Isäni syrjii lastani

Minun äidilläni jäi suhde ensimmäisiin lapsenlapsiin vähän etäiseksi. Hänen kohdallaan tilanne johtui siitä, että hän ei ollut vielä valmis mummoksi. Hänellä oli vielä oma kuopus suhteellisen nuori ja lapsiperhearki jatkui täysillä. Hänellä ei vielä siinä vaiheessa ollut voimavaroja antaa aikaa ja kiintymystä lapsenlapsille. Voisikohan aloittajan tapauksessa olla kyse jostain tällaisesta? Ikävä kyllä äitimme tapauksessa suhdetta näihin lapsenlapsiin ei voinut paikata myöhemminkään. Myöhemmin syntyneille lapsenlapsille äitini oli aivan erilainen ja hyvin rakastava mummo.

Ap:n isällä on varmaan jotain narsistisia piirteitä tai muita ongelmia itsensä kanssa. Isäsi tuskin muuttuu, joten sinun on nyt vain mietittävä miten hänen suhteensa haluat toimia.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun lapsi tyttö ja muut lapsenlapset poikia. Ja/tai toisinpäin?

Ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun lapsi tyttö ja muut lapsenlapset poikia. Ja/tai toisinpäin?

Ei

Mitä ei?

Omat vanhempani kyllä ottavat huomioon kaikki lapset, mutta suosikit erottuu kyllä. Ja siihen syynä, että nämä lapset vierailevat useammin, auttavat, jne...

Vierailija kirjoitti:

Minun äidilläni jäi suhde ensimmäisiin lapsenlapsiin vähän etäiseksi. Hänen kohdallaan tilanne johtui siitä, että hän ei ollut vielä valmis mummoksi. Hänellä oli vielä oma kuopus suhteellisen nuori ja lapsiperhearki jatkui täysillä. Hänellä ei vielä siinä vaiheessa ollut voimavaroja antaa aikaa ja kiintymystä lapsenlapsille. Voisikohan aloittajan tapauksessa olla kyse jostain tällaisesta? Ikävä kyllä äitimme tapauksessa suhdetta näihin lapsenlapsiin ei voinut paikata myöhemminkään. Myöhemmin syntyneille lapsenlapsille äitini oli aivan erilainen ja hyvin rakastava mummo.

Uskon, että isäni oli jo valmis vaariksi, koska siskoni sai vuoden myöhemmin lapsen kuin minä ja tälle lapselle isäni on oikein rakastava vaari

-ap

Kyse voi olla oikeasti siitä, että isäsi ei ole lapsesi kanssa ollenkaan samalla aaltopituudella. Eli ei löydy yhteistä säveltä, isästäsi lapsesi on "vähän outo tyyppi", joka yrittää jutella asioista, joista isäsi ei tajua mitään tai joihin hänellä ei ole sanottavaa, mutta ei sitten ole kiinnostunut niistä asioista, mistä isäsi on. Kyse voi olla yksinkertaisesti luonne-eroista. Kyllähän meistä jokainen kohtaa elämänsä aikana ihmisiä, joissa ei periaatteessa ole mitään suoranaista vikaa, mutta joiden kanssa ei vaan yhtään synkkaa, joten ei halua olla tekemisissä. Muuta lapsenlapset sitten ovat enemmän samanluonteisia ukkinsa kanssa. Ikävä tilannehan tuo on, mutta ei sille hirvesäti mitään voi tehdä, koska väkisinkään ei voi alkaa toisesta pitää. Niin kauan kuin ukki ei ole suoraan ilkeä lapselle, kannattaa ehkä antaa tilanteen kehittyä painollaan ja pitää enemmän yhteyttä siihen läheseen mummiin. Josta tulikin mieleen: Voisiko muuten kyse olla siitä, että mummi on hösännyt tuon ensimmäisen lapsenlapsen ympärillä niin täydellä teholla, että ukki on jänty täysin huomiotta? Eli jos on mustasukkainen siitä, että vaimo ei ole enää vaimo, vaan täysipäiväisesti tuon ensimmäisen lapsenlapsen mummi?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n isällä on varmaan jotain narsistisia piirteitä tai muita ongelmia itsensä kanssa. Isäsi tuskin muuttuu, joten sinun on nyt vain mietittävä miten hänen suhteensa haluat toimia.

Tai sitten aloittajalla on narsistisia piirteitä ja katsoo muuta perhettä nenän varttaan pitkin kuinka on heitä parempi ihminen ja korostaa oman lapsensa erinomaisuutta suhteessa esim. siskonsa lapsiin. Ja kuinka hän ei ole koskaan tarvinnut vanhempiaan niin kuin sisko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n isällä on varmaan jotain narsistisia piirteitä tai muita ongelmia itsensä kanssa. Isäsi tuskin muuttuu, joten sinun on nyt vain mietittävä miten hänen suhteensa haluat toimia.

Tai sitten aloittajalla on narsistisia piirteitä ja katsoo muuta perhettä nenän varttaan pitkin kuinka on heitä parempi ihminen ja korostaa oman lapsensa erinomaisuutta suhteessa esim. siskonsa lapsiin. Ja kuinka hän ei ole koskaan tarvinnut vanhempiaan niin kuin sisko.

