Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette tavanneet puolisonne jossain muualla kuin tarkoituksella "deitti/isku"paikassa, miten asiat etenivät suhteeseen asti?
23.10.2018 |
Vaikeaa tuntuu alkaa ehdotella esim. harrastus- tai työkaverille. Kun muutenkin ollaan selvinpäin, on kasvojen menettämisen pelko, pakko tulla toimeen jatkossakin.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa tuntuu alkaa ehdotella esim. harrastus- tai työkaverille. Kun muutenkin ollaan selvinpäin, on kasvojen menettämisen pelko, pakko tulla toimeen jatkossakin.
Ei mulle työkaveri mitään ehdotellut. Änkesi seuraan vain jatkuvasti ja puhui ja höpötti ja lopulta oltiin sielunkumppaneita.
Niin olihan tää nyt vitsi? :D
Ei ollu.
Puoli vuotta siihen meni että kiinnostuin äijästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sivaripoika alaisenani, ja yhtenä päivänä hän kertoi treffaneensa mukavan tytön liikennevaloissa. Minä vähän ajattelin, että mikä juttu tuokin on, mutta totisesti, hän toi tytön töihin näytillekin. Mukava ja kaunis nuori nainen kerrassaan!
Itse löysin vaimoni opiskelijabileistä. Ensimmäisellä kerralla kävelimme yhdessä keskustan ravintolasta kohti opiskelija-asumuksia. Toisen kerran treffasimme seuraavissa bileissä, mistä siirryimme minun boksiini yöksi.
tein toista työtä Kioskilla. Mieheni kävi siellä asiakkaana ja alettiin juttelemaan. Kerran hän pyysi minua kahville ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu naimisissa 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukaveri pyysi apua fysiikan laskareihin. Aluksi laskettiin siivosti tehtäviä, mutta sitten pikkuhiljaa painopiste siirtyi kokonaan muuhun toimintaan. Oli kivaa ja mitä enemmän tutustuttiin, sitä paremmin viihdyttiin yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kihloihin ja puoli vuotta siitä naimisiin.
Kumpi teki aloitteen siihen muuhun?
Pitääkö tällaista edes kysyä, tottakai mies tekee aina aloitteet ja nainen vaan nauttii kyydistä.
Nykyään ei ole mitään väliä kuka aloitteen tekee. Pääasia että joku tekee.
Oltiin sairaalassa potilaina yhtä aikaa. Juteltiin paljon kahdestaan. Vaihdettiin sitten kotouttamispäivänä numeroita. Ei mitään isompaa värinää. Sitten yhtenä päivänä puhelin soi ja ollaan oltu pian kymmenen vuotta yksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avatkaa vähän tätä "siitä se sitten lähti" - niin miten lähti? Yritän juuri tuohon tilanteeseen kysyä neuvoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa tuntuu alkaa ehdotella esim. harrastus- tai työkaverille. Kun muutenkin ollaan selvinpäin, on kasvojen menettämisen pelko, pakko tulla toimeen jatkossakin.
Ei mulle työkaveri mitään ehdotellut. Änkesi seuraan vain jatkuvasti ja puhui ja höpötti ja lopulta oltiin sielunkumppaneita.
Niin olihan tää nyt vitsi? :D
Ei ollu.
Puoli vuotta siihen meni että kiinnostuin äijästä.
Vanha tuttu väsytystaktiikka, nainen sitten lopuksi puuskahtaa että "ähhh no aletaan sit!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän kanssa oli yhteisiä tuttuja, kun heidän kautta tutustuttiin. Olin 17v ja kirjoitin kirjeen, jossa kerroin ihastuneeni. Ex soitti ja sovittiin treffit. Ei ollut kännyköitäkään tuolloin vielä. Yhdessä oltiin 20 vuotta.
Miesystäväni tapasin töissä. Viisi vuotta oltiin työkavereita kunnes huomasin ilahtuvani aina kun näin hänet. Kaukoihastusta kaksi vuotta ja sitten parit bileet, jossa työkavereita ja tämä mies. Siellä parit suukot ja tanssi. Sitten ihan selvinpäin mieheltä tuli kaipausviesti ja sen jäljeen kerroin tunteeni. Suhde alkoi.
No, ihastuin vähitellen ja sitten pitkän pohdinnan jälkeen kerroin siitä hänelle. Nolotti ja jännitti kyllä, mutta ajattelin että en kuitenkaan menetä mitään jos tuon esiin kiinnostukseni johonkin syvällisempään.
Suosittelen ottamaan vaan rohkeasti härkää sarvista, ei sitä koskaan tiedä mihin asia voi viedä. Meillä on kohta häät tulossa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukaveri pyysi apua fysiikan laskareihin. Aluksi laskettiin siivosti tehtäviä, mutta sitten pikkuhiljaa painopiste siirtyi kokonaan muuhun toimintaan. Oli kivaa ja mitä enemmän tutustuttiin, sitä paremmin viihdyttiin yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kihloihin ja puoli vuotta siitä naimisiin.
