Kysymys työttömille ja työkyvyttömille

Olisin kiinnostunut, jos töistä maksettaisiin siis oikeaa palkkaa. Mutta paha kilpailla ilmaistyövoiman kanssa.

Mistä ehdottamasi kaltainen yritys voittonsa saisi?

Moni selviäisi osa-aikatyöstä paremmin kuin kokopäivätyötä, mutta tuet on niin suunniteltu, ettei kannata.

Lisäksi, monissa yhdistyksissä ei enää saa maksaa kuntouttavasta työtoiminnasta rahalla. Koko ajan systeemiä huononnetaan.

Yhdistykset eivät saa toimia tavalla joka voisi vähentää jonkun yrityksen businestä. Yhdistys on siis poissuljettu vaihtoehto.

Työvoimaa välittävä yritys pitäisi maksaa minimipalkkaa ja koska työvoiman osaamisessa olisi puutteita nykyvaatimuksiin verrattuna, ei minimipalkka + sotukustannukset + yrityksen katevaatimukset tuottaisi kilpailuetua verrattuna osaavaa työvoimaa välittäviin yrityksiin.

Ammatinharjoittajana vajaakuntoinen voisi toimia toiminimen kautta. Se edellyttää kuitenkin sellaista asiakaskuntaa, jossa laskutettavaa on noin 20 000 euroa vuodessa. Siitä summasta käteen jää noin 4000 euroa, kun otetaan huomioon alv, eläkekulut, verot ja muut maksut.

Olisin kiinnostunut kyseisestä tavasta saada töitä, mutta se tuskin takaisi sitä, että töitä saa. Tässä maassa on todella vaikeaa päästä sellaisten henkilöiden töihin, jotka ovat täysin työkykyisiä tiettyihin töihin, mutta heillä on esimerkiksi päällepäin näkyvä liikuntavamma. Siivoojaksi ei voi ruveta, mutta esimerkiksi toimistohommiinkaan ei pääse, koska samoista paikoista kilpailee moni terve. Lisäksi tällaisen toiminnan ongelmana on se, että jos ottaa liikaa töitä vastaan, tulot jäävät miinukselle, mikäli elää työttömän tuilla. Helpompaa tällainen on niillä, jotka ovat päässeet eläkkeelle.

Saisin tehdä töitä 700€:lla kuussa, miinus verot. Mutta ei ole ammattia, ei koulutusta. Ehkä joku kiireapulainen, tai lehdenjakaja voisi toimia, mutta kukaan ei palkkaisi minua.

Joskus mietin yliopisto-opintoja, mutta mieli menee matalaksi aika nopeaan. Ei tässä maailmassa ole paikkaa kohta nelikymppiselle hullulle.

T: mt-ongelmainen eläkeläinen

Vierailija kirjoitti:

Saisin tehdä töitä 700€:lla kuussa, miinus verot. Mutta ei ole ammattia, ei koulutusta. Ehkä joku kiireapulainen, tai lehdenjakaja voisi toimia, mutta kukaan ei palkkaisi minua.

Joskus mietin yliopisto-opintoja, mutta mieli menee matalaksi aika nopeaan. Ei tässä maailmassa ole paikkaa kohta nelikymppiselle hullulle.

T: mt-ongelmainen eläkeläinen

Vähän sama vaikka minulla onkin fyysinen sairaus. Sairastuin nuorena, opinnot jäi kesken ja olin eläkkeellä jo alle 3-kymppisenä. Nyt viime vuosina on kuntoutukseni lääkäreidenkin ihmeeksi tuottanut hyvin tulosta, ja heti on alkanut, lääkäreidenkin suusta, se "jokos olet ajatellut nyt työelämään siirtyä" - kysely. Olen itse sitä mieltä että voisin hyvinkin suoriutua jostain kevyestä osa-aikatyöstä, mutta fakta on se että kukaan ei minua palkkaa! Olen edelleen silti sairas ja vajaakuntoinen, ei koulutusta omaava, vailla mitään työkokemusta oleva nelikymppinen. En todellakaan ole haluttua kamaa, oma halu ei riitä tässä. Ei ole olemassa mitään työelämää mihin noin vain siirtyä vaikka kunto riittäisikin. Opiskelu olisi taas liian suuri pala, siihen ei rahkeet riitä. Siis niin että ne saisi vietyä loppuun saakka harrasstelun sijaan.

