Lue keskustelun säännöt.
Miten toimit, kun tuntematon lapsi janoaa huomiotasi?
23.10.2018 |
Luoja, miten ärsyttävä juttu, johon syyslomalla törmäsin monta kertaa. Mikä siinä on, että vaikka oma vanhempi olisi lähellä (usein kyllä ei ole), niin joidenkin pitää hakea sitä huomiota ihan vierailta vanhemmilta? Hei kato mua, mä osaan tehdä tälleen, hei kato!! Kato kun mä sukellan, kato kun mä pompin, nyt mä lasken, mä osaan, mä olen sitä ja tätä ja tota.
Viikonloppuna kylpylässä tein periaatepäätöksen, että en katsokaan näitä lapsia päin. Hoitakoot omat vanhempansa sen viihdyttämisen, itse viihdytän omiani.
Ja jos olet tällaisen huomionkipeän kakaran kasvattanut, niin voitko kertoa miksi annat hänen häiritä muita ihan jatkuvasti?
Kommentit (44)
”Äiti, miksi minä olen kaunis vain ulkomailla?” kyseli tutun perheen lapsi ulkomailla ollessamme, ja tarkoitti juuri tätä: täällä teinipojatkin ottavat kontaktin taaperoon, hymyilevät ja vilkuttavat ohi mennessään, lapsia katsotaan silmiin, heille sanotaan jotain pientä kaunista ja iloista. Ylipäätään näytetään naamalla jotain muuta kuin nyrpeää tai ilmeetöntä tuijotusta, johon Suomessa törmää joka paikassa. Ja jos lapsi tulee puhumaan, niin jutellaan takaisin.
Kammottavaa lukea noita aiempia viestejä, joissa lapsi sivuutetaan täysin. Mikä siinä on, ettei jotain pientä kivaa voi sanoa siinä tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin hiljentää itkevän vauvan hymylläni ja olemalla kiinnostava katsella. Olen myös nukuttanut väsyneitä vauvoja hypnotisoimalla heitä silmilläni uneen. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, vaikka eivät ole ehkä huomanneet, mitä juuri tapahtuikaan, kun itku hiljeni. Ymmärrän raskasta vauvaaikaa.
Isommat lapset ovat vanhempiensa vastuulla. Välitän jos jaksan ja näen, että siitä ei tule pitkäaikasta vaivaa minulle, mutta jos epäilen lapsen vain innostuvan lisää, olen ilmeiltäni ja eleiltäni poistyöntävä. Tämä yleensä riittää.
Vierailija kirjoitti:
”Äiti, miksi minä olen kaunis vain ulkomailla?” kyseli tutun perheen lapsi ulkomailla ollessamme, ja tarkoitti juuri tätä: täällä teinipojatkin ottavat kontaktin taaperoon, hymyilevät ja vilkuttavat ohi mennessään, lapsia katsotaan silmiin, heille sanotaan jotain pientä kaunista ja iloista. Ylipäätään näytetään naamalla jotain muuta kuin nyrpeää tai ilmeetöntä tuijotusta, johon Suomessa törmää joka paikassa. Ja jos lapsi tulee puhumaan, niin jutellaan takaisin.
Kammottavaa lukea noita aiempia viestejä, joissa lapsi sivuutetaan täysin. Mikä siinä on, ettei jotain pientä kivaa voi sanoa siinä tilanteessa?
On se helvetin hienoa että te juntit voitte mennä ihan ulkomaille missä tunnette olonne jotenkin mahtavaksi ja voitte haukkua Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Luoja, miten ärsyttävä juttu, johon syyslomalla törmäsin monta kertaa. Mikä siinä on, että vaikka oma vanhempi olisi lähellä (usein kyllä ei ole), niin joidenkin pitää hakea sitä huomiota ihan vierailta vanhemmilta? Hei kato mua, mä osaan tehdä tälleen, hei kato!! Kato kun mä sukellan, kato kun mä pompin, nyt mä lasken, mä osaan, mä olen sitä ja tätä ja tota.
