Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka koette olevanne keskimääräistä vähemmän kateellisia, kertokaa miksi luulette näin olevan?
27.10.2018 |
Tähän alkuun heti kehoitus; jos koet vähäisen kateellisuuden mahdottomaksi piirteeksi, niin aloita oma keskustelu. Se ei ole tässä nyt aiheena.
Itse koen, että en ylipäätään ole kovin kiinnostunut asioista, jotka on omiaan ruokkimaan kateutta. Kun ei kiinnosta sisustaa, muikistella huuliaan somessa, kerryttää materiaa, "päästä" naimisiin, olla jonkun yhdentekevän ihmisen (tuntemattomat) silmissä kaunis jne.
Meillä ei perheessä koskaan puhuttu arvottaen ihmisistä ja vanhempani ovat myös todella epäkiinnostuneita tavaroista. Ei siis ole ollut sellaista "Mirkun isä on juristi ja niillä on iso vene" -juttuja, vaikka perheystävinä oli juristi joilla on iso vene. Olen vasta aikuisiällä törmännyt ihmisiin ja kokonaisiin perheisiin, jotka saattaa illallisen ajan puhua tavaroista ja ammateista. "Ostin ne gantin verhot, jotka on sillä tosi hoikalla ja kauniilla naapurin Marjatalla katsoin muuten netistä että sen suku pyörittää sitä ja sitä firmaa".. tässä vaiheessa olen jo nukahtanut naama lautaseen.
Olen enemmän kiinnostunut ilmiöistä (tiede, taide, politiikka) ihmisten moraalista ja vaikka esim. kirjoista.
Kommentit (66)
Jännäsri muotoiltu otsikko ap, jos kumminkin aidosti uskot, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät juurikaan ole kateellisia. "Miksi LUULETTE näin olevan"....
Minä en luule, minä tiedän, että en juurikaan ole kateellinen.
Sitä sen sijaan en tiedä, kuinka kateellisia muut ovat. Epäilen, että muutkaan eivät juuri jaksa miettiä muiden asioita kovin perusteellisesti ja ovat siksi enimmäkseen aika vähn kateellisia. Kateellisiakin toki on, mutta en usko sen olevan kovin yleistä!
Minua ei vain kauheasti kiinnosta muut ihmiset yksilöinä. Aina löytyy ihmisiä, joka omaavat taitoja tai ominaisuuksia, joita minulla ei ole - mutta myös ihmisiä, joilla ei ole samaa, mitä minulla.
Lisäksi ajattelen, että jos oikein jotakin haluaisin, voisin panostamalla sen saavuttaa.
Joten kyse on enemmänkin omasta valinnasta ja laiskuudesta.
Ok, musiikillinen lahjakkuus on jotain, joka olisi kiva omata, mutta kaipa siinäkin saa syyttää omaa laiskuuttaan, kun en ole sitä puolta välittänyt kehittää ja tavoitella.
Ps. Ap, kateellinen voi olla monesta asiasta, ei pelkästään varallisuudesta. Varallisuudesta en ole minäkään kade, olen hyvätuloinen ja tulen aivan riittävän mukavasti toimeen, ja älytön rikkaus nyt tuskin on kovin mielenkiintoista. Enemmänkin kadehdittavaa olisi taidoissa ja ominaisuuksissa, jos nyt olisi siis kadehtimiseen taipuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännäsri muotoiltu otsikko ap, jos kumminkin aidosti uskot, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät juurikaan ole kateellisia. "Miksi LUULETTE näin olevan"....
Minä en luule, minä tiedän, että en juurikaan ole kateellinen.
Sitä sen sijaan en tiedä, kuinka kateellisia muut ovat. Epäilen, että muutkaan eivät juuri jaksa miettiä muiden asioita kovin perusteellisesti ja ovat siksi enimmäkseen aika vähn kateellisia. Kateellisiakin toki on, mutta en usko sen olevan kovin yleistä!
Minua ei vain kauheasti kiinnosta muut ihmiset yksilöinä. Aina löytyy ihmisiä, joka omaavat taitoja tai ominaisuuksia, joita minulla ei ole - mutta myös ihmisiä, joilla ei ole samaa, mitä minulla.
Lisäksi ajattelen, että jos oikein jotakin haluaisin, voisin panostamalla sen saavuttaa.
Joten kyse on enemmänkin omasta valinnasta ja laiskuudesta.
Ok, musiikillinen lahjakkuus on jotain, joka olisi kiva omata, mutta kaipa siinäkin saa syyttää omaa laiskuuttaan, kun en ole sitä puolta välittänyt kehittää ja tavoitella.
