Mitä mieltä olette vastikkeellisesta sosiaaliturvasta, jota esim. kokoomus haluaa?

Sairaille, lapsille ja vanhuksille tulee turvata elämän mahdollisuudet vastikkeetta. Terveen aikuisen ensisijainen tavoite pitää olla elättää itsensä. Jos se ei onnistu vapaassa markkinassa, niin sitten tuetaan antamalla työskentelymahdollisuuksia.

No sehän on palkkaa sitten

Tarkoittaako tämä vain toimeentulotukea, vai sitäkin osaa perusturvasta/työttämyydestä, jota maksetaan palkasta, ilmeisesti vastikkeettomasti valtion taholta jatkossa?

Shit happens, mutta minkäs teet. Äänestäminen on kai ainoa tapa voida vaikuttaa että joku asia voisi muuttua, mutta sekin on todella hidas tapa.

Vetelehtijät risusavottaan!

Mä en työssäkäyvänä kannata perustuloa. Veroprosentti on nytkin suuri ja vielä suuremmaksi se tulisi jos tulisi perustulo, toki minäkin sen saisin mutta varmasti tulisi maksettua enemmän veroja.

Sairaat, eläkeläiset ja lapset on asia erikseen, muisen pitäisi tehdä jotain sen eteen että saisi rahan.

Pelottaa, että sen jälkeen Suomen sisäinen turvallisuustilanne heikkenee rajusti ja että rikollisuus räjähtää käsiin. Ihmisiä pystyryöstetään keskellä katua ja vuorokaudenajasta riippumatta ja ihmisten asuntoja keikataan. Huumekauppa alkaa rehottamaan, kun monet yrittävät sitä kautta saada rahaa itselleen. Sitä myötä huumeiden käyttö ja huumeongelmat räjähtävät käsiin. Rikollisuus kasvaa niin valtavaksi, ettei nykyiset poliisien resurssit eivätkä vankilapaikat riitä siihen ollenkaan. Ja vaikka vankiloita rakennettaisiinkin paljon lisää, niin kuka elättäisi ne kaikki lukemattomat vangit? Maksaahan heidän elättäminen nimittäin todella paljon.

Minä en erinäisistä syistä tule koskaan samaan mitään sosiaaliturvaa, vaikka tarvitsisinkin (käytännössä minulla on liikaa omaisuutta, jota ei voi muuttaa rahaksi ja syödä). Kyse ei siis ole omasta lehmästäni missään ojassa. Seuraava on yhteiskuntahistorioitsijan tieteelliseen tutkimukseen perustuva näkemys:

Vastikkeellista sosiaaliturvaa/auttamisjärjestelmää on kokeiltu noin kerran sadassa vuodessa 1500-luvun alusta lähtien ja AINA se on osoittautunut vastikkeetonta auttamista kalliimmaksi. Esim kehruuhuoneet ja vastaavat työlaitokset olivat ilmaisesta ja palkattomasta työvoimasta huolimattta aina tappiollisia (koska palkka ei ole ainoa tuotantokulu, mutta tähän ammattiin ammattitaidoton pakkotyövoima ei tuottanut tarpeeksi tulosta niiden muiden kulujen peittämiseksi). Suurin osa vastikkeelista auttamista kokeilleista valtioista tiesikin tämän kyllä joka kerta. Kyse ei ollut taloudellisesta valinnasta, vaan moraalisesta: on väärin olla laiskana, laiskuus johtaa syntiin tai mielenterveysongelmiin tai passivoitumiseen tai syrjäytymiseen, työnteko pelastaa ihmisen ihan ei-saksalaisessa hengessä.

Tämä pätee nytkin. Lestadiolainen hallitus jatkaa perusprotestanttista etiikkaa ja pitää työtä ihmisoikeuden perustana. Koska ajatellaan, että työnteko on ihmisoikeuden perusta, on jokaiselle annettava mahdollisuus (ja pakko) tehdä työtä, vaikka sitten jossain almulaitoksessa.