Viikonloppuna kylpylässä tein periaatepäätöksen, että en katsokaan näitä lapsia päin. Hoitakoot omat vanhempansa sen viihdyttämisen, itse viihdytän omiani.
Ja jos olet tällaisen huomionkipeän kakaran kasvattanut, niin voitko kertoa miksi annat hänen häiritä muita ihan jatkuvasti?
En anna hänelle huomiota.
Itseasiassa kerran puistossa ollessani yksi lapsi tuli minulle esittelemään jotain lelua. Kun minua ei kiinnostanut ja lapsi poistui, hänen äitinsä tuli vihaisesti sättimään minua että miksen voinut edes hymyillä hänelle vähäsen. :-DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu enää Suomessa. Annan kyllä siis muillekin huomiota. Hymyilen, juttelen ja käyttäydyn niinkuin toivoisin omiakin lapsiani kohdeltavan. Hoitotädiksi en toki ala.
Ja täällä tosiaan ollaan lapsiystävällisempiä. Lapset huomioidaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Lapsiin ei suhtauduta kuin välttämättömään pahaan, vaan kuin pieniin suloisiin ihmisenalkuihin.
Itä-Suomessa tai ainakin Etelä-Savossa asuu lapsiystävällisiä ihmisiä. Täällä ei varmaan kukaan jättäisi lasta huomioimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. Äiti istuu naama puhelimessa leikkipuiston penkillä ja hänen lapsensa hakee huomiota minulta, joka yritän antaa sitä omalle lapselleni. Kyllä siinä tulee monta asiaa mieleen ja ihnetyttää, että eikö sen vertaa voi sitä kännykkää edes ulkona käsistänsä laskea, kun lapsikin hakee huomiota muilta aikuisilta leikkipuistossa. Mietin, että milloihan tehdään ensimmäinen lasu äidin someriippuvuuden takia.
Eiköhän tuo ole normaalia, lapsia usko tai älä on eri luonteisija, ei muuten häiritse yhtään, jos tekee jotain mistä ei mitään haittaa kenelläkään ole nii "anna mennä vaan" ja jos pitää komentaa niin kyllä minä ainakin kehtaan ja niin pitäisi jokaisen muunkin, jos lapsi leikkii ajotiellä nii miksi aikuinen ajaa ohi eikä pysähdy neuvomassa pois tieltä. Kuitenkin se lapsi on lapsi ja aina aikuisen vastuulla oli sitten kyse kenestä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma 3v tyttö on melko "huomionkipeä". Ei hän nyt ihan tuosta vaan kenenkään luokse mene, mutta aika nopeasti tuntemattomastakin tulee hänelle mitä parhain juttelukaveri. Hän kertoo mielellään asioistaan, vanhempiensa asioista (juu kiva), esittelee vaatteitaan, näyttää temppujaan, ihastelee juttukaverin vaatteita/hiuksia/tavaroita, vitsailee...
Itse koin ja koen vieläkin vähän tuon aika kiusallisena, koska olenhan itse kasvatettu perisuomalaiseen tyyliin jossa toisia ei saa vaivata, vieraille ei puhuta ja etenkin lasten tulee olla hajuttomia ja näkymättömiä. Alussa vähän estelinkin ja koitin rajoittaa tyttöä noissa tilanteissa tai lähteä nopeasti pois.
Mutta en enää, hitot. Jos hän on luonnostaan sosiaalinen ja puhelias niin hän saa olla sitä. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää jos hän ottaa muihin ihmisiin kontaktia. Jos joku ei halua jutella hänen kanssaan, poistukoon itse tilanteesta. Se on ihan fine. Suurin osa on onneksi suhtautunut häneen positiivisesti. Kotona tyttö puhuu taukoamatta ja saa paljon huomiota. Mutta hän vain sattuu pitämään ihmisistä ja ihmisten seurasta. Kuitenkin opetellaan peruskäytöstapoja ja ne on hänellä hallussa (esim. toisten päälle ei puhuta vaan odotetaan omaa vuoroa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu enää Suomessa. Annan kyllä siis muillekin huomiota. Hymyilen, juttelen ja käyttäydyn niinkuin toivoisin omiakin lapsiani kohdeltavan. Hoitotädiksi en toki ala.
