiä joil on ongelmia ja ne kiusaa siks. Terve ihminen ei käyttäydy ku ongelmatapaus.

Suurin osa meistä on jollain tapaa kärsivä ihminen mutta ei silti kaikki ala kiusata

Itse voin kommentoida entisenä kiusaajaporukassa olleena tähän, että me oikeasti inhosimme niitä tyyppejä, joita kiusasimme. Yleensä ihan aiheesta. Enkä puolustele sitä, että kiusaaminen oli väärin, mutta motiivi siihen ei ollut mikään vallan näyttäminen tai paha olo. Vaan yksinkertaisesti, että joku oli niin ilkeä/inhottava /ärsyttävä... että jossain vaiheessa tämän seuraa ei enää kukaan jaksanut.

Mahtavaa kun tietää ettei ole ollenkaan altavastaaja kiusaajaan nähden. Aikansa sitä keljuilua kuuntelee... sitten vaan kunnolla verbaalinen ”potku munille”. Sen jälkeen jäävät tollot suunsoittajat toljottamaan suu auki :D

Vierailija kirjoitti:

Itse voin kommentoida entisenä kiusaajaporukassa olleena tähän, että me oikeasti inhosimme niitä tyyppejä, joita kiusasimme. Yleensä ihan aiheesta. Enkä puolustele sitä, että kiusaaminen oli väärin, mutta motiivi siihen ei ollut mikään vallan näyttäminen tai paha olo. Vaan yksinkertaisesti, että joku oli niin ilkeä/inhottava /ärsyttävä... että jossain vaiheessa tämän seuraa ei enää kukaan jaksanut.

Joo, meidän koulussa kiusattiin yhtä omituista lasta. Hänellä oli tapana tulla koskettelemaan, kommentoida sopimattomia jne. Itse en ollut kiusaaja, mutta kyllä muistan, että itsekin välttelin tyypin seuraa.

Tavallaan näin aikuisena miettii, että ehkä olisi pitänyt vaan yrittää ottaa mukaan porukoihin, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Itse voin kommentoida entisenä kiusaajaporukassa olleena tähän, että me oikeasti inhosimme niitä tyyppejä, joita kiusasimme. Yleensä ihan aiheesta. Enkä puolustele sitä, että kiusaaminen oli väärin, mutta motiivi siihen ei ollut mikään vallan näyttäminen tai paha olo. Vaan yksinkertaisesti, että joku oli niin ilkeä/inhottava /ärsyttävä... että jossain vaiheessa tämän seuraa ei enää kukaan jaksanut.

Omilta kouluajoiltani muistan, miten osa kiusatuista oli kyllä ärsyttäviä. En missään nimessä väitä, että kiusaaminen on hyväksyttävää, mutta meidän luokalla oli esimerkiksi poika, jolla oli mielipide ihan JOKA asiaan ja aina tämä piti tuoda mahdollisimman riitaa haastavasti esille. Lisäksi kommentoi muiden oppilaiden vastauksia/ kertomuksia ja osoitti mieltään esimerkiksi naksuttelemalla kieltään ja huokailemalla jos oli hänen mielestään tylsää. Tällainen käytös nyt vaan tuppaa ärsyttämään kanssaihmisiä ja meno oli tuollaista tunnista toiseen. Kavereita sillä ei ollut ja kyllä sille avoimesti tunneilla vittuiltiin. Itse tyydyin pyörittelemään silmiäni. Harvemmassa tällaiset tapaukset kyllä varmaan ovat.

Itse olin lapsena koulukiusaaja ja ei johdu siitä että kotona olisi asiat ollut huonosti. Kiusaaminen oli vaan sellaista ajanvietettä, ja hauskanpitoa toisen kustannuksella ja kiusatut oli yleensä heikkoja jotka ei osannut puolustaa itseään niin siksi niitä kiusattiin.

Tämmöisiä ihmislapsia löytyy. He oikeuttavat pahat tekonsa, heidän omalla historiallansa ja vanhempiensa pahoilla teoilla. Se on sairasta. Sairaasta tulee normaalia, mikä on epänormaalia. He ovat henkisesti sairaita. Tälläistä käytöstä vastaan on olemassa yhteiskunnan normit, ja lait.

Vierailija kirjoitti:

Minkähänlainen fiilis siitä yrityksestä painaa toisia alas oikein tulee?

Kuinka oikeesti vähä-älyinen ja empatiakyvytön hullu saa olla, että on ihan välttämätöntä aiheuttaa toisille, syystä tai toisesta epävarmoille ihmisille, pahaa mieltä teoillaan ja sanoillaan?

