Lue keskustelun säännöt.
Missä oikeat ystävät?
29.10.2018 |
Kukaan ei pidä yhteyttä. Jos itse otan yhteyttä, vastataan lyhyesti tai ei ollenkaan. Yksi ihminen ketä pidin ystävänäni, ei ole vastannut vieläkään kolmen kuukauden takaisiin viesteihini. Ei laittanut synttärionnitteluakaan. Olen hyvä kuuntelija ja kiltti ihminen joka tahtoo muille vain hyvää, tuntuukin että kelpaan vain silloin kun joku kokee hyötyvänsä minusta jotenkin... Otetaan yhteyttä vain, jos tarvitaan kuuntelijaa ja neuvoja. Nyt eräs "kaveri" laittoi viestiä ja kysyi minua lähtemään kanssaan jonnekkin koska "ystävä on kiireinen ja haluaisi seuraa jostakusta". Eli olen vain kakkosvaihtoehto, se jonka seura kelpaa ehkä silloin kun muita ei ole tarjolla.
Olen yrittänyt keksiä mikä minussa on vikana, mutta en keksi mitään niin pahaa itsessäni joka olisi syynä tähän yksinäisyyteen. Olen sosiaalinen luonne, puhelias mutten liian äänekäs, otan muut huomioon, olen kiltti ja helposti lähestyttävä, luotettava sekä sydämellinen. Nuo ovat sanoja joilla puolisoni ja ne muutama muu läheisempi ihminen elämässäni minua kuvailevat.
Tiedän, ettei ongelmani ole useiden mielestä suuri ja että minulla voisi olla asiat huonomminkin; onhan minulla sentään kumppani. Olen vain väsynyt olemaan ilman ystäviä. Haluaisin samaa sukupuolta olevia kavereita keiden kanssa käydä ulkona ja tehdä asioita yhdessä. Edes yksi kunnon ystävä riittäisi. Olen vielä nuori, mutta silti tuntuu mahdottomalta saada luotua uusia ihmissuhteita enää. Itkettää.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama tunne itsellä.
Aitoja ihmissuhteita on vaikea rakentaa enää näin aikuisena.
Ei sen pitäisi olla vaikeaa. Jostain syystä ihmiset ovat vain muuttuneet.
Aloitus vois olla mun kirjoittama.. Olen ollut olkapäänä kavereille eroissa, perheongelmissa, kun töissä on potkinut päähän, heidän läheistensä sairasteluissa ym.. Sitten kun itse olisin tarvinut tukea/kuuntelijaa mm toisen vanhempani kuoltua, niin kummasti kaverit kaikkosi ympäriltä.. Olen myös miettinyt samaa, että mistä niitä kavereita/ystäviä löytää, itselläkin ikää vasta 30 v.
Yksi ent. ystävä voisi kuvailla itseään noin, viat joita hän ei itsessään näe:
ilmeet, joiden perusteella voi päätellä hänen pitävän itseään vähän parempana ja halveksuu/nauttii toisen vaikeuksista
puhuu toisten melko henkilökohtaisen oloisista asioista, en tiedä luvalla vai ilman, mutta en halua omille asioilleni samaa kohtaloa
puhuu kahvipöydässä ohitseni miehensä kanssa lastensa asioista niin, että keskusteluun on hyvin vaikea "ulkopuolisen" osallistua. Tätä siis kestää ja kestää, ei pelkästään välttämättömiä lasten asioita.
Näitä asioista on ollut vaikea ottaa esille enkä usko että kaveri haluaa ottaa esille, niinpä olen pikkuhiljaa feidannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sen pitäisi olla vaikeaa. Jostain syystä ihmiset ovat vain muuttuneet.
Minkä ei pitäisi olla vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Yksi ent. ystävä voisi kuvailla itseään noin, viat joita hän ei itsessään näe:
ilmeet, joiden perusteella voi päätellä hänen pitävän itseään vähän parempana ja halveksuu/nauttii toisen vaikeuksista
puhuu toisten melko henkilökohtaisen oloisista asioista, en tiedä luvalla vai ilman, mutta en halua omille asioilleni samaa kohtaloa
puhuu kahvipöydässä ohitseni miehensä kanssa lastensa asioista niin, että keskusteluun on hyvin vaikea "ulkopuolisen" osallistua. Tätä siis kestää ja kestää, ei pelkästään välttämättömiä lasten asioita.
Näitä asioista on ollut vaikea ottaa esille enkä usko että kaveri haluaa ottaa esille, niinpä olen pikkuhiljaa feidannut.
Näitä asioita en itsestäni tunnista.
a) En todellakaan pidä itseäni parempana kuin muut, hymyilen jopa tuntemattomille ja otan aina iloisesti uudet tuttavuudet vastaan jos käymme poikaystäväni kanssa ulkona. Otan kontaktia muihin ihmisiin. Olen se, joka on ottanut sen koulukiusatun puolen ja ollut mielummin hänen kaverinsa, vaikka olisin voinut valita mennä sen ison porukan mukana. Olen kohdannut elämässäni paljon p*skaa eikä tulisi mieleenikään väheksyä muiden vaikeuksia.
b) Kuten aloituksessa sanoin, olen luotettava ihminen ja jos minulle jotain kerrot, tiedät, että voit luottaa minuun. Ei kai ihmiset muuten mulle asioistaan avautuisi?
c) En puhu omista asioistani muiden yli, annan toisille tilaa ja odotan vuoroani. Minulla ei myöskään ole lapsia.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:(