Minä taas ajattelen, että sori, mutta mulla ei riitä tähän rahaa. Tarjoaisin mieluusti suojatyötä niille, jotka haluavat sitä tehdä, mutta kaikkien pakottaminen laitoksiin tulee liian kalliiksi.

Perustulo ei ole ratkaisu. En minä saisi sitäkään, mutta maksajaksi päätyisin.

Kokoomus esitti sosiaaliturvauudistusmallinsa, joka perustuu vastikeellisuuteen. Kokoomuslaisille on itsestäänselvää, että sosiaaliturvan on parasta olla vastikkeellista. Se tuntuu ihmisestä, joka syystä tai toisesta joutuu siihen turvautumaan, todella loukkaavalta. Miksi ihmeessä? Siksi, että vastikkeellisuus näyttää perustuvan siihen oletukseen, että sosiaaliturvaa tarvitseva henkilö on laiska, omaa syytään sosiaaliturvan tarpeessa, onneton rassukka tai jopa suorastaan veronmaksajan kovalla työllä ansaitseman veroeuron epärehellinen ryövääjä.

Sosiaaliturvan pitäisi nimensä mukaisesti olla sosiaalisin perustein hyvinvointiyhteiskunnan myöntämää turvaa henkilölle, joka on estynyt hankkimasta elatustaan omalla työllään. Hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisen yhteiskunnan jäsenen tulisi voida luottaa siihen, että jos asiat menevät joskus huonosti, tukea saa ilman, että tarvitsee lähteä kerjuulle itseään nöyryyttämään. Ne onnekkaat, joilla menee paremmin, pitävät huolta vastoinkäymisten koettelemasta, eivätkä jätä pulaan joutunutta heitteille.

Vastikkeellisuus romuttaa tämän luottamuksen täysin. Et voi enää luottaa siihen, että jos asiat menevätkin todella pahasti pieleen, niin sinulle myönnetään se turva, jota tarvitset. Et voi tietää, kyketkö siinä pahassa paikassa varmasti osoittamaan olevasi sen turvan arvoinen, eli suorittamaan vastikkeen. Suurin osa työttömistä työllistyy todella nopeasti, mutta silti heistä puhutaan suurena laiskana massana, joka tarvitsee keppiä pysyäkseen kaidalla tiellä. Niitä, jotka horjuvat ja joilla vauhti hidastuu, lyödään kovempaa. Työstä toiseen sujuvasti vaihtavat kokevat väkipakolla uhkailun loukkaavaksi.

Työnhaussa horjuvat, joille matkanteko on vaikeaa, eivät kepistä ja moitteista mitään hyödy. Enemmän hyötyä olisi siitä, että kuljettaisiin rinnalla tukien heikompia. Nykyinen järjestelmäkin tarjoaa toki apua. Tuntuu kuitenkin oudolta, että se joka ensin kepillä hakkaa, tulee sitten tarjoamaan linimenttiä kipeään selkään. Jotkut tietenkin pääsevät maaliin tästä ahdistelusta huolimatta. Tällä perustellaan se, että kaikkia kannattaa ehdottomasti “kannustaa” pelolla ja pakolla.

Tätä keppihommaa olen nyt kokenut kolmella eri vuosikymmenellä, enkä ole sitä kovin tehokkaaksi keinoksi koskaan todennut. Olisiko aika kokeilla porkkanaa?

