Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, saatteko ikinä sairaslomaa?
22.10.2018 |
Useamman lapsen äitinä, en ole juurikaan ikinä saanut sairaslomaa. Ja tarkoitan sillä sitä, että mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia päiväksi/pariksi. Paitsi ainoastaan jossain pahassa noro-taudissa.
Nyt on kuumetta, joka paikkaa särkee ja ihan voimaton olo.Pian palaan takaisin omaan vakituiseen työhöni ja tuntuu ihan luksukselta, että sairaana ollessa saan sairaslomaa ja saan maata sängyssä koko päivän!!
Miten teillä muilla? Jääkö miehet kotiin, jotta saatte sairastaa pari päivää?Ja miten työnantaja siihen suhtautuu?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Tilata ruokaa mistä? Mäkkäristä, Hesestä, ABC:ltä? Amarillosta? Rossosta? Ei täällä ole kotiinkuljetusta tietääkseni edes pitserioilla, eipä ole mitään paikkaa mihin soittaisin että tuokaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Ne oli nimenomaan päivä jolloin käytettiin luovuutta ja rikottiin rutiineja :D Tehtiin siskonpeti olohuoneen lattialle esim. oksuämpäri vieressä. Katsottiin leffoja, luettiin ja syötiin roskaruokaa, jne.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.
Ja varsinkin kotiäitiys on aina henkilökohtainen arvovalinta, josta ei voi vain ottaa niitä parhaita paloja. En tiedä mistä tämä tulee, että kuvitellaan elämän olevan ikuista sunnuntaita, jossa pitää olla koko ajan kivaa. Ja sen kaiken kivaa pitäisi tulla aina jonkun muun järjestämänä. Yhteiskunnan, työnantajan, anopin, jne pitäisi tulla aina vastaan ja järjestää se kaikki hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Tilata ruokaa mistä? Mäkkäristä, Hesestä, ABC:ltä? Amarillosta? Rossosta? Ei täällä ole kotiinkuljetusta tietääkseni edes pitserioilla, eipä ole mitään paikkaa mihin soittaisin että tuokaa ruokaa.
Ei nyt tarvitse heittäytyä lapselliseksi. :D Jos tilanne on tuo mies voi tehdä ruokaa valmiiksi edellisenä päivänä, tai sitä ruokaa voi ihan pakasta tälläisiä päiviä varten. Ja ruokakaupoista voi vuonna 2018 ostaa ihan terveelista valmisruokaa, jos se mies on kädetön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Tilata ruokaa mistä? Mäkkäristä, Hesestä, ABC:ltä? Amarillosta? Rossosta? Ei täällä ole kotiinkuljetusta tietääkseni edes pitserioilla, eipä ole mitään paikkaa mihin soittaisin että tuokaa ruokaa.
Jos ei ole niin pidä pakkasessa varalta jotakin. Ei kannata olla niin avuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Tilata ruokaa mistä? Mäkkäristä, Hesestä, ABC:ltä? Amarillosta? Rossosta? Ei täällä ole kotiinkuljetusta tietääkseni edes pitserioilla, eipä ole mitään paikkaa mihin soittaisin että tuokaa ruokaa.
Missä asut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Ne oli nimenomaan päivä jolloin käytettiin luovuutta ja rikottiin rutiineja :D Tehtiin siskonpeti olohuoneen lattialle esim. oksuämpäri vieressä. Katsottiin leffoja, luettiin ja syötiin roskaruokaa, jne.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.
Ja varsinkin kotiäitiys on aina henkilökohtainen arvovalinta, josta ei voi vain ottaa niitä parhaita paloja. En tiedä mistä tämä tulee, että kuvitellaan elämän olevan ikuista sunnuntaita, jossa pitää olla koko ajan kivaa. Ja sen kaiken kivaa pitäisi tulla aina jonkun muun järjestämänä. Yhteiskunnan, työnantajan, anopin, jne pitäisi tulla aina vastaan ja järjestää se kaikki hyvä.
Kotiäitiys kestää sen kahdeksan tuntia päivässä plus sitten miehen työmatkoihin menevän ajan. Loppuaika lapsista ja kodista ollaan yhtälailla vastuussa. On ikävää että niin moni ymmärtää kotiäitiyden totaalisen väärin Suomessa. Onneksi minulle sattui ihana mies joka hoitaa oman osuutensa ja jonka mielestä mä olen aina hoitanut omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian moni valittaa siitä että saa olla kotona.
Mistäköhän syystä joku on tätä alapeukuttanut? Kirjoittajan miehellä on mahdollisuus auttaa ja hän tekee niin. Huono asia, miksi? Marttyyrinkruunu himmenee?