Tai sitten ap:ta ei ole koskaan haluttu auttaa samaan tapaan kuin siskoa, koska hän ei ole ollut narsistiselle isälle yhtä mieluinen.

Vierailija kirjoitti:

Eli tosiaan isäni syrjii lastani. Se ilmenee esimerkiksi siinä, kun hän tulee kylään äitini kanssa tai me mennemme heille niin vaari ei ota minkään näköistä kontaktia lapsenlapseensa, vaan hän mielummin puhuu meidän aikuisten kanssa. Lapseni on nyt 9 vuotias ja tätä on jatkunu oikeastaan koko lapsen elämän ajan. Minulla on kolme sisarusta, joilla on lapsia ja isäni mielellään leikkii heidän kanssaan mutta ei lapseni kanssa. Lapseni on isäni ensimmäinen lapsenlapsi ja tulin äidiksi 19-vuotiaana, jolloin isäni tuli vaariksi 40-vuotiaana. Voiko isäni olla jotenkin katkera siitä, että tuli nuorena vaariksi ja käyttäytyy sen takia tuolla tavalla. Välit isään on ollut aina todella hyvät ja vielä senkin jälkeen kun tulin äidiksi. Viime kesänäkin isäni vei kaikki muut lapsenlapsensa yhdessä veneilemään, mutta hän ei ottanut lastani mukaan vaikka hän olisi ihan hyvin voinut mennä.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja osaako joku kertoa mistä tämä johtuu?

Oletko puhunut äitisi kanssa asiasta? Tilannehan on lapsellesi tosi kurja ja en kyllä kävisi heillä, jos isäsi on noin moukka. Pyrkisin näkemään äitiäni omassa kodissani tai jossain muualla.

Miten isäsi reakoi kun kerroit raskaudesta? Ja miten itse vastasit hänen reaktioon? Esim. en minä tarvi teidän apua pärjään itsekin? Et näe koskaan lapsenlastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tosiaan isäni syrjii lastani. Se ilmenee esimerkiksi siinä, kun hän tulee kylään äitini kanssa tai me mennemme heille niin vaari ei ota minkään näköistä kontaktia lapsenlapseensa, vaan hän mielummin puhuu meidän aikuisten kanssa. Lapseni on nyt 9 vuotias ja tätä on jatkunu oikeastaan koko lapsen elämän ajan. Minulla on kolme sisarusta, joilla on lapsia ja isäni mielellään leikkii heidän kanssaan mutta ei lapseni kanssa. Lapseni on isäni ensimmäinen lapsenlapsi ja tulin äidiksi 19-vuotiaana, jolloin isäni tuli vaariksi 40-vuotiaana. Voiko isäni olla jotenkin katkera siitä, että tuli nuorena vaariksi ja käyttäytyy sen takia tuolla tavalla. Välit isään on ollut aina todella hyvät ja vielä senkin jälkeen kun tulin äidiksi. Viime kesänäkin isäni vei kaikki muut lapsenlapsensa yhdessä veneilemään, mutta hän ei ottanut lastani mukaan vaikka hän olisi ihan hyvin voinut mennä.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja osaako joku kertoa mistä tämä johtuu?

Oletko puhunut äitisi kanssa asiasta? Tilannehan on lapsellesi tosi kurja ja en kyllä kävisi heillä, jos isäsi on noin moukka. Pyrkisin näkemään äitiäni omassa kodissani tai jossain muualla.

Äidin kanssa? Eikö aloittajan pitäisi puhua isänsä kanssa? 

Miten usein käytte ja miten usein siskosi käy? 

Tulee mieleen oma ukki. Aina muille lapsenlapsille oli syntymäpäivälahjat ja onnitteli. Ukki on ehkä max 3 kertaa onnitellut syntymäpäivinä ja olen tosiaan jo 21v ja ukki vielä elossa. Pienmpänä tuntui tosi kurjalta kun ukki oli muiden lapsenlapsien kanssa mutta ei minun. Äitiinikin ukilla on tosi hyvät välit, mutta minusta se ei kai sitten pidä. Viimeinen niitti oli se, kun ukki ei tullut ylioppilasjuhliini eikä edes kehdannut onnitella

Koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapsenlapseen, niin ei ole myöskään velvollisuuksia. Aina ei mene nallekarkit tasan, yritä hyväksyä.

Ehkä  se johtuu sinusta tai lapsen isästä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä  se johtuu sinusta tai lapsen isästä.

En ymmärrä miten se voisi johtua kun minä ja mieheni ollaan aina tultu hyvin toimeen keskenämme

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten usein käytte ja miten usein siskosi käy? 

Me käymme useammin, koska asutaan samassa kaupungissa kuin vanhemmat, sisko taas asuu kauempana eikä sen takia voi käydä useasti kylässä

Ei tarttis tännekään kirjoittaa jos vaan ihan kysyisit isältäsi???!

Voin kyllä sanoa, että isäsi tulee katumaan käytöstään. Olen itse kolmen lapsen ukki joista kahteen on aika etäiset välit sen takia, kun "ei ollut" aikaa heille. Tämä kaduttaa todella paljon.