Ps. Ap, kateellinen voi olla monesta asiasta, ei pelkästään varallisuudesta. Varallisuudesta en ole minäkään kade, olen hyvätuloinen ja tulen aivan riittävän mukavasti toimeen, ja älytön rikkaus nyt tuskin on kovin mielenkiintoista. Enemmänkin kadehdittavaa olisi taidoissa ja ominaisuuksissa, jos nyt olisi siis kadehtimiseen taipuvainen.
Viittasin siihen, että kukaan tuskin osaa sanoa, että miksi ei ole kateellinen. Kun ei ole olemassa geeniä, joka tekee kateelliseksi tai ei-kateelliseksi. Silloin sen arvioiminen, miksi ei ole kateellinen, perustuu valistuneeseen arvaukseen. Siksi kysyin että miksi luulette näin olevan. Se on ehkä vähän murteellinen ilmaisumuoto, en tiedä.
ap
Elämäni ei ole täydellistä, mutta minulle oikein hyvin riittävää. En koe tarvetta vertailla itseäni muihin, ja luulen että se on ainakin mulla syy, miksi en osaa kadehtia muitten elämää.
Olen vaatimattomista oloista, ja jotenkin koen sen hyväksi. Olen introvertti, enkä haluaisi olla missään näkyvässä asemassa, en jaksa mielistellä ihmisiä. En haluaisi isoa lukaalia, koska arvelen tuntevani itseni yksinäiseksi sellaisessa.
En tunnista kalliita automerkkejä tai vaatemerkkejä, koska niillä ei ole merkitystä minulle. Olen pitkään ajatellut, että jossakin vaiheessa näissä merkkitavaroissa se laatu lakkaa maksamasta, ja loppuhinta onkin sitten siitä merkistä tai brändistä maksamista, mikä on mielestäni vähän säälittävää: ihmiset ostavat itselleen arvostusta toisten silmissä ostamalla näitä kalliita tavaroita.
Kuten montaa muutakin tässä ketjussa, taide ja tiede kiinnostavat, kallis materia tai loistokas ura ei.
Kateus syntyy kolmesta muuttujasta:
jollain on jotain jonka haluaisit,
koet ettei toinen ansaitse sitä,
koet, ettet itse voi saada sitä.
Testaa vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus ei ole loogista. Sen takia en ole kateellinen. Aina on kauniimpia, parempia,älykkäämpiä. Olen tyytyväinen itseeni ja otan omasta elämästä irti sen minkä saan. Jos olisin kateellinen,se veisi minulta turhaa aikaa ja saisi ajattelun vääristymään sillä tavoin, etten enää tavoittelisi itse asioita vaan yrittäisin saada muilta pois. Näitäkin olen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kateus syntyy kolmesta muuttujasta:
jollain on jotain jonka haluaisit,
koet ettei toinen ansaitse sitä,
koet, ettet itse voi saada sitä.
Testaa vaikka.
Mä en oikeastaan koskaan ole halunnut mitään, mitä en voi saada. Työtähän moni asia vaatii, mutta pitää elämässä tietenkin jotain tavoitteita ollakin kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jotenkin aika itseriittoinen, kiinnitän ilmeisesti paljon keskimääräistä vähemmän huomiota muiden ihmisten elämiin. Ja tästä johtuen tosi harvoin edes pysähdyn vertailemaan itseäni - sen enempää saavutuksiani kuin puutteitanikaan - muihin.
Tämän seurauksena hyvin harvoin tunnen edes kateuden häivähdyksiä. Tiedostan kyllä, että en ole esim. saanut kaikkea haluamaani ja että monet ovat onnistuneet paljon minua paremmin. Mutta tämä on minun ongelmani, eikä kadehtiminen sitä ratkaisisi millään lailla. Tiedän myös pystyväni yleensä niihin asioihin, mitä todella haluan.
Olen kuin kissa, omahyväinen mutta hyväntahtoinen.
Tiedän, että saavutuksiin ja menestyksiin on ponnisteltava ja uhrattava aikaansa. Lapsuudenperheessäni oli suorittajavanhemmat, halusin rauhallisemman elämän. Haluan käyttää aikani oman mieleni mukaan, en kuluta vaatteisiin tai meikkeihin. En ole kuluttajatyyppi tai materialisti enkä tunne kateuden tunnetta. Jokainen tehköön miten itsestä hyvältä tuntuu. En myöskään ole kamalan aktiivinen ja toiminnallinen. Tykkään syventyä kirjoihin, haluan mukavat puitteet ympärilleni, viihdyn kotona.
Aktiiviset menijät touhutkoon, en vertaile itseäni muihin ja mulle riittää rauhallinen elämä läheisen perheeni parissa. Tärkeintä, mitä voimme toisillemme antaa, on aika ja läsnäolo.N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, etten ole kiinnostunut tavoittelemaan sellaisia asioita mitä moni muu tavoittelee. Arvomaailmani on täysin erilainen. Lisäksi olen huomannut, että kaikilla ihmisillä on pääpiirteittään samat ruumiintoiminnot ja jokaisella on omat ongelmansa. Täydellisiä ihmisiä ei ole, joten ei ole kateuden syytä.
