Mahdottomien oppilaiden vanhemmat

Eikö kukaan myönnä?

Samaa olen miettinyt. Koskaan näitä vanhempia ei näy koulun tapahtumissa tai vanhempainilloissa. Ei taida lapsen asiat paljoa kiinnostaa.

Itselläni on kotona rauhallinen ja helppo lapsi. Koulussa hän on levoton hölöttäjä ja sääntöjen kiertäjä. Ollaan puhuttu, enkä tiedä mistä se johtuu. Harrastuksessa hän on usein kapteeni, koska häneen voi luottaa ja häneltä ei mene hermot koskaan. Koulussa hän selkeästi stressaa ja häiriköi. Ei luultavasti kiroile tai haistattele, mutta on kovis ja heittää lörinäksi. Ei kiusaa muita ja toimii usein erotuomarina konflikteina. Fiksu poika, mutta joku kouluasiassa mättää.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kotona rauhallinen ja helppo lapsi. Koulussa hän on levoton hölöttäjä ja sääntöjen kiertäjä. Ollaan puhuttu, enkä tiedä mistä se johtuu. Harrastuksessa hän on usein kapteeni, koska häneen voi luottaa ja häneltä ei mene hermot koskaan. Koulussa hän selkeästi stressaa ja häiriköi. Ei luultavasti kiroile tai haistattele, mutta on kovis ja heittää lörinäksi. Ei kiusaa muita ja toimii usein erotuomarina konflikteina. Fiksu poika, mutta joku kouluasiassa mättää.

Olen käynyt jokaisen vanhempainillassa ja ollut aina mukana piplaloissa ja talkootöissä. Siis vapaaehtoisena valvojana, myyjänä yms.

Kuulehan ap.

Ymmärrän kyllä, että olet huolissasi lapsesi oppimismahdollisuuksista. Oikea taho keskustella asiasta on luokanvalvoja ja koulun rehtori. On kunnan velvollisuus järjestää luokkaan tarpeeksi avustajia, että oppiminen sujuu.

Käsityksesi erityisoppilaista on kammottava. Likikään aina kyse EI ole häröilystä, esimerkiksi oma as-lapseni on arka ja hiljainen ja tarvitsee apua lähinnä oman toiminnan ohjauksessa eli tehtävien hahmottamisessa ja siinä, että tehtyään tehtävät osaa jatkaa eteenpäin.

Ja niidenkin kohdalla, joilla ON kyse käytöshäiriöistä, kyse ei likikään aina ole vanhemmista. Häröilyä voi aiheuttaa valtavan moni eri asia, osa on neurologisia synnynnäisiä vikoja, joille vanhemmat eivät juurikaan mitään voi, töistä keskellä koulupäivää.

Moni erityisoppilas on sitä paitsi nykyään pakkointegroitu normiluokkaan vastoin omaa tai vanhempiensa tahtoa.

Kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen lisäkustannukset itse, ja voinent jopa vihasi keskellä ymmärtää, että erityisluokka - jossa on siis opettaja ja 1-2 avustajaa ja kymmenen lasta - ON kalliimpi kuin normiluokka, jossa on parisenkymmentä lasta ja yksi työntekijä.

Joten ap, on ihan turha haukkua erityisoppilaita ja heidän vanhempiaan, koska heidän intressinsä ei ole ristiriidassa sinun intressisi kanssa. Hekin toivovat lapsensa ennen kaikkea oppivan koulussa. Jos koulupäivä menee risaksi, se ei ole erityisoppilaidenkaan etu millään tavalla.

Minun poikani on ollut se hölöttäjä koko ala-asteen ajan. Vasta viidennellä luokalla asia alettiin ottamaan tosissaan. Olen tukenut pojan koulunkäyntiä kaikin mahdollisin tavoin, yrittänyt saada opettajia ymmärtämään tai vähintäänkin yrittämään. Lopulta poika pääsi tutkimuksiin, kun vaadin poikani siirtämistä pienryhmään ja todella ihana erityisopettaja otti ohjat käsiin saman tien.

Neurologin testeissä löytyi adhd- tyyppisiä havannointi vaikeuksia. Isossa osassa käytökseen on vahvasti vaikuttanut ympäristö, vuosia kestänyt erittäin negatiivinen suhtautuminen aikuisilta ihmisiltä! Kun opettajalla ei ole taitoa kohdata erityislasta niin kädet nostetaan totaalisesti ylös.