Ja täällä tosiaan ollaan lapsiystävällisempiä. Lapset huomioidaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Lapsiin ei suhtauduta kuin välttämättömään pahaan, vaan kuin pieniin suloisiin ihmisenalkuihin.
Itä-Suomessa tai ainakin Etelä-Savossa asuu lapsiystävällisiä ihmisiä. Täällä ei varmaan kukaan jättäisi lasta huomioimatta.
Savo on Suomen vastine Etelä-Euroopan vanhoille sivistysmaille. Hyvänä puolena se, että kaikki lepertelevät bambinoille, juttu luistaa tuntemattomien kanssa ja mammat ruokkivat vaikka koko kylän. Huonona se, että miehet eivät kestä ollenkaan itseensä kohdistuvaa huumoria, korruptio on voimissaan eikä mitään hajonnutta korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään jutella lapsille, joten vastaan toki takaisin. Sellainen "kato mua, katokatokato" on kyllä aika raskasta munkin mielestäni, mutta harvemmin noita tulee vastaan. Enemmän mulle alkaa lapset vain jutella, ja se onkin kivaa.
Aika usein nuo huomiota hakevat muuten jää omalta vanhemmaltaan huomiota vaille, joko on vanhemman puhelin, vanhemman kaveri tai lapsen pienemmät sisarukset viemässä huomiota. Ei toki aina, on niitä puhtaasti sosiaalisia lapsiakin. Mutta jos sellaiselta vaikuttaa, niin erityisen tarkasti kuuntelen.
Vierailija kirjoitti:
”Äiti, miksi minä olen kaunis vain ulkomailla?” kyseli tutun perheen lapsi ulkomailla ollessamme, ja tarkoitti juuri tätä: täällä teinipojatkin ottavat kontaktin taaperoon, hymyilevät ja vilkuttavat ohi mennessään, lapsia katsotaan silmiin, heille sanotaan jotain pientä kaunista ja iloista. Ylipäätään näytetään naamalla jotain muuta kuin nyrpeää tai ilmeetöntä tuijotusta, johon Suomessa törmää joka paikassa. Ja jos lapsi tulee puhumaan, niin jutellaan takaisin.
Kammottavaa lukea noita aiempia viestejä, joissa lapsi sivuutetaan täysin. Mikä siinä on, ettei jotain pientä kivaa voi sanoa siinä tilanteessa?
Toisaalta esim. Italiassa kuka tahansa saa läpsäistä tai tukistaa lasta, joka ei ole ihmisiksi. Otetaanko sekin käyttöön Suomessa? lapsesi käpälöi kaupan kassalla toisen asiakkaan ostoksia ja saa siitä hyvästä tukkapöllyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa tylyä porukkaa täällä. Suurin osa vastanneista nuoria ja lapsettomia, joten sinänsä ymmärrän.
Huomionhakuinen lapsi voi oikeasti olla vailla aikuisseuraa, ja kun näkee, miten uimahallissa tai Hoplopissa leikit oman lapsesi kanssa, pyrkii lyöttäytymään seuraan. En koskaan sanoisi lapselle, että "ala vetää siitä", jos hän on vain huomiota vailla eikä kiusaa tai muuten häiriköi. Voin hymyillä ja vastailla, mutta en ala seuraneidiksi. Jos alkaa ärsyttää, menen itse lapseni kanssa sivummalle tai kysäisen, että "missäs sun omat vanhemmat on?". Ei ole mitään tarvetta olla tyly tai ilkeä toisten lapsille, jos he käyttäytyvät periaatteessa mukavasti ja ovat vain sosiaalisia. Kiusaajille en anna positiivista huomiota.