Ja lopuksi kerron kokoomukselle salaisuuden; ihmiset työllistyvät helpoiten silloin, kun heille annetaan koulutus, jonka takaaman laadukkaan työnpanoksen työnantaja haluaa ostaa. Suurin pula on edelleen palkanmaksajista.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa, että sen jälkeen Suomen sisäinen turvallisuustilanne heikkenee rajusti ja että rikollisuus räjähtää käsiin. Ihmisiä pystyryöstetään keskellä katua ja vuorokaudenajasta riippumatta ja ihmisten asuntoja keikataan. Huumekauppa alkaa rehottamaan, kun monet yrittävät sitä kautta saada rahaa itselleen. Sitä myötä huumeiden käyttö ja huumeongelmat räjähtävät käsiin. Rikollisuus kasvaa niin valtavaksi, ettei nykyiset poliisien resurssit eivätkä vankilapaikat riitä siihen ollenkaan. Ja vaikka vankiloita rakennettaisiinkin paljon lisää, niin kuka elättäisi ne kaikki lukemattomat vangit? Maksaahan heidän elättäminen nimittäin todella paljon.

Kaikki päihteet laillisiksi ja verolle.

Ei se palkkakaan mitään tekemättä tule. Sä saat rahaa, jotain tarttis tehdäkin sen eteen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Siihen ei ole varaa, että jaellaan ilmaista rahaa sohvalla makaaville ihmisille. Sitten syrjäydytään ja buhuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en työssäkäyvänä kannata perustuloa. Veroprosentti on nytkin suuri ja vielä suuremmaksi se tulisi jos tulisi perustulo, toki minäkin sen saisin mutta varmasti tulisi maksettua enemmän veroja.

Sairaat, eläkeläiset ja lapset on asia erikseen, muisen pitäisi tehdä jotain sen eteen että saisi rahan.

Mitä se haittaisi jos käteen jää kuitenkin enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Minä en erinäisistä syistä tule koskaan samaan mitään sosiaaliturvaa, vaikka tarvitsisinkin (käytännössä minulla on liikaa omaisuutta, jota ei voi muuttaa rahaksi ja syödä). Kyse ei siis ole omasta lehmästäni missään ojassa. Seuraava on yhteiskuntahistorioitsijan tieteelliseen tutkimukseen perustuva näkemys:

Vastikkeellista sosiaaliturvaa/auttamisjärjestelmää on kokeiltu noin kerran sadassa vuodessa 1500-luvun alusta lähtien ja AINA se on osoittautunut vastikkeetonta auttamista kalliimmaksi. Esim kehruuhuoneet ja vastaavat työlaitokset olivat ilmaisesta ja palkattomasta työvoimasta huolimattta aina tappiollisia (koska palkka ei ole ainoa tuotantokulu, mutta tähän ammattiin ammattitaidoton pakkotyövoima ei tuottanut tarpeeksi tulosta niiden muiden kulujen peittämiseksi). Suurin osa vastikkeelista auttamista kokeilleista valtioista tiesikin tämän kyllä joka kerta. Kyse ei ollut taloudellisesta valinnasta, vaan moraalisesta: on väärin olla laiskana, laiskuus johtaa syntiin tai mielenterveysongelmiin tai passivoitumiseen tai syrjäytymiseen, työnteko pelastaa ihmisen ihan ei-saksalaisessa hengessä.

Tämä pätee nytkin. Lestadiolainen hallitus jatkaa perusprotestanttista etiikkaa ja pitää työtä ihmisoikeuden perustana. Koska ajatellaan, että työnteko on ihmisoikeuden perusta, on jokaiselle annettava mahdollisuus (ja pakko) tehdä työtä, vaikka sitten jossain almulaitoksessa.

Minä taas ajattelen, että sori, mutta mulla ei riitä tähän rahaa. Tarjoaisin mieluusti suojatyötä niille, jotka haluavat sitä tehdä, mutta kaikkien pakottaminen laitoksiin tulee liian kalliiksi.

Perustulo ei ole ratkaisu. En minä saisi sitäkään, mutta maksajaksi päätyisin.

Miksi perustulo ei ole ratkaisu? Sehän maksaa saman verran mitä nytkin rahaa menee, vähentää vaan byrokratiaa ja luultavasti lisää esim. yrittäjyyttä.

Älä vaan sano että olet niitä jotka ei tajua sitä että se perustulo verotetaan rikkailta pois?