Noniin, poika on nyt yläasteella, on saanut lääkityksen ja ihan eri poika.

Syyllisiä on kai turha etsiä, jokainen yrittää parhaansa. Minusta tärkeintä on se, ettei yksikään lapsi pääse syrjäyttämän jo peruskouluvuosina vaan on jokin valo mitä seurata ja se voi johtaa vaikka minne.

Ymmärrän kyllä teitä normilasten vanhempia, olkaa yhteydessä opettajaan, vaatikaa erityisopettajaa tulemaan tunneille mukaan ja ohjaamaan näitä sankareita. Jos ei mitään tapahdu niin sitten rehtoriin.

Komppi viitoselle ja kuutoselle. Minunkin lapseni integroitiin väkisin normaaliluokalle, koska se on halvempi. Valitusprosessi on vetämässä ja joka ainoa päivä murehdin ja stressaan, miten päivä on sujunut. Ei niinkään siksi, että lapseni olisi vaaraksi, sitä hän ei ole, mutta totta kai keskittymisen ongelmat ja hölötys haittaavat hänen ja muiden oppilaiden keskittymistä.

Oma poikani oli koko ala-asteen pienluokalla. Siirtyi ns normaaliluokkaan yläkoulussa. Siellä ne ongelmat vasta alkoivat. Te oikeasti kuvittelette että omat lapsenne käyttäytyvät aina korrektisti vaikka eivät niin oikeasti käyttäydy. Kiusaaminen yms alkoi normaaliluokassa, joten ehkä sinunkin ap kannattaisi miettiä mitä lapsellesi puhut.

Tuo vastauksesi, joka alkaa oikein "kuulehan"... 

Siinä on koko tämän maan lastenkasvatuksen, nuorisotoimen ja koululaitoksen perusongelma yhdessä viestissä. Kaikki ymmärretään, millekään ei voi mitään, ketään ei saa vaan mitenkään ja normaali työrauhaa vaativa asenne on "kammottava". Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen! 

Kyllä ihmisellä on vastuu tekemisestään, nuorellakin ja vanhemman tehtävä on vaatia ja valvoa vastuuta.

On kuitenkin iso ero sillä, onko joku lapsi keskittymiskkyvytön ja vilkas ja tai sitten täysin rajaton haistattelija ja kiusaaja. Meillä on koulussamme erityisluokka, johon laitetaan nimenomaan ne häiritsijät, jotka eivät kunnioita koulun sääntöjä eivätkä auktoriteetteja ja ovat käytännössä lähes vaaraksi muille oppilaille (tuhoavat töitä, haistattelevat, tönivät, tuhoavat koulun omaisuutta jne). Nämä oppilaat ovat juuri niitä, joiden kotitausta mahdollistaa tällaisen esim. vanhemmat eivät välitä, eivät ole paikalla koskaan, ovat alkoholisteja tai muuten lapselle vahingollisia tai sitten tämä nykyajan iso vitsaus, pyrkivät olemaan lapselle kavereita eivätkä näe lapsessa mitään vikaa vaan aina on vika muissa, huonoissa kavereissa, ilkeissä opettajissa tms.

Ap, ymmärrän huolesi, koska jaan sen saman päivittäin vääntäessäni käytöshäiriöisten lasten kanssa. Erityisluokka on täynnä ja toisaalta sinne ei mielellään pyritä laittamaan lapsia, jotka eivät ole tehneet mitään rikollista, koska seura siellä on aika tavalla tuttu poliisin kanssa. On myös opettajasta turhauttavaa vääntää joka tunti vaikkapa siitä, ettei seinille piirretä, että roskiksia ei kaadeta, kaveria ei tönitä, toiseen ei kosketa eikä haistatella, kiroilla tai muuta huomiohakuista toimintaa. Monesti tällaisten vanhemmat ovat - jos ylipäätään heitä tavoittaa - joko täysin luovuttaneita itse tai sitten ärhäkkäästi sitä mieltä, että vika on systeemissä, koulussa, opettajissa ja oma kullannuppu on uhri. Lisäksi tällaiset vanhemmat aika usein torpedoivat mahdollisuuden siirtää lapsi erityisluokkaan, jos siellä sattumalta olisikin tilaa tai joku toinen yritetty integroida tavalliseen opetukseen.