Aina muuten kun täälläkin puhutaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, joku tulee paasaamaan että kyllä tuokin nyt jotain työtä voisi tehdä, ei tuo ja tuo sairaus kaikkea estä, ihan varmasti voisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun kukaan ei palkkaa, siinä se ongelma on! Varmasti monelle olisi joku työ mihin pystyisi sairaudesta/vammasta huolimatta, mutta kun ei mitään toivoa ole sellaista työtä saada!

Ohis.

On kammottavaa että ei jaksa kuin käydä kerran vkossa kaupassa, tai vähemmän, ja erikoislääkärit ovat kirjoittaneet "toistaiseksi" eläkepaperit kipusairauden takia, mutta tuntematon vakuutuslääkäri ei vain usko.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn mielenkiinnosta: onko täällä ketään työtöntä tai esimerkiksi kuntoutustuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa, joka haluaisi ja pystyisi tekemään jotain töitä, mutta sellaisia on vaikea löytää mistään?

Olisitko kiinnostunut, jos olisi erilaisia ja eripituisia töitä välittävä yritys, joka yrittäisi yhdistää yritykset ja tällä hetkellä syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella olevat (vaikka ihan pientenkin projektien kautta)?

Itse uskon, että tällaiselle toiminnalle voisi olla kysyntää. Kuntoutustuella olevana koen, että työllistyminen äärimmäisen vaikeaa, mutta osaaminen riittäisi moneenkin osa-aikaiseen/projektiluontoiseen työhön, kun rajoitteet huomioitaisiin riittävän hyvin.

Vuokratyöfirmoissa on myös tämmöisille vajaakuntoisille sopivia hommia. Voi tehdä jotain säännöllistä työtä (kuten minä henk koht avustajana loma- ja viikonlopputuuraajana), tai ottaa satunnaisia keikkoja mihin taidot ja voimat riittävät (tiskari, sorttaaja,...)

Eihän nuo koulutustani vastaa mitenkään ja pieni tuntipalkka, mutta kaikki mikä tulee eläkkeen päälle, on ekstraa. Eikä minun kannatakaan ansaita yli 700€/kk, muuten lähtee eläkkeestä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut kyseisestä tavasta saada töitä, mutta se tuskin takaisi sitä, että töitä saa. Tässä maassa on todella vaikeaa päästä sellaisten henkilöiden töihin, jotka ovat täysin työkykyisiä tiettyihin töihin, mutta heillä on esimerkiksi päällepäin näkyvä liikuntavamma. Siivoojaksi ei voi ruveta, mutta esimerkiksi toimistohommiinkaan ei pääse, koska samoista paikoista kilpailee moni terve. Lisäksi tällaisen toiminnan ongelmana on se, että jos ottaa liikaa töitä vastaan, tulot jäävät miinukselle, mikäli elää työttömän tuilla. Helpompaa tällainen on niillä, jotka ovat päässeet eläkkeelle.

Olet oikeassa siinä, ettei "kukaan" tarjoa töitä vajaakuntoisille ja varttihulluille, kun ns. terveitäkin on tarjolla lyhytaikaisiin projektitöihin.

Mistä ap löytää nämä humaanit firmat, jotka ovat valmiita ottamaan mahdollisen riskityöntekijän, jonka tehokkuutta ja työtulosta voi epäillä.

Ainakin mt-kuntoutujat ovat edelleen leimattuja. Pääsevät hommiin ehkä omiin yhdistyksiin yms. suojatyötä.