Vierailija kirjoitti:

Minä en erinäisistä syistä tule koskaan samaan mitään sosiaaliturvaa, vaikka tarvitsisinkin (käytännössä minulla on liikaa omaisuutta, jota ei voi muuttaa rahaksi ja syödä). Kyse ei siis ole omasta lehmästäni missään ojassa. Seuraava on yhteiskuntahistorioitsijan tieteelliseen tutkimukseen perustuva näkemys:

Vastikkeellista sosiaaliturvaa/auttamisjärjestelmää on kokeiltu noin kerran sadassa vuodessa 1500-luvun alusta lähtien ja AINA se on osoittautunut vastikkeetonta auttamista kalliimmaksi. Esim kehruuhuoneet ja vastaavat työlaitokset olivat ilmaisesta ja palkattomasta työvoimasta huolimattta aina tappiollisia (koska palkka ei ole ainoa tuotantokulu, mutta tähän ammattiin ammattitaidoton pakkotyövoima ei tuottanut tarpeeksi tulosta niiden muiden kulujen peittämiseksi). Suurin osa vastikkeelista auttamista kokeilleista valtioista tiesikin tämän kyllä joka kerta. Kyse ei ollut taloudellisesta valinnasta, vaan moraalisesta: on väärin olla laiskana, laiskuus johtaa syntiin tai mielenterveysongelmiin tai passivoitumiseen tai syrjäytymiseen, työnteko pelastaa ihmisen ihan ei-saksalaisessa hengessä.

Tämä pätee nytkin. Lestadiolainen hallitus jatkaa perusprotestanttista etiikkaa ja pitää työtä ihmisoikeuden perustana. Koska ajatellaan, että työnteko on ihmisoikeuden perusta, on jokaiselle annettava mahdollisuus (ja pakko) tehdä työtä, vaikka sitten jossain almulaitoksessa.

Minä taas ajattelen, että sori, mutta mulla ei riitä tähän rahaa. Tarjoaisin mieluusti suojatyötä niille, jotka haluavat sitä tehdä, mutta kaikkien pakottaminen laitoksiin tulee liian kalliiksi.

Perustulo ei ole ratkaisu. En minä saisi sitäkään, mutta maksajaksi päätyisin.

Kyllä sinäkin saat työttömyyskorvausta, lapsilisää jne. omaisuudestasi huolimatta, kyse ei ole vain toimeentulotuesta. Etuuksia jotka kuuluu sosiaaliturvaan on satoja erilaisia ja suuri osa niistä on sellaisia joihin tulot tai omaisuus ei vaikuta vähentävästi.

Yrittäjillä toki on huono sosiaaliturva, mutta hekin sentään jotain saavat.

Jos vastikkeesta maksetaan vähintään 15 euroa tunnissa ja vastikkeeksi tehtäisiin vähintään 20 tuntia viikossa, niin sopii. Plus lomat, lomarahat, ja eläkekertymää tietysti tulisi.

Tämä siis terveille työikäisille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en työssäkäyvänä kannata perustuloa. Veroprosentti on nytkin suuri ja vielä suuremmaksi se tulisi jos tulisi perustulo, toki minäkin sen saisin mutta varmasti tulisi maksettua enemmän veroja.

Sairaat, eläkeläiset ja lapset on asia erikseen, muisen pitäisi tehdä jotain sen eteen että saisi rahan.

Mitä se haittaisi jos käteen jää kuitenkin enemmän?

