Lue keskustelun säännöt.
Käykö teidän lukiolainen osa-aika töissä?
Paikat vähissä on
28.10.2018 |
Meillä 18v täyttänyt lukion kolmatta lukuvuotta käyvä edelleenkään ei ole saanut mitään palkkatyötä, jolla rahoittaisi omia menojaan. Koulukirjat ja matkaliput vielä pystytään vanhempien puolesta kustantaa mutta salimaksut ja "diskorahat" alkaa jo tehdä tiukkaa. Töitä on hakenut pääasiallisesti noista pikaruokaravintoloista ja avoin työhakemus esim.Baronaan. Mutta ainoastaan yhdestä paikasta sai kutsun työhaastatteluun...
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meillä on rahaa. Teini keskittyy kouluun.
Joo meilläkin oli rahaa, mutta kävin silti. Raskaita vuosia, jatkui vielä lukion jälkeen jatko-opinnoissa. Sen jälkeen "pelkkä töissäkäynti" tuntui ihan luxukselta ja enpä ole eka joka burnoutiin kaatuu ja kykenen jopa kovan kiireen ja paineen alla hyvään suoritukseen. Minusta tulikin jo vähän päälle kolmekymppisenä kansainvälisen pörssiyhtiön keskijohtoa, vaikka olin perheellinenkin (ja nainen).
Mutta suojelkaa te vaan niitä lapsianne etteivät vaan rasitu liikaa lukion "paineissa". Toivottavasti kestävät työelämän paineet. Moni kympin tyttö tai poika ei nimittäin kestä, koska työelämä ei anna tilaa hieroa suoritusta loputtomiin vaan välillä tulee kyetä erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Suorittaa epäolennaiset vain kutosen arvosanalla ja olennaiset täydellä kympillä 👌
Nyt pyritään yo-papereilla jatko-opintoihin. Ne on siis ensiarvoisen tärkeät.
Ja mieluummin käyttäköön nyt energiansa kunnon lukiokursseihin ja ylimääräisiin kieliin jne.
Yrittäjäperheessä oppii kyllä työnteon. Älä siitä huolta kanna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meillä on rahaa. Teini keskittyy kouluun.
Joo meilläkin oli rahaa, mutta kävin silti. Raskaita vuosia, jatkui vielä lukion jälkeen jatko-opinnoissa. Sen jälkeen "pelkkä töissäkäynti" tuntui ihan luxukselta ja enpä ole eka joka burnoutiin kaatuu ja kykenen jopa kovan kiireen ja paineen alla hyvään suoritukseen. Minusta tulikin jo vähän päälle kolmekymppisenä kansainvälisen pörssiyhtiön keskijohtoa, vaikka olin perheellinenkin (ja nainen).
Mutta suojelkaa te vaan niitä lapsianne etteivät vaan rasitu liikaa lukion "paineissa". Toivottavasti kestävät työelämän paineet. Moni kympin tyttö tai poika ei nimittäin kestä, koska työelämä ei anna tilaa hieroa suoritusta loputtomiin vaan välillä tulee kyetä erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Suorittaa epäolennaiset vain kutosen arvosanalla ja olennaiset täydellä kympillä 👌
Minulla ihan samat kokemukset. Olen todella tyytyväinen että opin työelämätaitoja ja priorisointia jo lukioikäisenä.
Itse kävin jo lukioaikoina illat ja viikonloput ravintolassa töissä. Maksoin itse kaikki oppikirjat, mopokortit, vaatteet sun muut. Ja kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa niin siihen sitten vielä asumiskustannukset päälle. Ei mielestäni erityisen raskasta, 8.6 keskiarvo ja E:n paperit jäi siitä käteen.
No eivät käy töissä, ihan riittämiin raatamista lukion läksyissä! Mamma o pappa betalar!
Kävin itse siivoojana 13h viikko ja suoritin lukion normaalisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samat kokemukset. Olen todella tyytyväinen että opin työelämätaitoja ja priorisointia jo lukioikäisenä.
Jatkan vielä selvennykseksi, että oma osa-aikatyöskentelyni ei vaikuttanut lukiomenestykseeni mitenkään. Saman ajan olisin käyttänyt tietokoneella istumiseen. Toki jos lapsi ei ole ns. akateemisesti lahjakas, voi olla että kaikki paukut pitää laittaa läksyjen tekoon, tukiopetukseen yms. jotta saa sellaiset paperit joilla voi hakea opiskelemaan.
Kaikki nuoret eivät ole samanlaisia.
Tämä tuntuu käsittämättömältä keskustelulta. Itse olin 9,4 keskiarvon oppilas lukiossa, ja todellakin kävin töissä lukion tokalla ja kolmannella luokalla. Oli ihanaa saada paljon omaa rahaa, josta sai päättää ihan itse! Ja opin työn arvon. Kirjoituksetkin meni hyvin, ja niin myös opiskelut ja työelämä sen jälkeen. En ollut koskaan kateellinen töissä käymättömille lukiokavereilleni aikanaan, vaan mielestäni oli siistiäkin käydä jo töissä. Nautin siitä suorastaan. Yliopistoaikana ärsytti paljon enemmän, kun joutui pienillä tuilla elämään, käymään paljon töissä ja tiesi, että väistämättä opinnot venyy, jos meinaa pärjätä rahallisesti pk-seudulla. Silloin olisin halunnut vanhempien tukea paljon enemmän!
Nykyään olen ihminen, joka on todella hyvä rahan käytön suhteen - en tiedä montakaan näin tarkkaa ihmistä, kuin minä. Olisinko oppinut tämän, jos rahaa olisi tullut aina vanhemmilta suoraan tilille? En tiedä. Olen aina iloinnut pienistä jutuista, itse ostetusta tv:stä aina kyniin ja vihkoihin asti. Ja iloinnut myös siitä, kun olen vanhemmiltani saanut pieniäkin lahjoja. En odota mitään suurta, koskaan. Ja silti verotiedot puhuvat nykyään puolestaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samat kokemukset. Olen todella tyytyväinen että opin työelämätaitoja ja priorisointia jo lukioikäisenä.
Jatkan vielä selvennykseksi, että oma osa-aikatyöskentelyni ei vaikuttanut lukiomenestykseeni mitenkään. Saman ajan olisin käyttänyt tietokoneella istumiseen. Toki jos lapsi ei ole ns. akateemisesti lahjakas, voi olla että kaikki paukut pitää laittaa läksyjen tekoon, tukiopetukseen yms. jotta saa sellaiset paperit joilla voi hakea opiskelemaan.
Kaikki nuoret eivät ole samanlaisia.
Noi sun paperis on nykyään vessapaperia.
Oma lukiolainen käy töissä nyt ekan vuoden syksyn, sittn ei enää.
Työssä käynti on omalla tavallan tärkeää, mutt rahan arvoa ei lukiolainen siinä opi yhtään. Syynä on nollaveroprosentti yhdistettynä vanhempien elatusvelvollisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi sun paperis on nykyään vessapaperia.
:D Totta kai ovat, eiköhän kaikkien >10 vuotta sitten ylioppilaaksi kirjoittaneiden paperit ole, arvosanoista riippumatta. Aikanaan tekivät tehtävänsä.
Ei, mutta on saanut joka kesä kunnalta kesäduunin. Nyt on vika vuosi ammattikoulussa ja toivotaan, että nappaa sen jälkeen kun on saanut kokemusta harjoittelusta jne.