Paras masennuslääke (kerro kokemuksesi!)

Paras masennuslääke on muille vattuilu ja kuten olet varmaan huomannutkin todella monet ihmiset oavt tajunneet sen, toisaalta jos olet herkkä sut kannattaisi lääkitä zombieksi, ihan vain itsesi takia.

Itse olen tykännyt Brintellixistä, arki sujuu ja olen aikaansaapa. Negatiiviset ajatukset ja niissä vellominen on jäänyt pois. Pää ei ole enää yhtä sekavaa vyyhtiä vaan selkeä ja kirkas. Ei mitään zombihommaa.

Ainoa miinuspuoli on aloitusvaiheessa kokemani pahoinvointi. Siihen auttoi kun otti samaan aikaan närästyslääkkeen.

Ruoka ja liikunta.

Duloxetiini, omega3, rauta, b12, liikunta

Sertralin, 11 vuotta toiminut hyvin.

Voxra

Ixel. SSRI-lääkkeillä ei tulosta masennukseen saatu, tai kylläkin 35 kg painonousu parissa vuodessa. SNRI-lääke auttoi hyvin nopeasti. 

Voxra oli mulle pitkään hyvä. Ahdisti vähemmän ja sain aikaan enemmän. Valitettavasti se pahensi toista sairauttani, joten se piti lopettaa. (Muita kokeiltuja lääkkeitä masennukseen mm. mirtatsapiini, fluoksetiini, sitalopraami, essitalopraami, sertralin sekä Truxal ja Ketipinor, jotka eivät varsinaisesti ole masennuslääkkeitä.)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tykännyt Brintellixistä, arki sujuu ja olen aikaansaapa. Negatiiviset ajatukset ja niissä vellominen on jäänyt pois. Pää ei ole enää yhtä sekavaa vyyhtiä vaan selkeä ja kirkas. Ei mitään zombihommaa.

Ainoa miinuspuoli on aloitusvaiheessa kokemani pahoinvointi. Siihen auttoi kun otti samaan aikaan närästyslääkkeen.

Jatkan vielä, että oma taustani on ehkä enemmän lievään masennukseen ja isoon stressiin viittaava. Sattui paljon ikäviä asioita yhtä aikaa (oma syövän alku, kuoleva isä ja pitkäaikaissairas lapsi) + sain töissä ylennyksen joka vaati kovaa panosta. Tuntui että kaaduin taakan alle enkä pystynyt keskittymään enää. Tuolloin söin Brintellixiä puolisen vuotta.

Myöhemmin koin avioeron joka oli minulle surullinen ja ahdistava. Sama lääke auttoi jaksamaan arjessa ja pysyin toimintakykyisenä, työkuntoisena, reippaana, rauhallisena ja suht positiivisena. Tämä oli tärkeää lasten kannalta, ja lisäksi koin että asiat oli helpompi käsitellä omassa päässä ilman järjetöntä tunnekuohua.

Uskaltaisin siis sanoa, että ainakin omalla kohdallani ko lääke on auttanut sekä stressin että surun aiheuttamaan masennukseen.

Tämä on ihan turha ketju:

sulla on sun aivokemia, mulla on mun.

Lääkäri määrää, minkä katsoo sopivaksi oireidesi ja lääkehistoriasi perusteella.

Sitten se toimii sulla tai ei toimi.

Jos ei toimi, niin sitten lääkäri määrää erilaisen lääkkeen etc

Ratsastus ja muut tallityöt.

Ulkoliikunta, kävely tai hölkkälenkki.

Voxra! Lisaksi otin koiran, se on paras masennuslaake ikina!!!

Palstallahan se on todettu, mikä auttaa parhaiten: perseelle potkiminen. Tämän keinon suosittelijat vain eivät tajua, että persepotkuterapian ensimmäinen pätemisen merkki on se, kun potkittu niittaa potkijaltaan nenän poskelle. Sitten on tietenkin käskyt ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni. Tämä tosin on vain käskyttäjän jyrkkä osoitus siitä, ettei tiedä, mitä tehdä tilanteessa ja ettei edes kiinnosta auttaa.

Itse olen syönyt jos vaikka mitä troppeja. En muista enää. Aurorix menee tällä hetkellä. Oletettavasti tämä jatkuva kuvotus ei johdu Aurorixista, koska se alkoi monta kuukautta Aurorixiin siirtymisen jälkeen. Jos pahoinvointi ei helpota, pitää tietenkin jossain vaiheessa kokeilla, auttaisiko tämän lääkkeen jättäminen. Voxra nosti verenpaineeni tasolle 215/130, mitä sitten hoidettiin päivystyksessä. Useimmista lääkkeistä on ollut jotakin riesaa, siksi ne on vaihdettu toisiin.

Ulkoilu ja liikunta auttavat, kunhan siinä on jokin tolkku. Itsensä ryydyttäminen lenkillä johtaa pahoinvointiin, ja se jälleen syvenevään masennukseen. Kokemus opettanee, mikä on kenellekin paras annos. Itselläni liikunta auttaa nimenomaan mielialaan, aloitekykyyn ja toiminnan ohjaukseen vaikutus ei ole ainakaan yhtä ilmeinen.

Terveellinen ruokavalio toimii hyvin samansuuntaisesti kuin liikunta: mielialansa voi tärvellä syömällä, mutta muihin masennukseen liittyviin ongelmiin se ei tuntuisi vaikuttavan mitenkään ilmeisesti.

Päihteistä ja nautintoaineista on kokemusta vain kahvista ja alkoholista. Melko maltillinenkin alkoholinkäyttö tuntuu apeutena monta päivää. Liiallinen kahvinjuonti sotkee yöunet, mikä aiheuttaa uupumusta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Lisäksi oikein huomattava kahvinlipittely aiheuttaa jonkinlaista ylikierroksilla käymistä ja rintakipua, jotka lopulta lisäävät ahdistusta.

Tekeminen helpottaa kyllä. Halkojen hakkuu on ihan jees, tai mikä kenestäkin sitten on hyvä. Puhumisen kutsuminen lässyttämiseksi kertoo, että terapiasi eivät ole ihan menneet, kuten pitäisi. Syytä lienee sepässä ja sysissä. En minäkään iänkaikkiseen, päämäärättömään jankkaamiseen usko, mutta olen saanut apua kognitiivisesta psykoterapiasta. Omia ajatusmallejaan on hyvä tutkistella jonkun kanssa, ja jos menneisyydessä on jokin tärkeä, selvittämätön asia, niin kyllä se vaivaa vuosikaudet ja -kymmenetkin. Itse näen murheittensa hukuttamisen puuhaamiseen jopa oman vastuunsa välttelemisenä. Aika ajoin käsketään unohtaa menneet ja katsoa vain eteenpäin, mutta eihän mielemme niin toimi. Emme me unohda asioita, ja kokemamme asiat vaikuttavat nykyiseen ajatteluumme ja toimintamalleihimme.

Essitalopraami.

Seronil toimi minulla. Käytin 1,5 vuotta. Toivuin masennuksesta ja laihduinkin. Lopetin kerta heitolla ilman ongelmia. En keksi siitä mitäön huonoa.

Mulla on viimein löytynyt hyvä ahdistuslääke, Anksilon. Ei siis oo masennuslääke, mutta toimii miljardi kertaa paremmin mulla kun bentsot. Eikä oo takkunen olo.

Voxralla vauhtiin!