Ei perustulossa palkansaajalle jää enemmän käteen, vaan sama määrä kuin ennenkin, suurinpiirtein. Vain kaikkein köyhimmillä olisi mahdollisuus saada enemmän, esim. kotihoidontuella olevien ja opiskelijoiden ja muiden työelämän ulkopuolisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en erinäisistä syistä tule koskaan samaan mitään sosiaaliturvaa, vaikka tarvitsisinkin (käytännössä minulla on liikaa omaisuutta, jota ei voi muuttaa rahaksi ja syödä). Kyse ei siis ole omasta lehmästäni missään ojassa. Seuraava on yhteiskuntahistorioitsijan tieteelliseen tutkimukseen perustuva näkemys:

Vastikkeellista sosiaaliturvaa/auttamisjärjestelmää on kokeiltu noin kerran sadassa vuodessa 1500-luvun alusta lähtien ja AINA se on osoittautunut vastikkeetonta auttamista kalliimmaksi. Esim kehruuhuoneet ja vastaavat työlaitokset olivat ilmaisesta ja palkattomasta työvoimasta huolimattta aina tappiollisia (koska palkka ei ole ainoa tuotantokulu, mutta tähän ammattiin ammattitaidoton pakkotyövoima ei tuottanut tarpeeksi tulosta niiden muiden kulujen peittämiseksi). Suurin osa vastikkeelista auttamista kokeilleista valtioista tiesikin tämän kyllä joka kerta. Kyse ei ollut taloudellisesta valinnasta, vaan moraalisesta: on väärin olla laiskana, laiskuus johtaa syntiin tai mielenterveysongelmiin tai passivoitumiseen tai syrjäytymiseen, työnteko pelastaa ihmisen ihan ei-saksalaisessa hengessä.

Tämä pätee nytkin. Lestadiolainen hallitus jatkaa perusprotestanttista etiikkaa ja pitää työtä ihmisoikeuden perustana. Koska ajatellaan, että työnteko on ihmisoikeuden perusta, on jokaiselle annettava mahdollisuus (ja pakko) tehdä työtä, vaikka sitten jossain almulaitoksessa.

Minä taas ajattelen, että sori, mutta mulla ei riitä tähän rahaa. Tarjoaisin mieluusti suojatyötä niille, jotka haluavat sitä tehdä, mutta kaikkien pakottaminen laitoksiin tulee liian kalliiksi.

Perustulo ei ole ratkaisu. En minä saisi sitäkään, mutta maksajaksi päätyisin.

Miksi perustulo ei ole ratkaisu? Sehän maksaa saman verran mitä nytkin rahaa menee, vähentää vaan byrokratiaa ja luultavasti lisää esim. yrittäjyyttä.

Älä vaan sano että olet niitä jotka ei tajua sitä että se perustulo verotetaan rikkailta pois?

Ei, kun mä olen se "rikas", joka joutuu maksamaan entistä enemmän saamatta siitä itse mitään iloa. Multa peritään lisää veroja ja mä en edelleenkään pysty muuttamaan omaa omaisuuttani syötäväksi. Tämä ei siis ole mikään ratkaisu, tai ainakin se on vielä nykyistä huompi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse valmis siinä vaiheessa kun tarvitset sosiaaliturvaa tekemään tiettyjä asioita että ansaitset turvan? Vai pitäisikö turva olla nimensä mukaisesti turvaa johon voi turvautua kun menee huonosti?

Minä uskon että perustulo on paras ratkaisu.

Minäkin uskon ehdottomasti perustulon olevan ainoa oikeudenmukainen ja toimiva ja työhön kannustava ratkaisu. Kokoomus ja SDP ovat suurimmat vastikkeellisen turvan puolestapuhujat. Tämä kannattaa muistaa.

Sitten hyväksyn vastikkeellisuuden, kun alin työttömyyskorvaus nousee noin 800-1000€/kk kieppeille nykyisestä säälittävästä reilu 500€:sta /kk Eli siis samat korvaustasot, kuin muissakin Euroopan maissa on. Sveitsi on kaiken huippu, siellä alin työttömyyskorvaus on noin 2000 €/kk.