Minä taas kysyn tuollaiselta lapselta heti, että miksi et ole omien vanhempiesi kanssa. Muistutan, että lastaan rakastava vanhempi on lapsensa kanssa kuten minäkin olen omani kanssa, eikö sinulla ole vanhempia? Ja jos lapsi sanoo, että on, niin sanon, että mene sitten häiritsemään omaa äitiäsi.
Liian moni kuvittelee, että "kylä kasvattaa" tarkoittaa sitä, että joku toinen hoitaa lapset, kun itse ei viitsi.
Sellainen, katsomuakatsokatsokatso-jankutus, on kyllä todella rasittavaa. Voin jutella tuntemattomankin lapsen kanssa tai ihastella vaikka uutta mekkoa jos sitä tullaan esittelemään. Mutta en jaksa jos joku pahimmillaan roikkuu hihassa ja sylki roiskuen puhuu minun puheeni päälle jotain omaa juttuaan. Silloin saatan vain kääntää selkäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Äiti, miksi minä olen kaunis vain ulkomailla?” kyseli tutun perheen lapsi ulkomailla ollessamme, ja tarkoitti juuri tätä: täällä teinipojatkin ottavat kontaktin taaperoon, hymyilevät ja vilkuttavat ohi mennessään, lapsia katsotaan silmiin, heille sanotaan jotain pientä kaunista ja iloista. Ylipäätään näytetään naamalla jotain muuta kuin nyrpeää tai ilmeetöntä tuijotusta, johon Suomessa törmää joka paikassa. Ja jos lapsi tulee puhumaan, niin jutellaan takaisin.
Kammottavaa lukea noita aiempia viestejä, joissa lapsi sivuutetaan täysin. Mikä siinä on, ettei jotain pientä kivaa voi sanoa siinä tilanteessa?Toisaalta esim. Italiassa kuka tahansa saa läpsäistä tai tukistaa lasta, joka ei ole ihmisiksi. Otetaanko sekin käyttöön Suomessa? lapsesi käpälöi kaupan kassalla toisen asiakkaan ostoksia ja saa siitä hyvästä tukkapöllyn.
Koetapa mennä Italiassa läpsimään tuntematonta lasta, saattaa olla että tulee itsellesi tukkapöllyä. Kuritusväkivalta on sielläkin laissa kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, katsomuakatsokatsokatso-jankutus, on kyllä todella rasittavaa. Voin jutella tuntemattomankin lapsen kanssa tai ihastella vaikka uutta mekkoa jos sitä tullaan esittelemään. Mutta en jaksa jos joku pahimmillaan roikkuu hihassa ja sylki roiskuen puhuu minun puheeni päälle jotain omaa juttuaan. Silloin saatan vain kääntää selkäni.
Jatkan vielä, että kylpylässä tai missään uimassa en edes vilkaise vieraita lapsia. Huomio on täysin kiinni omissa lapsissa enkä välttämättä huomaisi vaikka joku muu olisi hukkumassa vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Äiti, miksi minä olen kaunis vain ulkomailla?” kyseli tutun perheen lapsi ulkomailla ollessamme, ja tarkoitti juuri tätä: täällä teinipojatkin ottavat kontaktin taaperoon, hymyilevät ja vilkuttavat ohi mennessään, lapsia katsotaan silmiin, heille sanotaan jotain pientä kaunista ja iloista. Ylipäätään näytetään naamalla jotain muuta kuin nyrpeää tai ilmeetöntä tuijotusta, johon Suomessa törmää joka paikassa. Ja jos lapsi tulee puhumaan, niin jutellaan takaisin.
Kammottavaa lukea noita aiempia viestejä, joissa lapsi sivuutetaan täysin. Mikä siinä on, ettei jotain pientä kivaa voi sanoa siinä tilanteessa?Toisaalta esim. Italiassa kuka tahansa saa läpsäistä tai tukistaa lasta, joka ei ole ihmisiksi. Otetaanko sekin käyttöön Suomessa? lapsesi käpälöi kaupan kassalla toisen asiakkaan ostoksia ja saa siitä hyvästä tukkapöllyn.