Ja sitten se isoin ongelma: erityisluokat ovat täynnä näitä käytöshäiriöisiä eikä uusia pystytä sijoittamaan, koska siitä tulisi helposti normaalikokoinen, täysin rajaton luokka. Kannattaa pommittaa rehtoria ja opetuspäällikköä.

Erityisluokkaan ei suinkaan vaan tungeta käytöshäiriöisiä oppilaita ihan senkin takia että pitää olla diagnoosi ja eri lausuntoja pienluokkaan pääsemiseen. Eli sinne ei laiteta ketä tahansa suunsoittajaa joka ärsyttää opettajaa. Lapseni oli sellaisessa ja häntä lukuunottamatta muut oppilaat olivat maa han muu tta jia, joilla oli huomattavia käytösongelmia. Ihmettelen tätä koska oikeasti jouduimme tekemään kaikkemme että hiljainen ja fiksu poika (oli tietysti diagnoosi yms) ilman em ongelmia pääsisi pienluokalle.

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan ap.

Ymmärrän kyllä, että olet huolissasi lapsesi oppimismahdollisuuksista. Oikea taho keskustella asiasta on luokanvalvoja ja koulun rehtori. On kunnan velvollisuus järjestää luokkaan tarpeeksi avustajia, että oppiminen sujuu.

Käsityksesi erityisoppilaista on kammottava. Likikään aina kyse EI ole häröilystä, esimerkiksi oma as-lapseni on arka ja hiljainen ja tarvitsee apua lähinnä oman toiminnan ohjauksessa eli tehtävien hahmottamisessa ja siinä, että tehtyään tehtävät osaa jatkaa eteenpäin.

Ja niidenkin kohdalla, joilla ON kyse käytöshäiriöistä, kyse ei likikään aina ole vanhemmista. Häröilyä voi aiheuttaa valtavan moni eri asia, osa on neurologisia synnynnäisiä vikoja, joille vanhemmat eivät juurikaan mitään voi, töistä keskellä koulupäivää.

Moni erityisoppilas on sitä paitsi nykyään pakkointegroitu normiluokkaan vastoin omaa tai vanhempiensa tahtoa.

Kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen lisäkustannukset itse, ja voinent jopa vihasi keskellä ymmärtää, että erityisluokka - jossa on siis opettaja ja 1-2 avustajaa ja kymmenen lasta - ON kalliimpi kuin normiluokka, jossa on parisenkymmentä lasta ja yksi työntekijä.

Joten ap, on ihan turha haukkua erityisoppilaita ja heidän vanhempiaan, koska heidän intressinsä ei ole ristiriidassa sinun intressisi kanssa. Hekin toivovat lapsensa ennen kaikkea oppivan koulussa. Jos koulupäivä menee risaksi, se ei ole erityisoppilaidenkaan etu millään tavalla.

Kummasti näitä häröilijöitä on vuosi vuodelta enemmän.

Lapseni luokalla on 5-6 poikaa, joiden paimentamiseen menee iso osa open ajasta. Se on niiltä muilta oppilailta pois.

Tarkkailuluokat takaisin.

Niin ja kyse on 9-10-vuotiaista.

Teen työtä lastensuojelussa ja asiakkainani on tosi paljon näitä käytöksellä oirehtivia lapsia ja nuoria. On totta, että usein voidaan katsoa vanhempien suuntaan ja miettiä perheen vuorovaikutuskuvioita ja sitä, miten lapselle on oltu läsnä. Kuitenkin päinvastoin kuin täällä usein luullaan, aika usein näiden pahimpien häiriköideb perheissä on olleet todella tiukat rajat lasten ollessa pieniä. Mutta välittämistä on puuttunut. Lasta ei ole nähnyt omana itsenään eikä hänellä ole ollut arvoa. Häntä ei ole kuultu eikä juuri hellitty. Toki on myös näitä "kaverivanhempia", mutta heidän lastensa ongelmat harvoin ovat ihan tämmöisiä.

