Olivatko vanhempasi läsnä lapsuudessasi?
Vai poissa fyysisesti ta henkisesti? Miten kasvoit / onko sinulla ollut ongelmia myöhemmin?
Mitkä ovat parhaat ja pahimmat lapsuusmuistosi?
Kommentit (3)
Tuollaista minäkin haluaisin, että meillä on, kun lapset kasvavat!
En halua mennä kokopäivätöihin silloinkaan, kun lapset ovat isompia (nyt olen kotona 5- ja 6-vuotiaiden kanssa, jotka ovat 4 tuntia päivässä pk:ssa.
Omassa lapsuudessani vanhemmat eivät olleet "koskaan" läsnä, eivät fyysisesti (pitkiä työpäiviä, myös lauantaisin) eivätkä henkisestikään.
He ovat jääneet minulle hyvin vieraiksi, mikä tuntuu pahalta.
isä läsnä viikonloppuisin- onkiretkiä
---
isästä erityisen lämpimät muistot. äiti myös turvallinen, pullnatuoksuinen ja tiukka
Äiti oli kotona siihen asti, kun minä kuopus lähdin kouluun, teki kuitenkin lyhennettyä päivää. Isä oli päivätöissä ja viikonloput kotona. Rahallisesti oli toisinaan tiukkaa, mutta KOSKAAN ei vanhemmat valittaneet asiaa meille. Näin myöhemmin äiti on asiasta maininnut.
Äitini oli perinteinen "pullaltatuoksuva". Hän leipoi paljon ja aina tarjottiin kaikille kavereillekin!
Teimme paljon retkiä perheen kesken metsään, lomamatkoja teimme Suomessa ja kolmesti ulkomaillekin.
Ihanaa oli myös, että kaikki ystävät olivat aina tervetulleita. Nuoruudessa meillä saattoi olla isot laumat isoveljieni ja minun ystäviä ja joimme yhdessä iltateetä olkkarissa.
Tulipa oikein hyvä mieli, kun muisteli omia lapsuus- ja nuoruusaikoja!
Toivon todella, että me osaisimme olla yhtä hyviä vanhempia lapsillemme mieheni kanssa :)