Koetapa mennä Italiassa läpsimään tuntematonta lasta, saattaa olla että tulee itsellesi tukkapöllyä. Kuritusväkivalta on sielläkin laissa kielletty.
Kuitenkin se on täysin normaali tapa kasvattaa vieraitakin lapsia. Kun ipana toimii väärin, se saa luunapin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu enää Suomessa. Annan kyllä siis muillekin huomiota. Hymyilen, juttelen ja käyttäydyn niinkuin toivoisin omiakin lapsiani kohdeltavan. Hoitotädiksi en toki ala.
Ja täällä tosiaan ollaan lapsiystävällisempiä. Lapset huomioidaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Lapsiin ei suhtauduta kuin välttämättömään pahaan, vaan kuin pieniin suloisiin ihmisenalkuihin.
On se helvetin hienoa että olet löytänyt tiesi unelmien Eldoradoon.
Todellakin on. Ja ihaninta on se, että sinä ja muut kaltaisesi suominaamat ette ole täällä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on naapurustossa kakara joka selvästikin huutaa huomiota herättävästi. Sanoista en saa selvää, mutta selvästikin jotain tarkoituksella huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähtee että varmasti naapurusto raikuu ja kikattelee perään. Yleensä on jonkun hiljaisemman kaverin seurassa. Näen jo valmiiksi tulevan koulukiusaajan. Varmasti jotain ongelmia perheessä kuin noin sitä huomiota haluaa. Tämä siis on joko melkein kouluikäinen tai ala-astelainen - ei mikään pikkulapsi.
Entäs, jos joskus jututtaisit sitä huutavaa lasta?Miksi hän huutaa?
Voit olka yksi aikuinen, jonka sanat voisivat poistaa pelkoa. Ehkä ehkäistä sitä lasta olemasta tuleva kiusaaja tai kiusattu. Jospa hänelle annettaisiin mahdollisuus. Jospa joku muu tukisi häntä edes huomaamalla, jos kodissa se huomio puuttuu tai on negatiivinen....?
Entä, jos lasta auttaisi?
Ei ne lapset pahuuttaan.
Yleensä hymyilen ja jatkan matkaa. Saatan vilkuttaakin jos lapsi vilkuttaa minulle.
Kerran olin juna-asemalla odottamassa junaa todella rankan opiskeluviikon jälkeen ja asemalla olevan ravintolan omistajan lapsi lyöttäyti mun seuraan. Pelasin puhelimella niin lapsi tuli aivan kiinni minuun. Menin muualle istumaan koska silloin en jaksanut.
Jäin ihmettelmään sitä, miten vanhempi uskaltaa antaa lapsen juoksennella asemalla yksin, kaukana vanhemman näköpiiristä. Jos lapsi katoaa tuossa tilanteessa niin se on vanhemman typeryyttä.
Onpa tylyä porukkaa täällä. Suurin osa vastanneista nuoria ja lapsettomia, joten sinänsä ymmärrän.
Huomionhakuinen lapsi voi oikeasti olla vailla aikuisseuraa, ja kun näkee, miten uimahallissa tai Hoplopissa leikit oman lapsesi kanssa, pyrkii lyöttäytymään seuraan. En koskaan sanoisi lapselle, että "ala vetää siitä", jos hän on vain huomiota vailla eikä kiusaa tai muuten häiriköi. Voin hymyillä ja vastailla, mutta en ala seuraneidiksi. Jos alkaa ärsyttää, menen itse lapseni kanssa sivummalle tai kysäisen, että "missäs sun omat vanhemmat on?". Ei ole mitään tarvetta olla tyly tai ilkeä toisten lapsille, jos he käyttäytyvät periaatteessa mukavasti ja ovat vain sosiaalisia. Kiusaajille en anna positiivista huomiota.