Mutta paljon on ihan tavallisia perheitä, johon on syntynyt lapsi, jolla ilmenee neuropsykiatrisia ongelmia. Perheet yrittävät jaksaa. Tutkimuksia on vaikea saada, kuntoutuksiin on pitkät jonot. Arki on todella kuormittavaa. En kuitenkaan sano, et pitää vaan sietää tilannetta. Nimenomaan ei pidä. Pitää viestittää rehtorille, että asia on sietämätön ja epäreilu muille oppilaille. Nämä oireilevat nuoret tarvitsevat itsekin oikeanlaisen luokkamuodon. Eivät hekään opi tavallisessa luokassa. Tarpeeksi kun tulee valitusta, joutuu rehtori ottamaan sen huomioon ja joutuu vaatimaan lisää resursseja joko omaan kouluun tai sitten nuorten siirtoa muualle. Ei pidä tyytyä vaan valitettavasti pitää vaatia!!

Miksi suomalaiset aina suostuvat kaikkeen? Ottakaa lapsi pois koulusta ja kehottakaa muita vanhempia tekemään samoin. Olkaa mahdollisimman hankalia

Jonkinlaista heitteille jättöä koulun puolelta. Oma poikani alkoi häiriköidä yläkoulussa. Vain muutamilta opettajilta tuli wilma-viestejä häiritsevästä käytöksestä ja kun kotona juteltiin, selitti poika että noilla tunneilla on kova melu muutenkin eikä opettaja osaa opettaa. Ajattelimme asian olevan kunnossa. Keväällä sitten tuli kutsu tapaamiseen missä paljastui että poika aiheuttaa paljon häiriötä kaikilla tunneilla. Nuo pari opettajaa jotka olivat asiasta kertoneet olivat saaneet luokkaan avustajan tai poika opiskeli resurssiopettajan kanssa. Muilla tunneilla poika jatkoi häiritsemistä. Meille tuli yllätyksenä että ongelmat olivat niin laajoja eikä meitä tiedotettu ollenkaan. Koulun asenne oli hyssyttelevä ja pojalle annettiin monia vaihtoehtoja kuinka hän voisi parantaa suorituksiaan. Seuraavana vuonna meno jatkui ja taas kysyttiin pojan mielipidettä. Viimeiseksi ehdotettiin pienryhmään siirtymistä, jota me vanhemmat puolsimme mutta poika sanoi ei, joten jatkaa entiselle luokalla jossa on parhaat kaverit. Muu luokka on kääntynyt poikaa vastaan eikä hän pääse esim. Ryhmätyöryhmiin jos kaverit eivät ole paikalla.

Eikö niitä häiriköitä voisi vaan piestä hiljaiseksi? Niin ennekin tehtiin ihan opettajan toimesta ja kaikilla oli rauha maassa. Poliisihan sen homman hoitaa kuitenkin sitten joidenkin vuosien päästä.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlaista heitteille jättöä koulun puolelta. Oma poikani alkoi häiriköidä yläkoulussa. Vain muutamilta opettajilta tuli wilma-viestejä häiritsevästä käytöksestä ja kun kotona juteltiin, selitti poika että noilla tunneilla on kova melu muutenkin eikä opettaja osaa opettaa. Ajattelimme asian olevan kunnossa. Keväällä sitten tuli kutsu tapaamiseen missä paljastui että poika aiheuttaa paljon häiriötä kaikilla tunneilla. Nuo pari opettajaa jotka olivat asiasta kertoneet olivat saaneet luokkaan avustajan tai poika opiskeli resurssiopettajan kanssa. Muilla tunneilla poika jatkoi häiritsemistä. Meille tuli yllätyksenä että ongelmat olivat niin laajoja eikä meitä tiedotettu ollenkaan. Koulun asenne oli hyssyttelevä ja pojalle annettiin monia vaihtoehtoja kuinka hän voisi parantaa suorituksiaan. Seuraavana vuonna meno jatkui ja taas kysyttiin pojan mielipidettä. Viimeiseksi ehdotettiin pienryhmään siirtymistä, jota me vanhemmat puolsimme mutta poika sanoi ei, joten jatkaa entiselle luokalla jossa on parhaat kaverit. Muu luokka on kääntynyt poikaa vastaan eikä hän pääse esim. Ryhmätyöryhmiin jos kaverit eivät ole paikalla.