Kuka tuossa sun ideassasi olisi rajoitteden huomioimisen maksaja? Työnantaja vai tämä välitysyritys? Mistä välitysyritys saisi rahat tähän? Olisiko yrityksen palvelu työrajoitteisille maksullinen ja minkä suuruista maksua ajattelit heiltä periä kustannusten kattamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin tehdä töitä 700€:lla kuussa, miinus verot. Mutta ei ole ammattia, ei koulutusta. Ehkä joku kiireapulainen, tai lehdenjakaja voisi toimia, mutta kukaan ei palkkaisi minua.

Joskus mietin yliopisto-opintoja, mutta mieli menee matalaksi aika nopeaan. Ei tässä maailmassa ole paikkaa kohta nelikymppiselle hullulle.

T: mt-ongelmainen eläkeläinen

Vähän sama vaikka minulla onkin fyysinen sairaus. Sairastuin nuorena, opinnot jäi kesken ja olin eläkkeellä jo alle 3-kymppisenä. Nyt viime vuosina on kuntoutukseni lääkäreidenkin ihmeeksi tuottanut hyvin tulosta, ja heti on alkanut, lääkäreidenkin suusta, se "jokos olet ajatellut nyt työelämään siirtyä" - kysely. Olen itse sitä mieltä että voisin hyvinkin suoriutua jostain kevyestä osa-aikatyöstä, mutta fakta on se että kukaan ei minua palkkaa! Olen edelleen silti sairas ja vajaakuntoinen, ei koulutusta omaava, vailla mitään työkokemusta oleva nelikymppinen. En todellakaan ole haluttua kamaa, oma halu ei riitä tässä. Ei ole olemassa mitään työelämää mihin noin vain siirtyä vaikka kunto riittäisikin. Opiskelu olisi taas liian suuri pala, siihen ei rahkeet riitä. Siis niin että ne saisi vietyä loppuun saakka harrasstelun sijaan.

Aina muuten kun täälläkin puhutaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, joku tulee paasaamaan että kyllä tuokin nyt jotain työtä voisi tehdä, ei tuo ja tuo sairaus kaikkea estä, ihan varmasti voisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun kukaan ei palkkaa, siinä se ongelma on! Varmasti monelle olisi joku työ mihin pystyisi sairaudesta/vammasta huolimatta, mutta kun ei mitään toivoa ole sellaista työtä saada!

Fyysinen vamma tai sairaus ei ole este työpaikan saamiselle, mutta koulutuksen puuttuminen ja osaamattomuus ovat. Lisäksi, jos vamma näkyy päällepäin, hakijan on oltava vähintään kolme kertaa taitavampi kuin muut hakijat tai hänellä on oltava sellaista työnantajan tarvitsemaa erikoisosaamista, jota kenelläkään muulla hakijoista ei ole. 

On aivan totta, että työnantaja ei palkkaa vammaista tai sairasta hakijaa, jos yhtä osaavia terveitäkin hakijoita on valittavissa. Ja miksi palkkaisikaan?

Olisin kiinnostunut jos sillä olisi suotuisia vaikutuksia talouteeni, mutta mitään mutkikkaita paperisotia ja odotuksia tukien ja muiden odotteluun en jaksa enää. Piste!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin tehdä töitä 700€:lla kuussa, miinus verot. Mutta ei ole ammattia, ei koulutusta. Ehkä joku kiireapulainen, tai lehdenjakaja voisi toimia, mutta kukaan ei palkkaisi minua.

Joskus mietin yliopisto-opintoja, mutta mieli menee matalaksi aika nopeaan. Ei tässä maailmassa ole paikkaa kohta nelikymppiselle hullulle.