Mitä kiusaajan päässä ihan _oikeasti_ liikkuu?

Miten ei muka osaa ajatella sitä, että kuinka vaan nolaa ITSENSÄ huonolla käytöksellään?

Miten ihmiskunta on näin alhaisella tasolla?

Mitä kiusaajan päässä liikkuu:

-vallantunne suhteessa uhriin ja kiusaamisen tuoma vaikutusvalta tuntuu hyvältä

-toisen alistaminen tuo usein myös seksuaalista tyydytystä

-omia  negatiivisia tunteita on mukava purkaa toiseen ihmiseen

-tunne kuulumisesta joukkoon ja hyväksytyksi

Osalla kiusaajista voi olla rankkoja taustoja jne mutta oma kokemus itsekin joskus kiusanneena on kyllä, että kiusatuiksi joutuvat ne, jotka ovat jollain tapaa sellaisia, ettei heistä vaan pidetä. Ei lapsi omaa kypsää tapaa ajatella, vaan jos vaikkapa luokalla on joku, jonka toiminta esim pilaa aina leikit, tämä päätyy hyljeksityksi. Ja kun porukasta pois jättäminen on yksi kiusaamisen muoto, niin kierre on valmis. Ei siihen liity mitään halua olla valta-asemassa tms. Enkä tällä sano, että kaikki kiusatut olisivat ilonpilaajia tms vaan tuon vain yhden näkökulman kiusaamiseen.

Aikuisena sen sitten tajuaa paremmin, että vaikka töissä tulee sietää kaikkia, vaikkei pitäisikään ihmisestä, mutta ei lapsi osaa niin ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse voin kommentoida entisenä kiusaajaporukassa olleena tähän, että me oikeasti inhosimme niitä tyyppejä, joita kiusasimme. Yleensä ihan aiheesta. Enkä puolustele sitä, että kiusaaminen oli väärin, mutta motiivi siihen ei ollut mikään vallan näyttäminen tai paha olo. Vaan yksinkertaisesti, että joku oli niin ilkeä/inhottava /ärsyttävä... että jossain vaiheessa tämän seuraa ei enää kukaan jaksanut.

Omilta kouluajoiltani muistan, miten osa kiusatuista oli kyllä ärsyttäviä. En missään nimessä väitä, että kiusaaminen on hyväksyttävää, mutta meidän luokalla oli esimerkiksi poika, jolla oli mielipide ihan JOKA asiaan ja aina tämä piti tuoda mahdollisimman riitaa haastavasti esille. Lisäksi kommentoi muiden oppilaiden vastauksia/ kertomuksia ja osoitti mieltään esimerkiksi naksuttelemalla kieltään ja huokailemalla jos oli hänen mielestään tylsää. Tällainen käytös nyt vaan tuppaa ärsyttämään kanssaihmisiä ja meno oli tuollaista tunnista toiseen. Kavereita sillä ei ollut ja kyllä sille avoimesti tunneilla vittuiltiin. Itse tyydyin pyörittelemään silmiäni. Harvemmassa tällaiset tapaukset kyllä varmaan ovat.

Itse olin lapsena juuri tuollainen turhantärkeä besserwisser. Fiksu olin ja nopea oppimaan, ja annoin sen näkyä ja kuulua luokassa. En näin nelikymppisenä yhtään ihmettele, että minua kiusattiin.

Kiusaaminen oli aikanaan jopa hauskaa. Ei silloin lapsena ollut paljoa empatiaa, eikä omatuntokaan kolkutellut. Miten jokin, joka on niin hauskaa voisi olla väärää?

Kiusaamisen pitäisi olla kiellettyä ankaran rangaistuksen uhalla, ei kovinkaan moni lapsi ymmärrä sitä, että joku opettajatäti selittää että miksi kiusaaminen on väärin. Ja vaikka ymmärtäisikin, niin ei välttämättä lopu siihen siltikään.

Sitten taas ne jotka kiusaavat aikuisena ovat jo vialla päästään ja psykologilla vierailu olisi tarpeen. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kyeta tuntemaan empatiaa sen verran, ettei aiheuta muille kärsimystä oman huvinsa vuoksi.

Miten voi nolata itseään huonolla käytöksellä, jos itse ei siitä noloudu?