Kumpi teki aloitteen siihen muuhun?
Juteltiin ja vitsailtiin keskenämme tavalliseen tapaan ja yksi kerta mies vaan otti kiinni ja pussasi kunnolla. Sänkyyn meno taas tapahtui minun aloitteestani kun pelkkä pussailu ja vaatteiden alta kopelointi alkoi turhauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan juttelusta se lähti, kummallakaan ei siinä vaiheessa ollut edes mielessä suhde. Nyt ollaan naimisissa.
Kaverilla oli elämäntilanteessaan tietty "projekti" meneillään. Toisen kaverinsa avulla hän löysi asiasta tietävän miehen auttamaan ja neuvomaan jutussa.
Itseänikin tuo projekti kiinnosti, joten pyörimme molemmat kaverini luona paljon.
Juttelimme miehen kanssa niitä näitä mutta ei mitään vakavaa.
Sitten vähän ajan päästä mies sanoi, että hänet on kutsuttu eräisiin juhliin toiselle puolelle maata ja että jos haluaisin huvikseni lähteä käymään kyseisessä kaupungissa, niin pääsisin kyydissä.
Hetken mielijohteesta suostuin. Päädyin kuokkimaan kyseisiin juhliin ja reissu oli kaikin puolin mukava. Huomasin, että mieshän on todella hyvä tyyppi ja aloin innostua.
Kotimatkalla kohtalo puuttui peliin poksauttamalla auton pa*kaksi keskelle öistä korpitaivalta. Mies soitti pari puhelua ja selvisi, että vakuutus korvaa auton hinaamisen korjaamolle + korjauksen sekä hotelliyöpymisen.
No mikäpä siinä auttoi muu kuin körötellä hinausauton kyydissä lähimpään kaupunkiin ja yhteiseen hotellihuoneeseen.
Ja tässä kohden tarinan ylle laskeutuu häveliäisyyden varjo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa tuntuu alkaa ehdotella esim. harrastus- tai työkaverille. Kun muutenkin ollaan selvinpäin, on kasvojen menettämisen pelko, pakko tulla toimeen jatkossakin.
Ei mulle työkaveri mitään ehdotellut. Änkesi seuraan vain jatkuvasti ja puhui ja höpötti ja lopulta oltiin sielunkumppaneita.
Eikä kumpikaan ole vieläkään ehdottanut minnekään yhdessä menoa?
Tutustuttiin opiskelijapiireissä, oltiin pitkään vain kavereita, kunnes eräänä iltana mies tunnusti rakkautensa. Ihan näin vanhanaikaisesti se kävi. Minulla oli siinä vähän nikottelemista, kun en ollut osannut häneltä tuollaista odottaa lainkaan, mutta tajusin sitten, että pidän itsekin hänestä tosi paljon... näin se sitten lähti rullaamaan omalla painollaan. Näistä on aikaa yli 30 vuotta.
Tunnettiin miehen kanssa jo ennestään yhteisten tuttujen kautta. Olin joskus (teini-ikäisenä yrittänyt vikitellä miestä, mutten saanut vastakaikua tunteilleni.
Kymmenen vuotta myöhemmin törmäsin sattumalta mieheen kadulla. Hän lähestyi minua tovi tämän jälkeen facebookissa ja siitä alkoi kuukausien intensiivinen viestittely. Jossain vaiheessa facebookviestit vaihtuivat tekstiviesteihin. Viestien sävy oli ajoittain, no, tiedättehän.
Lopulta hän tuli käymään luonani viinipullon kanssa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tosin ero on edessä. 7 vuoden jälkeen.
Hauska senkin vuoksi lukea näitä ihania tarinoitanne. En usko päätyväni Tinderin kaltaiseen sovellukseen, vaan toivoisin tulevan kumppanin löytyvän livetyylillä. Taitaa olla aika vaikeaa nykypäivänä.