T: mt-ongelmainen eläkeläinen

Vähän sama vaikka minulla onkin fyysinen sairaus. Sairastuin nuorena, opinnot jäi kesken ja olin eläkkeellä jo alle 3-kymppisenä. Nyt viime vuosina on kuntoutukseni lääkäreidenkin ihmeeksi tuottanut hyvin tulosta, ja heti on alkanut, lääkäreidenkin suusta, se "jokos olet ajatellut nyt työelämään siirtyä" - kysely. Olen itse sitä mieltä että voisin hyvinkin suoriutua jostain kevyestä osa-aikatyöstä, mutta fakta on se että kukaan ei minua palkkaa! Olen edelleen silti sairas ja vajaakuntoinen, ei koulutusta omaava, vailla mitään työkokemusta oleva nelikymppinen. En todellakaan ole haluttua kamaa, oma halu ei riitä tässä. Ei ole olemassa mitään työelämää mihin noin vain siirtyä vaikka kunto riittäisikin. Opiskelu olisi taas liian suuri pala, siihen ei rahkeet riitä. Siis niin että ne saisi vietyä loppuun saakka harrasstelun sijaan.

Aina muuten kun täälläkin puhutaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, joku tulee paasaamaan että kyllä tuokin nyt jotain työtä voisi tehdä, ei tuo ja tuo sairaus kaikkea estä, ihan varmasti voisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun kukaan ei palkkaa, siinä se ongelma on! Varmasti monelle olisi joku työ mihin pystyisi sairaudesta/vammasta huolimatta, mutta kun ei mitään toivoa ole sellaista työtä saada!

Fyysinen vamma tai sairaus ei ole este työpaikan saamiselle, mutta koulutuksen puuttuminen ja osaamattomuus ovat. Lisäksi, jos vamma näkyy päällepäin, hakijan on oltava vähintään kolme kertaa taitavampi kuin muut hakijat tai hänellä on oltava sellaista työnantajan tarvitsemaa erikoisosaamista, jota kenelläkään muulla hakijoista ei ole. 

On aivan totta, että työnantaja ei palkkaa vammaista tai sairasta hakijaa, jos yhtä osaavia terveitäkin hakijoita on valittavissa. Ja miksi palkkaisikaan?

No en nyt noinkaan sanoisi. Mulla on kaksi eri tutkintoa joista toinen jopa erittäin hyvin työllistävä, molemmat ns. käsityöammatteja. Sittenpä kävi niin että mursin oikean käteni monesta kohtaa erittäin vakavasti, useita sirpalemurtumia ja se on usean leikkauksenkin jälkeen jäykkä ja kivulias. Eipä tässä omille aloille ole mitään tsäänssiä, olen kuntoutustuella odottelemassa seuraavaa leikkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin tehdä töitä 700€:lla kuussa, miinus verot. Mutta ei ole ammattia, ei koulutusta. Ehkä joku kiireapulainen, tai lehdenjakaja voisi toimia, mutta kukaan ei palkkaisi minua.

Joskus mietin yliopisto-opintoja, mutta mieli menee matalaksi aika nopeaan. Ei tässä maailmassa ole paikkaa kohta nelikymppiselle hullulle.

T: mt-ongelmainen eläkeläinen

Vähän sama vaikka minulla onkin fyysinen sairaus. Sairastuin nuorena, opinnot jäi kesken ja olin eläkkeellä jo alle 3-kymppisenä. Nyt viime vuosina on kuntoutukseni lääkäreidenkin ihmeeksi tuottanut hyvin tulosta, ja heti on alkanut, lääkäreidenkin suusta, se "jokos olet ajatellut nyt työelämään siirtyä" - kysely. Olen itse sitä mieltä että voisin hyvinkin suoriutua jostain kevyestä osa-aikatyöstä, mutta fakta on se että kukaan ei minua palkkaa! Olen edelleen silti sairas ja vajaakuntoinen, ei koulutusta omaava, vailla mitään työkokemusta oleva nelikymppinen. En todellakaan ole haluttua kamaa, oma halu ei riitä tässä. Ei ole olemassa mitään työelämää mihin noin vain siirtyä vaikka kunto riittäisikin. Opiskelu olisi taas liian suuri pala, siihen ei rahkeet riitä. Siis niin että ne saisi vietyä loppuun saakka harrasstelun sijaan.