Tuo on varmasti ollut järkytys jos kotona ei ollenkaan käytös näkynyt. Kirjoitin aiemmin kuinka lapseni olo pienluokalla, pojan opettaja toukokuussa kertoi että poika on todella myöhässä matematiikassa. Eikö hän oikeasti voinut kertoa esim maaliskuussa? Pienluokalla käydään usein tunteja fiiliksen mukaan joten vanhempien on vaikea tietää missä mennään.

Mun lapsella on tourette, add ja nyt epäillään bipoa. Kasvatettu on, mutta se ei vaan toimi. Arvaa tykkäänkö, kun lapsi siirrettiin normi luokalle? Ei, en tykkää yhtään. Otti kierroksia hirveästi lisää, kun joutui isoon luokkaan eikä voi keskittyä enää senkään vertaa.

Työskentelen varhaiskasvatuksessa, josta nämä erityislapsrt jatkavat kouluun. Suurimmalla osalla ongelmat ovat nähtävissä jo alle kouluikäisinä. Valitettavan suuri osa vanhemmista on sitä mieltä, että heidän lapsessaan ei ole mitään "vikaa". Näissä tapauksissa tukea tarvitseva lapsi jatkaa lähes aina normaaliluokkaan jatkamaan niiden lasten häiriköintiä, joita on häirinnyt jo päiväkotivuodet. Sitten on toki näitä lapsia, joiden ongelmat haittaavat lähinnä lasta itseään. Näissä tapauksissa kuitenkin lähes aina vanhempi on valmis ottamaan tukea lapselleen. Olen monet taistelut taistellut tukea tarvitsevien lasten puolesta ja saadakseni toisille lapsille rauhallisen kasvatusympäristön, mutta yleensä turhaan. Päivähoidossa ei ole resursseja vastata edes niiden lasten tarpeisiin, joiden perheet epätoivoisesti apua haluavat. Saati niiden, joiden lapsi on vain "villi" ja varhaiskasvattajat huonoja. Ongelmien kieltäminen jatkuu varmasti lapsen mennessä kouluun. Mikä sitten auttaa ? Olen huomannut, että on yksi toimintatapa millä on mahdollista saada oma lapsi pois häirikön luota. Valittaminen. Kun päiväkodissa vanhemmat jatkuvasti valittavat johtajalle ja tämän johtajille voi tulla muutos. Häiriköivä lapsi siirretään sellaiseen ryhmään, jossa vannhemnat eivät valita. Tai valittavien vanhempien lapset siirretään turvaan toiseen ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on teini-ikäinen. Tietysti kotona tulee välillä tunteet pintaan ja saa vääntää oman huoneen siivouksesta. Koulussa on kuitenkin kiltti ja tunnollinen oppilas. Tai ainakin pyrkii olemaan.

Heidän luokalleen on nyt integroitu kaksi erityisluokan poikaa. Nämä pojat haistattelevat, kettuilevat, paiskovat tavaroita, eivät pysy paikallaan jne. Tänään kuvistunnilla olivat rikkoneet toisen oppilaan työn.

Opettajalla menee kaikki aika näiden kahden ja heidän fanilaumansa paimentamiseen. Lapseni kaveri on vahvistanut tämän, että meno luokassa on aivan järkyttävää.

Montako aikuista yhteen luokkaan tarvitaan jotta nämä integroidut saadaan ruotuun? Ja tiedoksi, että ihan kantasuomalaisista kyse.

Haluaisin tiedustella sinulta, jolla on tällainen lapsi. Miten tuohon tilanteeseen on ajauduttu? Puuttuuko teiltä kotoa kaikki säännöt vai onko lapsen lapsuus ryypätty ja nyt hän purkaa sinun aiheuttamaasi pahaa oloa koulussa?

Vereni kiehuu taas tämän viikon jäljiltä. Ei ollut minun lapseni työ, joka tuhottiin. Mutta järkyttävää toimintaa silti päivästä toiseen. Ja meidän pitää vaan ymmärtää ja olla ”yhteisönä tukena näitä nuoria varten”. Hitto vie! Olen omaani tukenut ja hänestä on sen vuoksi tullutkin ihan tavallinen! Se pitää aloittaa jo vauvana eikä silloin, kun pojat ovat teinejä.

No, ei tämä mitään uutta ole. Omakin kuvaamataidon työni tuhottiin ihan penskana yhden vanhemman, läskin spesiaali-tytön jalkojen alle. Se oli 8-vuotiaana tiukka paikka.