Miten et haluaisi kuolla?
Mikä olisi kamalin tapa kuolla mielestäsi?
Mä en haluaisi menehtyä väkivaltaisen hyökkäyksen seurauksena, että yllättäen joku joukko hyökkäis päälle ja pahoinpitelisi kuoliaaksi.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Parkinsonin tauti olisi ehkä pahin tietämäni tapa kuolla voi kestää vuosia, vammautuu ja lopulta tukehtuu kuolemalla.
Tukehtuu kuolemalla?
Itse en haluaisi palaa kuolemalla.
Vanhuuteen, jos olisin laitoshoidossa. En kyllä muutenkaan haluaisi kuolla sairaana sairaalaan.
Paras tapa kuolla on mielestäni itsemurha oikein tehtynä lääkkeillä. Niin saa rauhallisen lopun itselleen juuri silloin kuin haluaa.
Jotenkin todella typerästi. Esim. Kun lähtee ohittamaan toista autoa silloin kun on suuria riskejä käydä pahasti. Ylipäätään kaikki sellaiset missä itse häslää ja käy todella väärin.
Tai sitten vaan joku itsestä riippumaton tilanne, esim joku aika sitten tapahtunut kuoleman tapaus, jossa nainen jäi ralliauton alle.
Enkä haluaisi kuolla niin missä itse aiheuttaisi myös jonkun toisen/toisten kuoleman. Ja se olisi viimeinen ajatukseni.
Jotenkin mua kauhistuttaa ihan älyttömästi ajatus siitä, että kuolisin hukkumalla, mahdollisesti vieläpä kylmään, mustaan veteen (talvella tippuisin vaikka pimeällä jäihin ja jäisin sysimustaan, kylmään tukehtumaan, eksyisin jään alle) ai kauhee.. mielummin vaikka palan, kohtaan väkivaltaisen kuoleman tai mitä tahansa.
Mikä tahansa tukehtuminen on kamala ajatus. Jo pelkästään se tunne, kun pidätät hetken hengitystä niin että sitten vasta hengität kun on pakko, on kamalaa.
Ja ei, se ei auta yhtään että monet kertoo kuinka hukkuminen on "helppo, armelias tapa kuolla" ...joo ehkä siinä vaiheessa, kun taju alkaa lähteä, mutta se vaihe kun happi loppuu, vedät keuhkoihin vettä, yrität yskiä, se hätä, kauhu..
Ensimmäisenä tuli mieleen että en tahtoisi kuolla niin että kamerat kuvaisivat poistumistani tästä maailmasta. Joskus kuulee onnettomuuksista joita kuvataan jopa niin että se häiritsee hoitohenkilökuntaa joka pyrkii paikalle.
Se olisi kauimpana siitä millaista elämää arvostan, ja kuolemanakin tuntuu todella kylmältä ja yksinäiseltä tavalta mennä. ALS ja muutama muu ketjussa aiemmin mainittu vastaus on myös korkealla listalla.
Tukehtumalla, palamalla, murskaantumalla, hukkumalla tai putoamalla korkealta. Myös eläimen syömäksi joutuminen olisi ihan hirveää.
Kukaan ei kuole yksin ja unohdettuna (toivon) .
Jos edes yksi teko (edes pieni sellainen) auttaisi ihmistä hädän hetkellä, niin tässä sellainen!
karkorpe@kk gmail.com
ja tulen luoksesi keskutelemaan ja olemaan vierelläsi.
Vanhuuteen niin, että viimeiset 10 vuotta ei pääse edes sängystä ylös ja on elossa vain keinotekoisesti
Kamalinta olisi kuolla ilman uskoa Jeesukseen.
Lukematta muita vastaan että
puristuksiin hitaasti jääden, kidutukseen tai roviolla polttamalla.
Olisi aika kivuliasta.
Hukkuminenkin pelottaa.
Elävältä haudattuna olisi aika ikävä.