Aina muuten kun täälläkin puhutaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, joku tulee paasaamaan että kyllä tuokin nyt jotain työtä voisi tehdä, ei tuo ja tuo sairaus kaikkea estä, ihan varmasti voisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun kukaan ei palkkaa, siinä se ongelma on! Varmasti monelle olisi joku työ mihin pystyisi sairaudesta/vammasta huolimatta, mutta kun ei mitään toivoa ole sellaista työtä saada!

Fyysinen vamma tai sairaus ei ole este työpaikan saamiselle, mutta koulutuksen puuttuminen ja osaamattomuus ovat. Lisäksi, jos vamma näkyy päällepäin, hakijan on oltava vähintään kolme kertaa taitavampi kuin muut hakijat tai hänellä on oltava sellaista työnantajan tarvitsemaa erikoisosaamista, jota kenelläkään muulla hakijoista ei ole. 

On aivan totta, että työnantaja ei palkkaa vammaista tai sairasta hakijaa, jos yhtä osaavia terveitäkin hakijoita on valittavissa. Ja miksi palkkaisikaan?

No en nyt noinkaan sanoisi. Mulla on kaksi eri tutkintoa joista toinen jopa erittäin hyvin työllistävä, molemmat ns. käsityöammatteja. Sittenpä kävi niin että mursin oikean käteni monesta kohtaa erittäin vakavasti, useita sirpalemurtumia ja se on usean leikkauksenkin jälkeen jäykkä ja kivulias. Eipä tässä omille aloille ole mitään tsäänssiä, olen kuntoutustuella odottelemassa seuraavaa leikkausta.

Tarkoitin edellisessä koulutuksella ja osaamisella sellaiseen työhön tarvittavaa koulutusta ja osaamista, jota pystyy vammastaan tai sairaudestaan huolimatta tekemään. Tietenkään koulutuksesta ja osaamisesta ei ole mitään hyötyä, jos ei pysty koulutustaan ja osaamistaan enää käyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin tehdä töitä 700€:lla kuussa, miinus verot. Mutta ei ole ammattia, ei koulutusta. Ehkä joku kiireapulainen, tai lehdenjakaja voisi toimia, mutta kukaan ei palkkaisi minua.

Joskus mietin yliopisto-opintoja, mutta mieli menee matalaksi aika nopeaan. Ei tässä maailmassa ole paikkaa kohta nelikymppiselle hullulle.

T: mt-ongelmainen eläkeläinen

Vähän sama vaikka minulla onkin fyysinen sairaus. Sairastuin nuorena, opinnot jäi kesken ja olin eläkkeellä jo alle 3-kymppisenä. Nyt viime vuosina on kuntoutukseni lääkäreidenkin ihmeeksi tuottanut hyvin tulosta, ja heti on alkanut, lääkäreidenkin suusta, se "jokos olet ajatellut nyt työelämään siirtyä" - kysely. Olen itse sitä mieltä että voisin hyvinkin suoriutua jostain kevyestä osa-aikatyöstä, mutta fakta on se että kukaan ei minua palkkaa! Olen edelleen silti sairas ja vajaakuntoinen, ei koulutusta omaava, vailla mitään työkokemusta oleva nelikymppinen. En todellakaan ole haluttua kamaa, oma halu ei riitä tässä. Ei ole olemassa mitään työelämää mihin noin vain siirtyä vaikka kunto riittäisikin. Opiskelu olisi taas liian suuri pala, siihen ei rahkeet riitä. Siis niin että ne saisi vietyä loppuun saakka harrasstelun sijaan.

