Vihaan isääni.
Nykyään tosiaan vihaan. Ennen pidin häntä kuitenkin tärkeänä, rakastin ja säälin häntä koska ajattelin että taustalla voi olla oma paha olo, mutta kun kamala käytös ja haukkuminen jatkuu vuodesta toiseen, jäljelle jäi vain viha. En halua nähdä hänen naamaansa. En kestä sitä. Vähättelee tekemisiäni koko ajan, haukkuu, on välinpitämätön, sanoo etten saavuta sitä ja tätä elämässäni, puhuu minusta pahaa tai on muuten vaan todella kylmä.
Vaikka hän kuinka on isäni, on kyseessä niin kamala tyyppi, etten vaan tunne muuta häntä kohtaan enää kuin pelkkää vihaa. En malta odottaa, kunnes saan asiani järjestettyä siten, että ei tarvitse olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Piti nyt vaan avautua jonnekin.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Mulla samanlainen tai vielä pahenpi (väkivaltainen) isä. Mikä riemu ja onni ja vapsus, välit olleet jo 12 vuotta poikki! En ikinä enää päästä tuota psykoa elämääni.
Joo. Mun isä ei käytä fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä. En enää oletakaan, että hän olisi mulle muuta kuin ilkeä, kylmä ja välinpitämätön, mutta silti se sattuu. Onneks sun ei tarvi enää katella tommosta.
Ap
Minun isä on lapsesta asti ollut minua kohtaan hyvin kylmä ja etäinen. Aina arvostelemassa negatiivisesti ja minusta ei ole mihinkään, veljeni taas oli loistava ja täydellinen lapsi... Veli oli loistava jääkiekossa, loistava koulussa ja loistava joka asiassa. Minun harrastuksiini ei ollu ikinä varaa eikä minua kannustettu millään tavalla. Minä jouduin tekemään kotityöt, koska olen tyttö, äiti kuori jopa veljelle perunat lautaselle.
Olen katkera molemmille, mutta isä oli se, joka oli enemmän äänessä. Nykyään meillä on hyvin kylmät välit enkä todellakaan edes yritä mielistellä enää. Olkoot alkoholisoitunut ukko rypemässä siellä itsesäälissään.
Tsemppiä! Mulla samanlainen tai vielä pahenpi (väkivaltainen) isä. Mikä riemu ja onni ja vapsus, välit olleet jo 12 vuotta poikki! En ikinä enää päästä tuota psykoa elämääni.