Näistä todennäköisemmistä vaihtoehdoista keuhkoahtaumatauti ja keuhkofibroosi ovat niitä, joihin vähiten haluaisin kuolla. Niihin menee usein ihmisiä mieli kirkkaana, joskus vielä muuten kohtuullisissa voimissa, hitaasti hapenpuutteesta kärsien ja lopulta viimeiseen hapenmuruun asti henkeä kamppailen. Esimerkiksi keuhkosyövässä lopussa ollaan yleensä armeliaan väsyneitä ja lähinnä nukutaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mua kauhistuttaa ihan älyttömästi ajatus siitä, että kuolisin hukkumalla, mahdollisesti vieläpä kylmään, mustaan veteen (talvella tippuisin vaikka pimeällä jäihin ja jäisin sysimustaan, kylmään tukehtumaan, eksyisin jään alle) ai kauhee.. mielummin vaikka palan, kohtaan väkivaltaisen kuoleman tai mitä tahansa.
Mikä tahansa tukehtuminen on kamala ajatus. Jo pelkästään se tunne, kun pidätät hetken hengitystä niin että sitten vasta hengität kun on pakko, on kamalaa.
Ja ei, se ei auta yhtään että monet kertoo kuinka hukkuminen on "helppo, armelias tapa kuolla" ...joo ehkä siinä vaiheessa, kun taju alkaa lähteä, mutta se vaihe kun happi loppuu, vedät keuhkoihin vettä, yrität yskiä, se hätä, kauhu..
Joo, mulle on jäänyt traumat, kun katsoin jonkun Iltiksen videon siitä 5-vuotiaasta pojasta, jonka äiti jätti yksin uimahalliin, kun äiti itse meni saunaan. Uimataidoton poika ajautui altaassa syvemmälle ja sätki, rimpuili ja hyppi siellä veden alla paniikissa kun ilma alkoi loppua. Altaassa oli muitakin ihmisiä aivan vieressä, mutta he eivät tajunneet tilannetta eivätkä seuranneet poikaa. Kun poika lopetti vedenalaisen kamppailunsa (=veti vettä keuhkoihin) ja ajautui hervottomana veden alla jonkun naisen kylkeen, tämä tajusi nostaa pojan ylös.
Poika onneksi selviytyi, mutta mulle jäi iso trauma. Itkin ja mietin sitä videonäkymää varmaan viikon. Ehkä siksikin, kun äitini kertoi, kuinka lapsena kaksi 9v. koulukaveriaan hukkui järveen siten, että uimataitoinen poika meni pelastamaan uimataidotonta kaveriaan ja he hukkuivat molemmat, kun toinen tarrasi paniikissa kiinni. Heidät naarattiin ylös siten, että olivat edelleen kouristuneet puristamaan toisiaan.
En haluaisi hukkua. Etenkään jäiseen veteen. Tästä syystä en koskaan mene jäille, en edes viikkokausien pakkasten jälkeen sydäntalvella.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella typerästi. Esim. Kun lähtee ohittamaan toista autoa silloin kun on suuria riskejä käydä pahasti. Ylipäätään kaikki sellaiset missä itse häslää ja käy todella väärin.
Tai sitten vaan joku itsestä riippumaton tilanne, esim joku aika sitten tapahtunut kuoleman tapaus, jossa nainen jäi ralliauton alle.
Enkä haluaisi kuolla niin missä itse aiheuttaisi myös jonkun toisen/toisten kuoleman. Ja se olisi viimeinen ajatukseni.
Muistan lukeneeni taanoin tapauksesta, jossa vuosia aiemmin mystisesti kadonnut nuorukainen löytyi lopulta autotalon savupiipusta. Miettikää, mikä järjetön tapa kuolla.
Eikö siinä vaiheessa jo kannattaisi irtisanoa sopimus etuajassa, kuin odottaa sitä kaameaa tukehtumis yms. kuolemaa mihin sairaus loppuu. Kai nyt jo lääkäritkin tuollaisessa tilanteessa voisi hieman avittaa, kun toivoa paranemisestakaan ei kerran ole.