Aina muuten kun täälläkin puhutaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, joku tulee paasaamaan että kyllä tuokin nyt jotain työtä voisi tehdä, ei tuo ja tuo sairaus kaikkea estä, ihan varmasti voisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun kukaan ei palkkaa, siinä se ongelma on! Varmasti monelle olisi joku työ mihin pystyisi sairaudesta/vammasta huolimatta, mutta kun ei mitään toivoa ole sellaista työtä saada!

Fyysinen vamma tai sairaus ei ole este työpaikan saamiselle, mutta koulutuksen puuttuminen ja osaamattomuus ovat. Lisäksi, jos vamma näkyy päällepäin, hakijan on oltava vähintään kolme kertaa taitavampi kuin muut hakijat tai hänellä on oltava sellaista työnantajan tarvitsemaa erikoisosaamista, jota kenelläkään muulla hakijoista ei ole. 

On aivan totta, että työnantaja ei palkkaa vammaista tai sairasta hakijaa, jos yhtä osaavia terveitäkin hakijoita on valittavissa. Ja miksi palkkaisikaan?

Neliraajahalvaantunut pystyy ihan hyvin jakamaan vaikka mainoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin tehdä töitä 700€:lla kuussa, miinus verot. Mutta ei ole ammattia, ei koulutusta. Ehkä joku kiireapulainen, tai lehdenjakaja voisi toimia, mutta kukaan ei palkkaisi minua.

Joskus mietin yliopisto-opintoja, mutta mieli menee matalaksi aika nopeaan. Ei tässä maailmassa ole paikkaa kohta nelikymppiselle hullulle.

T: mt-ongelmainen eläkeläinen

Vähän sama vaikka minulla onkin fyysinen sairaus. Sairastuin nuorena, opinnot jäi kesken ja olin eläkkeellä jo alle 3-kymppisenä. Nyt viime vuosina on kuntoutukseni lääkäreidenkin ihmeeksi tuottanut hyvin tulosta, ja heti on alkanut, lääkäreidenkin suusta, se "jokos olet ajatellut nyt työelämään siirtyä" - kysely. Olen itse sitä mieltä että voisin hyvinkin suoriutua jostain kevyestä osa-aikatyöstä, mutta fakta on se että kukaan ei minua palkkaa! Olen edelleen silti sairas ja vajaakuntoinen, ei koulutusta omaava, vailla mitään työkokemusta oleva nelikymppinen. En todellakaan ole haluttua kamaa, oma halu ei riitä tässä. Ei ole olemassa mitään työelämää mihin noin vain siirtyä vaikka kunto riittäisikin. Opiskelu olisi taas liian suuri pala, siihen ei rahkeet riitä. Siis niin että ne saisi vietyä loppuun saakka harrasstelun sijaan.

Aina muuten kun täälläkin puhutaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, joku tulee paasaamaan että kyllä tuokin nyt jotain työtä voisi tehdä, ei tuo ja tuo sairaus kaikkea estä, ihan varmasti voisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun kukaan ei palkkaa, siinä se ongelma on! Varmasti monelle olisi joku työ mihin pystyisi sairaudesta/vammasta huolimatta, mutta kun ei mitään toivoa ole sellaista työtä saada!

Fyysinen vamma tai sairaus ei ole este työpaikan saamiselle, mutta koulutuksen puuttuminen ja osaamattomuus ovat. Lisäksi, jos vamma näkyy päällepäin, hakijan on oltava vähintään kolme kertaa taitavampi kuin muut hakijat tai hänellä on oltava sellaista työnantajan tarvitsemaa erikoisosaamista, jota kenelläkään muulla hakijoista ei ole. 

On aivan totta, että työnantaja ei palkkaa vammaista tai sairasta hakijaa, jos yhtä osaavia terveitäkin hakijoita on valittavissa. Ja miksi palkkaisikaan?

Neliraajahalvaantunut pystyy ihan hyvin jakamaan vaikka mainoksia.

