Te jotka olette tavanneet puolisonne jossain muualla kuin tarkoituksella "deitti/isku"paikassa, miten asiat etenivät suhteeseen asti?

Baarista, töistä, koulusta ja netistä taitavat suomalaiset useimmiten löytää kumppanin. Jostakin olen lukenu, että Suomessa on ns. deittailukulttuuri lapsen kengissä.

Ihan vain juteltiin ja siitä sitten huomattiin, että kiinnostaa tavata uudestaankin. Sovittiin tapaaminen samaan paikkaan toiselle päivälle muutamia kertoja, kunnes luottamusta oli kertynyt sen verran, että vaihdoimme puhelinnumeroita. Siitä se sitten lähti todenteolla etenemään. 

Vierailija kirjoitti:

Avatkaa vähän tätä "siitä se sitten lähti" - niin miten lähti? Yritän juuri tuohon tilanteeseen kysyä neuvoja!

Siitä se sitten lähti eli yhteydenpito tiivistyi ja edettiin fyysisestikin, kun se molemmista tuntui sopivalta. Ei näihin mitään kikkailuja tarvita. Antaa vaan asioiden tapahtua omalla painollaan. Oikean ihmisen kanssa se luonnistuu melkein itsestään. 

Mun mies löytyi kivasti exän kautta. Olivat kavereita ja tunsin siis hänet hyvinkin melko pitkään ennen mitään suhdetta. Erosimme tahoillamme ja näimme toisiamme yhteisten ystävien kautta aika usein. Keskustelimme paljon kaikesta ja jossain kohtaa totesimme, että meidänhän tässä pitäisi seurustella. Tähän kaikkeen meni varmaan pari kolme vuotta. Sitten hommat etenikin vauhdilla. :D Olemme edelleen yhdessä 12 vuoden jälkeen.

Ihan kuin Fingerporissa: https://www.kaleva.fi/sarjakuvat/fingerpori/2204055

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasimme bussipysäkillä. Lähes joka aamu oltiin samaan aikaan siellä. Jossain vaiheessa alettiin juttelemaan ja huomattiin, että juttua riitti ja riitti. Sitten vaan päätettiin, että mennään illalla lenkille. Yli 30 vuotta ollaan oltu yhdessä.[/quote

Kuinka romanttista.

Niinpä. Nykyään naiselle ei kelpaisi bussia käyttävä mies. Oma auto pitää olla, millä nainenkin pääsee töihin, ennen kuin mies ostaa hänelle oman. 😁

Edellisen seurustelukumppanini tapasin eräässä netin keskusteluryhmässä (sellainen, mihin vaadittiin kirjautuminen). Sinne muodostui "sisäpiiri", johon kuului meidän lisäksemme muutama muu, ja riippuen asuinpaikoistamme aloimme tutustua toisiimme myös livenä. Kyseinen mies kiinnosti minua, mutta siellä ei koskaan puhuttu parisuhdestatuksesta, joten en tiennyt onko hän vapaa. Ensimmäiseen yhteiseen tilaisuuteen, jossa tapasimme, hän tuli naisen kanssa (kyseessä oli siis siihen harrastukseen liittyvä tilaisuus, ei meidän kahdenkeskinen) enkä vieläkään tiennyt, ovatko he pari vai oliko hän vain tarjonnut naiselle kyydin.

Sitten tuli isompi harrastukseen liittyvä tapaaminen kauempana meidän kummankin asuinpaikoista ja hän ehdotti, että lähtisimme sinne porukalla. En muista tuliko samaan kyytiin meidän lisäksemme yksi vai kaksi muuta ihmistä. Siellä hän majoittui minun viereiseen huoneeseen, sellaiseen ettei välissä ollut edes ovea, vain oviaukko. Illalla hän halusi tulla toivottamaan hyvää yötä ja halasi pitkään. Mutta siinä kaikki. Minä tunsin, että hän on kiinnostunut ja hän aivan varmasti tiesi minun olevan kiinnostunut. Paluumatkalla muut (tai se kolmas samassa autossa ollut) ihminen meni huoltsikalta edellä autolle ja me pysähdyimme tuulikaappiin ja hän puristi minut tiukkaan halaukseen.

Seuraava tapaamisemme olikin sitten kahden kesken ja vaikka en yksityiskohtia enää muistakaan, niin molemmat tiesimme, että mistä on kysymys. Seurustelimme nelisen vuotta kunnes hän hävisi elämästäni vähän samaan tapaan kuin siihen tulikin eli yhtäkkiä tapaamiset vain harvenivat ja lopulta ei enää tavattu. Yhteinen ystävä kertoi sittemmin, että nainen, jonka kanssa olin hänet ensimmäisen kerran nähnyt, on hänen pitkäaikainen on/off-kumppaninsa, ja että pian eromme jälkeen heidät oli taas nähty yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelukaveri pyysi apua fysiikan laskareihin. Aluksi laskettiin siivosti tehtäviä, mutta sitten pikkuhiljaa painopiste siirtyi kokonaan muuhun toimintaan. Oli kivaa ja mitä enemmän tutustuttiin, sitä paremmin viihdyttiin yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kihloihin ja puoli vuotta siitä naimisiin.

Kumpi teki aloitteen siihen muuhun?

Pitääkö tällaista edes kysyä, tottakai mies tekee aina aloitteet ja nainen vaan nauttii kyydistä.

Mä oon naisena ollut seksin suhteen se aktiivisempi, joka käy päälle :D miehet olleet jotenkin niin jännittyneitä ressukoita.

Suhteen aloitukseen olen vain kerran uskaltautunut tekemään ensi liikkeen ja pakit sain. Muuten miehet on olleet aina aktiivisempia sen suhteen.

Yksi mies oli koulukaveri ja monta kuukautta roikkui perässä vaikka tein heti selväksi etten halua suhteeseen hänen kanssaan. Oli aika sitkeä ja sit ihastuin itsekin.

Työpaikalta löytyi kolme. Nykyinen on exän kaveri, oltiin kumpikin pitkään jo ihastuttu toisiimme vaikka oltiin suhteissa.

Yhdeltä deittipalstalta tuli yksi miespuolinen kaveri, jonka kanssa ei ole ikinä mitään tapahtunut ja hän on ollut ystävä jo yli 10 vuotta.

Minä en koskaan ole ollut missään tinderissä tai vastaavassa.

Joka ikinen kerta olen miehen löytänyt ihan sattumalta, irl.

Kolme on ollut sellaista joiden kanssa seurusteltiin, siis pitemmän aikaa kuin vain joitain viikkoja.

Emme kyllä kenenkään kanssa ole mitään erikseen sopineet, siihen vain on päädytty että yhteen on jääty. Jos toinen ei tuntunut oikealle erottiin.

Sitä tapailtiin, käytiin ulkona, tehtiin mitä tehtiin ja tutustuttiin. Siitä se lähti omalla painollaan.

Tämä viimeisin tapaus on nyt sitten aviomieheni. Yhteisen kaverin kotona tavattu.

Bändimme laulajan, vaimon luokkatoverin kotibileissä tavattiin. Päädyttiin rinnakkain istumaan ja alettiin vain jutella. Se yö nukuttiin vierekkäin siskonpedeillä, ihan kiltisti, mitä nyt vähän halailtiin ja pussailtiin. Aamulla kyyditsin neitokaisen kotiinsa. Siitä se lähti, alusta saakka oli selvää että katsotaan mitä tästä tulee. Taisi olla molemmilla sopivasti ns. haku päällä. Vuoden päästä mentiin kihloihin, siitä vuoden päästä oli häät. Naimisissa on oltu 35 vuotta.