Toisten onni tai materiaalinen hyvä ei ole multa pois, turha siis kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus tulee kasvatuksesta! Itse olen huomannut että jossain perheissä kateutta viljellään vanhempien toimesta ja opetetaan lapsetkin kadehtimaan/arvostelemaan/ruotimaan muiden asioita. Itse olen kasvanut perheessä jossa keskityttiin omiin asioihin, joskus kouluiässä sain ensi kosketuksen kateuteen kun tytöt tappelivat pojista ihan tosissaan. Aikuisena olen huomannut olevani joskus kateellinen ystävälleni hänen vapaa-ajastaan, kun itselläni on ollut kovin ruuhkaisa perhearkivaihe menossa. Tämän sanoinkin ystävälleni ja hän sanoi ymmärtävänsä minua! Itse aina pohdin syitä mahdollisille negatiivisille tunteille, useinhan kateus ei suinkaan johdu kadehdittavasta henkilöstä vaan omassa elämässä on jokin asia epätasapainossa.
Vierailija kirjoitti:
Toisten onni tai materiaalinen hyvä ei ole multa pois, turha siis kadehtia.
Hyvin sanottu, lisäksi siinä menee aika hukkaan. En muista kadehtineeni ketään tai mitään tällä vuosituhannella. Enkä edellisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan osaa kadehtia. Kaikki täällä maapallolla on saatavilla meille kaikille jos vaan halua riittää. Minäkin voisin kouluttautua ja saada huippupalkkaisen työn ja ostella luxusveneitä. Mutta koska olen kouluttamaton ostan sen soutuveneen koska hei, oma valinta kun en käynyt kouluja. Toisille toki asiat on helpompia kuin toisille mutta jos on valmis tekemään töitä sen eteen niin kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon samanlaisia ajatuksia kuin itselläni. Vähän ehkä negatiivisena se, että muiden elämä ei ole kamalan kiinnostavaa ylipäätään, niin vaikea sieltä on mitään yksittäisiä palasia kadehtia.
Raskainta on kateelliset ystävät, joita tunnun keräävään ympärilleni. He kokevat olevansa jossain kilpailussa kaikkea ja kaikkia vastaan koko ajan, ja varmaan se, että minussa ei ole tuota "kilpailuhenkeä" tekee minusta heille hyvän ystävän. Seurassani voi rentoutua, koska minulla ei ole kallista autoa (esim.).
Mutta heille on todella vaikea kertoa esim uusista työpaikoista, matkoista tai mistä vaan, koska he eivät oikeastaan halua, että sinulla olisi noita asioita. Jossain määrin ystävyys perustuu siihen, että olen heitä "huonompi", heidän jossain sisäisessä arvotusketjussa. Jos tämä asetelma jotenkin muuttuu, niin en ole enää mukava, vaan uhka. Kertoilen usein paljon kaikesta epäonnesta ja noloista sattumuksista, koska ne oikeastaan huvittavat minuakin ja tuovat ehkä jotain iloa sitten heille :D
ap
Kuin minun näppikseltäni. Olen samanlainen kanssasi, ap. Elän elämääni enkä liioin kadehdi tai vertaile elämääni muihin, vaan iloitsen ystävieni ilot/suren heidän surunsa. Tosin olen huomannut saman, että minun kanssani viihtyi juurikin tuollaiset kilpailunhaluiset ja vertailevat henkilöt, jotka aivan suoraan kadehtivat milloin mitäkin ympärillään. Minulle he avautuivat avoimesti, koska en kai ollut uhka.
Huomasin vähätteleväni omia ansioitani ja asioitani, olin vaatimaton ja välttelin kertomasta mitään suuria onnistumisiani näille, koska se kateus ja matkiminen harmittivat. Ennemmin tosiaan kerroin kommelluksistani ja satunnaisista vastoinkäymisistä tai pulmista.
Mieheni totesi kerran, että olenko huomannut tätä käytöskuviotani ja enemmän mietittyäni tietoisesti muutin sitä. Aloin vähitellen normaaliksi, rehelliseksi itsekseni näiden suorittajakavereideni kanssa. Aika moni katosi. Enää ei ollut aikaa lähteä kahville tai jutella. Enää minulle ei tilitetty omia ongelmia tai elämänkuvioita, vaan keskustelu muuttui kehuskeluksi omilla saavutuksilla. Tätä ennen minua tituleerattiin nimellä maailman rakkain ystävä.