Vierailija kirjoitti:

Kokoomus esitti sosiaaliturvauudistusmallinsa, joka perustuu vastikeellisuuteen. Kokoomuslaisille on itsestäänselvää, että sosiaaliturvan on parasta olla vastikkeellista. Se tuntuu ihmisestä, joka syystä tai toisesta joutuu siihen turvautumaan, todella loukkaavalta. Miksi ihmeessä? Siksi, että vastikkeellisuus näyttää perustuvan siihen oletukseen, että sosiaaliturvaa tarvitseva henkilö on laiska, omaa syytään sosiaaliturvan tarpeessa, onneton rassukka tai jopa suorastaan veronmaksajan kovalla työllä ansaitseman veroeuron epärehellinen ryövääjä.

Sosiaaliturvan pitäisi nimensä mukaisesti olla sosiaalisin perustein hyvinvointiyhteiskunnan myöntämää turvaa henkilölle, joka on estynyt hankkimasta elatustaan omalla työllään. Hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisen yhteiskunnan jäsenen tulisi voida luottaa siihen, että jos asiat menevät joskus huonosti, tukea saa ilman, että tarvitsee lähteä kerjuulle itseään nöyryyttämään. Ne onnekkaat, joilla menee paremmin, pitävät huolta vastoinkäymisten koettelemasta, eivätkä jätä pulaan joutunutta heitteille.

Vastikkeellisuus romuttaa tämän luottamuksen täysin. Et voi enää luottaa siihen, että jos asiat menevätkin todella pahasti pieleen, niin sinulle myönnetään se turva, jota tarvitset. Et voi tietää, kyketkö siinä pahassa paikassa varmasti osoittamaan olevasi sen turvan arvoinen, eli suorittamaan vastikkeen. Suurin osa työttömistä työllistyy todella nopeasti, mutta silti heistä puhutaan suurena laiskana massana, joka tarvitsee keppiä pysyäkseen kaidalla tiellä. Niitä, jotka horjuvat ja joilla vauhti hidastuu, lyödään kovempaa. Työstä toiseen sujuvasti vaihtavat kokevat väkipakolla uhkailun loukkaavaksi.

Työnhaussa horjuvat, joille matkanteko on vaikeaa, eivät kepistä ja moitteista mitään hyödy. Enemmän hyötyä olisi siitä, että kuljettaisiin rinnalla tukien heikompia. Nykyinen järjestelmäkin tarjoaa toki apua. Tuntuu kuitenkin oudolta, että se joka ensin kepillä hakkaa, tulee sitten tarjoamaan linimenttiä kipeään selkään. Jotkut tietenkin pääsevät maaliin tästä ahdistelusta huolimatta. Tällä perustellaan se, että kaikkia kannattaa ehdottomasti “kannustaa” pelolla ja pakolla.

Tätä keppihommaa olen nyt kokenut kolmella eri vuosikymmenellä, enkä ole sitä kovin tehokkaaksi keinoksi koskaan todennut. Olisiko aika kokeilla porkkanaa?

Ja lopuksi kerron kokoomukselle salaisuuden; ihmiset työllistyvät helpoiten silloin, kun heille annetaan koulutus, jonka takaaman laadukkaan työnpanoksen työnantaja haluaa ostaa. Suurin pula on edelleen palkanmaksajista.

Todella hyvä ja asiallinen kirjoitus. Itse olin tulossa kommentoimaan, että täysi vastikkeellisuus on kuolleena syntynyt ajatus, koska aina on heitä, jotka eivät vastikkeellisuuden vaadetta pysty täyttämään. Jo nyt, aktiivimallissa työttömiä työnhakijoita, jotka eivät ole työkykyisiä. Eivät, vaikka kuinka kepitettäisiin. Aina joku huutaa, että miksei heitä siivota oikeaan paikkaan... niin-in, siitä voisi vaikka aloittaa hallituksen päässä.

Vastikkeellisuus on samanlainen ihanne kun kommunismi, aina sitä joku pitää hyvänä ja toimivana ideana, huolimatta runsaasta todistusaineistosta tätä vastaan. Ihanan idealistista! Vai vaan kulunutta...?