Vierailija kirjoitti:

Osalla kiusaajista voi olla rankkoja taustoja jne mutta oma kokemus itsekin joskus kiusanneena on kyllä, että kiusatuiksi joutuvat ne, jotka ovat jollain tapaa sellaisia, ettei heistä vaan pidetä. Ei lapsi omaa kypsää tapaa ajatella, vaan jos vaikkapa luokalla on joku, jonka toiminta esim pilaa aina leikit, tämä päätyy hyljeksityksi. Ja kun porukasta pois jättäminen on yksi kiusaamisen muoto, niin kierre on valmis. Ei siihen liity mitään halua olla valta-asemassa tms. Enkä tällä sano, että kaikki kiusatut olisivat ilonpilaajia tms vaan tuon vain yhden näkökulman kiusaamiseen.

Aikuisena sen sitten tajuaa paremmin, että vaikka töissä tulee sietää kaikkia, vaikkei pitäisikään ihmisestä, mutta ei lapsi osaa niin ajatella.

Vaikka kiusaaminen onkin aina väärin, minusta on omituista näissä keskusteluissa se, miten niiden ns suosittujen pitäisi pitää kaikista ja ottaa kaikki kavereiksi. Siinä annetaan ihan liikaa vastuuta lapselle, että pitäisi osata olla kovin sosiaalisesti taitava ihan kaikenlaisten muiden lasten kanssa.

Samaan aikaan se kiusattu saa olla ihan rauhassa vaikka kuinka omituinen, hiljainen vaikeasti lähestyttävä, jopa ilkeä. Koska hän on uhri ja altavastaaja.

Lapsella ei ole samanlainen empatiakäsitys kuin aikuisella. Se on hyvä muistaa ennenkuin tekee kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kiusaajista tai kiusatuistakaan sen puoleen. Lapselle pitää toistuvasti muistuttaa oikeasta ja väärästä, ja mitä pienempi lapsi, sitä enemmän sen ulkoa opeteltua. Vasta myöhemmin kehittyy kyky oikeasti tuntea oikea ja väärä.

Voisiko jotain tekemistä olla sillä, että yhteiskunta palkitsee kiusaajat.

Asiaahan on tutkittu ja kiusaajat menestyvät elämässään keskimäärin kiusattuja paremmin.

Minua häiritsee se tapa, miten kiusaajia pyritään niputtamaan yhden otsikon alle. Syitä on varmasti laidasta laitaan, on puutteellista tunne-elämää, halua pysyä porukoissa, ei ole opittu kotoa ihmissuhdetaitoja ja kaikkea muuta.

Täydellisessä elämässä kaikki olisivat erityisherkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla kiusaajista voi olla rankkoja taustoja jne mutta oma kokemus itsekin joskus kiusanneena on kyllä, että kiusatuiksi joutuvat ne, jotka ovat jollain tapaa sellaisia, ettei heistä vaan pidetä. Ei lapsi omaa kypsää tapaa ajatella, vaan jos vaikkapa luokalla on joku, jonka toiminta esim pilaa aina leikit, tämä päätyy hyljeksityksi. Ja kun porukasta pois jättäminen on yksi kiusaamisen muoto, niin kierre on valmis. Ei siihen liity mitään halua olla valta-asemassa tms. Enkä tällä sano, että kaikki kiusatut olisivat ilonpilaajia tms vaan tuon vain yhden näkökulman kiusaamiseen.

Aikuisena sen sitten tajuaa paremmin, että vaikka töissä tulee sietää kaikkia, vaikkei pitäisikään ihmisestä, mutta ei lapsi osaa niin ajatella.

Vaikka kiusaaminen onkin aina väärin, minusta on omituista näissä keskusteluissa se, miten niiden ns suosittujen pitäisi pitää kaikista ja ottaa kaikki kavereiksi. Siinä annetaan ihan liikaa vastuuta lapselle, että pitäisi osata olla kovin sosiaalisesti taitava ihan kaikenlaisten muiden lasten kanssa.

Samaan aikaan se kiusattu saa olla ihan rauhassa vaikka kuinka omituinen, hiljainen vaikeasti lähestyttävä, jopa ilkeä. Koska hän on uhri ja altavastaaja.

Olen samaa mieltä siitä, että kiusaamiseen puuttuminen on aina aikuisten asia ja siinä pitää puuttua kaikkien osapuolten tapaan toimia. Tai ainakin pohtia kiusaamisen juurisyitä, jos haluaa oikeasti vaikuttaa siihen epäterveeseen dynamiikkaan, eikä vain näennäisesti lopettaa kiusaamista ts piilottaa sitä.