Jotenkin masentavaa tajuta tämä. Onneksi on jokunen fiksukin ystävä vielä jäljellä.
En ole oikeastaan ikinä kateellinen. Mulle elämä ei ole kilpailu, siinä yksi syy. Olen niin omanlaiseni etten vertaa itseäni muihin. Osaan iloita ja saada mielihyvää myös muiden menestyksestä, kauneudestakin. Olen iloinen jopa sen puolesta joka sai sen mitä itse toivoin, koska niin oli näköjään tarkoitus ja voin kuitenkin iloita siitä että se toinen tuli onnelliseksi. En ole kunnianhimoinen, siinä yksi syy. Haluan että kaikilla on hyvä olla ja jonkun muun hyvä olo on mulle suunnilleen yhtä suuri ilo kuin omani olisi. Tulen iloiseksi aina kun jotain hyvää on maailmassa, oli se sitten mulla tai jollain muulla. Uskon myös Jeesukseen ja hänkin toivoo kaikille hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus syntyy kolmesta muuttujasta:
jollain on jotain jonka haluaisit,
koet ettei toinen ansaitse sitä,
koet, ettet itse voi saada sitä.
Testaa vaikka.
Mä en oikeastaan koskaan ole halunnut mitään, mitä en voi saada. Työtähän moni asia vaatii, mutta pitää elämässä tietenkin jotain tavoitteita ollakin kai.
Ajattelen näin, jos on kateellinen täytyy olla jotain mahdollisuuksia, käsitys, tosiaan voi saada saman.
Olen sopivasti lahjakas, ja koen olevani hyvä ihminen. Olen vaatimattomista oloista enkä tarvitse ulkokultaa että elämäni näyttäisi hyvältä muiden silmissä, vaan elän oman näköistäni elämää ja se tasapaino varmaankin näkyy minusta. Olen aidosti onnellinen ystävieni onnistumisista. Perheessäni muutamat olivat näitä "sehän on oikein pomo siellä ja kato kun noilla on niin kallis auto, ja etkös säkin haluais tuommosen rikkaan kanssa olla ja noillahan on oikein omistusasuntoja, ovat vissiin rikkaita, ja toihan on ollut Nokialla töissä" mutta joo, ei ole mua koskaan kiinnostanut nämä meriitit - tutustun ihmiseen ihmisenä. Työpaikallani minulle kauhisteltiin kun projektissa työskentelin "ison päällikön kanssa ja sehän on tosi rikas ja oikein herraisoherra" mutta ei mulla myöskään ole ollut näitä rokkitähti/näyttelijäfanituksia kuin teininä. Tämmöset julkkikset suhtautuu kovin levollisesti meikäläiseen, kun en ole heistä sen enempää kiinnostunut kuin muistakaan. Ja samalla tavalla voin höpötellä elämän asioista sen siivoojan kanssa töissä - eli ihminen ihmiselle. En ikinä haikailisi toisten puolisoita tai pettäisi omaani. Tämäkin kuuluu mielestäni ajatusmalliin. Sen lisäksi minua hivenen ärsyttää ihmiset jotka korostavat omia meriittejään, niin kuin se vaikuttaisi heidän henkilöönsä - jos olet mulkku ihminen niin ei minua kiinnosta kuinka kalliita asioita olet ostanut taas, mutta jos olet mukava, niin iloitsen kanssasi pienistäkin asioista. Eli en kadehdi koska asiat joita haluan ovat saavutettavissani ja muiden onni ei ole minulta pois. En osaa sanoa onko semmoinen epäreiluuden tunne kateutta? Sitä koen joskus joko itseni tai jonkun muun puolesta - esim huonompi kandidaatti saa työpaikan vääristä syistä.
Kateelliset mielestäni ajattelevat kapeasti. Itse voisin periaatteessa kadehtia "annettuja" ominaisuuksia ja olosuhteita (ulkonäkö, äly, rakastava perhe jne) kuten joku ketjussa jo mainitsikin. Kun mietin vaikkapa upeaa autoa, kotia , huvilaa, matkoja, osakkeita ja muuta vaurautta, niin näen samalla se kääntöpuolen, jota en elämääni halua.
En koe olevani kateellinen esim ystävieni menestyksestä. Saatan silti kokea alemmuudentunnetta jotakuta kaunista kohtaan koska olen ruma. Tykkään vähän erilaisista asioista ja olen enemminkin kiinnostunut musiikista ja kirjallisuudesta, politiikasta yms pohdiskelusta. Toki puen itseäni miellyttävät vaatteet, mutta en siksi että olisin kateellinen jollekulle toiselle ja siksi hankkisin samanlaiset vaatteet. Tunnen ulkopuolisuutta ystäväpiirissäni, koska he ovat todella urakeskeisiä ja materialistisia.