Kotibileissä minua pyysi treffeille yksi poika. Oltiin ohimennen törmätty pari kertaa muissakin paikoissa, kaveripiirissä oli yhteisiä tuttuja. Yllättäen löytyi samoja mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia joista sitten juteltiin, muutkin bileissä huomasivat että tultiin hyvin toimeen keskenämme ja rupesivat vihjailemaan. Ärsyynnyin vähäsen, en ollut mitään poikaystävää etsimässä ollenkaan ja kiusaannuin. :D
Piti lähteä aikaisin kotiin bileistä koska oli töitä seuraavana päivänä joten kiitin juhlista ja sanoin heihei, jolloin tämä poika kysyikin kiinnostaisiko tavata toistekin... hämmennyin ja annoin puhelinnumeroni, ajattelin että ei se varmaan ole yhteyksissä. Mutta oli se, soitti parin päivän päästä ja ehdotti kävelyä joten mentiin kävelylle. Sitten sovittiin lisää tapaamisia, kolmen viikon päästä ensimmäisistä treffeistä päädyttiin pussailemaan ja seurustelu alkoi. Kolmen kuukauden päästä siirryttiin sänkyyn, muistan tarkat päivämäärätkin... Nyt ollaan oltu yhdessä kolme vuotta. Kiva poikaystävä löytyi, etsimättä. <3
1.5v työkavereina. Sitten erosin laastaristani ja mies toi mulle lohdukkeeksi minipullon skumppaa ja mansikoita.
Viikkoa myöhemmin pyysi treffeille mihin ei koskaan päästy kun jumitettiin hänen luona koko ilta ja yö. Täysin unettomin silmin lähdin viemään isäni muuttokuormaa 270km päähän.
En kuullut miehestä mitään 2 vkoon kun lähti lomalle. Soitti sitten ja haki vanhempiensa mökille vkl viettoon. Sen jälkeen erottamattomat.
22v yhdessä
Minä tapasin miehen, joka on muuten 12 vuotta nuorempi! erään miespuolisen kaverini luona.
Tämä kaverini sanoi, että haittaako jos eräs hänen ystävänsäkin tulee, johon sanoin että mitäpä tuosta, tottakai voi tulla!
Keittelin teetä tämän kaverini keittiössä kun tämä kaverimies tuli. Huomasin heti että hän tuijotteli minua ja se suoraan sanottuna häritsi. Olin päättäväisesti sinkku silloin, ollut jo vuosia eikä mikään miesseura muussa mielessä kuin kaveruussuhde kiinnostanut.
Tuntui varsin kiusalliselle sen illan, ja kun vielä tämä mies halusi tulla saattamaan minua kotiin! Ok, käveltiin minun asunnolleni, sanottiin hyvät yöt ja se siitä. Myöhemmin törmäilimme varsinkin tämän kaverini seurassa, ja hän jaksoi piirittää! Pyysi sitten kerran uloskin, ihan päiväsaikaan kahville. Menin sitten vaikka koko ajan olin vastahakoinen. Ei ollut tarkoitusta todellakaan alkaa mihinkään!
Vähitellen tutustuttiin ja tultiin tutuiksi ja hän alkoi tuntua hauskalta ja kiinnostavalta. Meni kuitenkin kauan ennenkuin suostuin mihinkään seurusteluun. Minulle oma tila ja vapaus on kullan arvoista.
Tein sen hänellekin selväksi mutta eipä tuo tuntunut haittaavan. Näin mentiin ja suhde syveni. Kerran sitten hän vain kysyi tulenko vaimoksi! Oli se jysäys! En niinkään ajatellut ikäeroa, mutta se vapauden menetys... No, menimme kihloihin ja vuoden päästä vihille maistraatissa.
Täytyy sanoa, että hän se tässä on rakastuneempi puoliso ollut alusta asti tähän päivään, 11 vuotta. Olen kyllä kiintynyt mutta en voi sanoa mitään niin voimakasta kuin rakkaus. Meillä on kuitenkin varsin hauskaa yhdessä ja arki on mukavaa. Heti alkuun sanoin että lapsia en tahdo eikä niitä ole. Koira on ja ulkoilmaharrastus ja kamppailulajit on yhteinen harrastus. Näillä mennään. Mielestäni meillä on varsin hyvä avioliitto ja kummallakin hyvä olla. Tuomitsijoilla on puheenvuoro.
Tapasin yhden exän työkaverin kautta. Ex-mies oli työkaverin mukana asiakkaana. Hän kiinnostui minusta heti ja työkaveri kysyi myöhemmin voiko antaa numeroni. Tavattiin muutaman kerran ja alettiin seurustella. Muutettiin nopeasti yhteen kun oltiin nuoria. Tästä on 10 vuotta. Oltiin yhdessä pari vuotta. Nuorempana tutustuin miehiin kavereiden kautta ja töissä asiakkaat pyysivät treffeille. Nyt vanhempana myös usein kavereiden kautta ja netistä on löytynyt. Töistä ei enää löydy miehiä kun teen toimistotyötä enkä ole tekemisissä asiakkaiden kanssa. Netti on mielestäni paras tapa löytää mies mutta hieman kyllä väkinäistä kun etsimällä etsii ja vie tosi paljon aikaa että löytää kiinnostavan! Ja huteja tulee niin ei vaan jaksa...
Parasta olisi tavata oikeassa elämässä niin näkisi heti miten synkkaa mutta nyt vanhempana alkaa olla aika vähän mitään menoja joissa olisi sinkkumiehiä.