Jaa miten niin pystyy? Tuskin pystyy, koska käveleminen on aika merkittävää osaamista noissa hommissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin tehdä töitä 700€:lla kuussa, miinus verot. Mutta ei ole ammattia, ei koulutusta. Ehkä joku kiireapulainen, tai lehdenjakaja voisi toimia, mutta kukaan ei palkkaisi minua.

Joskus mietin yliopisto-opintoja, mutta mieli menee matalaksi aika nopeaan. Ei tässä maailmassa ole paikkaa kohta nelikymppiselle hullulle.

T: mt-ongelmainen eläkeläinen

Vähän sama vaikka minulla onkin fyysinen sairaus. Sairastuin nuorena, opinnot jäi kesken ja olin eläkkeellä jo alle 3-kymppisenä. Nyt viime vuosina on kuntoutukseni lääkäreidenkin ihmeeksi tuottanut hyvin tulosta, ja heti on alkanut, lääkäreidenkin suusta, se "jokos olet ajatellut nyt työelämään siirtyä" - kysely. Olen itse sitä mieltä että voisin hyvinkin suoriutua jostain kevyestä osa-aikatyöstä, mutta fakta on se että kukaan ei minua palkkaa! Olen edelleen silti sairas ja vajaakuntoinen, ei koulutusta omaava, vailla mitään työkokemusta oleva nelikymppinen. En todellakaan ole haluttua kamaa, oma halu ei riitä tässä. Ei ole olemassa mitään työelämää mihin noin vain siirtyä vaikka kunto riittäisikin. Opiskelu olisi taas liian suuri pala, siihen ei rahkeet riitä. Siis niin että ne saisi vietyä loppuun saakka harrasstelun sijaan.

Aina muuten kun täälläkin puhutaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, joku tulee paasaamaan että kyllä tuokin nyt jotain työtä voisi tehdä, ei tuo ja tuo sairaus kaikkea estä, ihan varmasti voisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun kukaan ei palkkaa, siinä se ongelma on! Varmasti monelle olisi joku työ mihin pystyisi sairaudesta/vammasta huolimatta, mutta kun ei mitään toivoa ole sellaista työtä saada!

Fyysinen vamma tai sairaus ei ole este työpaikan saamiselle, mutta koulutuksen puuttuminen ja osaamattomuus ovat. Lisäksi, jos vamma näkyy päällepäin, hakijan on oltava vähintään kolme kertaa taitavampi kuin muut hakijat tai hänellä on oltava sellaista työnantajan tarvitsemaa erikoisosaamista, jota kenelläkään muulla hakijoista ei ole. 

On aivan totta, että työnantaja ei palkkaa vammaista tai sairasta hakijaa, jos yhtä osaavia terveitäkin hakijoita on valittavissa. Ja miksi palkkaisikaan?

No en nyt noinkaan sanoisi. Mulla on kaksi eri tutkintoa joista toinen jopa erittäin hyvin työllistävä, molemmat ns. käsityöammatteja. Sittenpä kävi niin että mursin oikean käteni monesta kohtaa erittäin vakavasti, useita sirpalemurtumia ja se on usean leikkauksenkin jälkeen jäykkä ja kivulias. Eipä tässä omille aloille ole mitään tsäänssiä, olen kuntoutustuella odottelemassa seuraavaa leikkausta.

Tarkoitin edellisessä koulutuksella ja osaamisella sellaiseen työhön tarvittavaa koulutusta ja osaamista, jota pystyy vammastaan tai sairaudestaan huolimatta tekemään. Tietenkään koulutuksesta ja osaamisesta ei ole mitään hyötyä, jos ei pysty koulutustaan ja osaamistaan enää käyttämään. 

Joo, totta. On harmi että kaksi tutkintoa meni näillä näkymin hukkaan yhden tapaturman vuoksi. En pysty edes noita ns. hanttihommia tekemään osa-aikaisesti (ne tiskarit, siivoojat sun muut).