Eihän se nyt ole kenenkään kannalta hyvä juttu, jos lapsia ja vieläpä kanniskeltavaa vauvaa hoitaa ihminen joka ei kuumeeltaan esim. pysy kunnolla pystyssä. Itse olen ainakin ollut monestikin niin kipeä että vauvan kantaminen ja nostelu olisi ollut todellinen turvallisuusriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän syystä joku on tätä alapeukuttanut? Kirjoittajan miehellä on mahdollisuus auttaa ja hän tekee niin. Huono asia, miksi? Marttyyrinkruunu himmenee?
Eihän se nyt ole kenenkään kannalta hyvä juttu, jos lapsia ja vieläpä kanniskeltavaa vauvaa hoitaa ihminen joka ei kuumeeltaan esim. pysy kunnolla pystyssä. Itse olen ainakin ollut monestikin niin kipeä että vauvan kantaminen ja nostelu olisi ollut todellinen turvallisuusriski.
Oho, lainaus jäi pois; tarkoitin siis kommenttia jossa kerrottiin miehen jäävän etäpäivälle.
Ja niille jotka tätä ihmettelevät sanoisin myös, että töitä ja tehtäviä on erilaisia, joissain voi aivan hyvin pitää jonain päivänä löysemmän päivän ja tehdä sitten jonain muuna päivänä töitä vaikka aamusta iltaan. Ei kaikki ole töissä tehtaassa tai kaupan kassalla :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Ne oli nimenomaan päivä jolloin käytettiin luovuutta ja rikottiin rutiineja :D Tehtiin siskonpeti olohuoneen lattialle esim. oksuämpäri vieressä. Katsottiin leffoja, luettiin ja syötiin roskaruokaa, jne.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.
Ja varsinkin kotiäitiys on aina henkilökohtainen arvovalinta, josta ei voi vain ottaa niitä parhaita paloja. En tiedä mistä tämä tulee, että kuvitellaan elämän olevan ikuista sunnuntaita, jossa pitää olla koko ajan kivaa. Ja sen kaiken kivaa pitäisi tulla aina jonkun muun järjestämänä. Yhteiskunnan, työnantajan, anopin, jne pitäisi tulla aina vastaan ja järjestää se kaikki hyvä.
Kotiäitiys kestää sen kahdeksan tuntia päivässä plus sitten miehen työmatkoihin menevän ajan. Loppuaika lapsista ja kodista ollaan yhtälailla vastuussa. On ikävää että niin moni ymmärtää kotiäitiyden totaalisen väärin Suomessa. Onneksi minulle sattui ihana mies joka hoitaa oman osuutensa ja jonka mielestä mä olen aina hoitanut omani.
Samalla tavalla se kotiäiti on taloudellisesti vastuussa perheen menoista, koska kun nainen hoitaa lapsia ja kotia 9 h ja mies on saman ajan töissä/työmatkalla, niin se yhteinen jaettu vastuu kodista tarkoittaa myös jaettua vastuuta taloudesta. Ei voi ajatella, että toinen 9 h ajan tuhlaa ja toinen tienaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutisia kaikille: kotiäitikin on ihminen, eikä mikään lainsuojaton. Jos todella on ihan vuodepotilas, ei silloin kukaan voi olla vauvasta tai muutenkaan kovin pienistä lapsista vastuussa. Jokin sairasloman tyyppinen järjestelmä pitäisi olla, jos mies ei työn luonteen takia voi jäädä kotiin tai muuta tukiverkkoa ei ole. Ihan jo lasten oikeuksien kannalta. Uskomatonta paskaa nämä kommentit, että norossakin vaan kauppaan vauva kainalossa... jos olet kotiäitinä vain vuoden niin ei ehkä tunnu missään, mutta olepa pitempään ja uhriudu ja uhraudu noin niin kohta ei ole niin fyysisestä kuin psyykkisestäkään terveydestä paljoa jäljellä. Millainen mies suostuu tuollaiseen vaimon ja lastensa kiusaamiseen ja itse sitten itkee kun on pienikin nuha...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Ne oli nimenomaan päivä jolloin käytettiin luovuutta ja rikottiin rutiineja :D Tehtiin siskonpeti olohuoneen lattialle esim. oksuämpäri vieressä. Katsottiin leffoja, luettiin ja syötiin roskaruokaa, jne.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.
Ja varsinkin kotiäitiys on aina henkilökohtainen arvovalinta, josta ei voi vain ottaa niitä parhaita paloja. En tiedä mistä tämä tulee, että kuvitellaan elämän olevan ikuista sunnuntaita, jossa pitää olla koko ajan kivaa. Ja sen kaiken kivaa pitäisi tulla aina jonkun muun järjestämänä. Yhteiskunnan, työnantajan, anopin, jne pitäisi tulla aina vastaan ja järjestää se kaikki hyvä.
Kotiäitiys kestää sen kahdeksan tuntia päivässä plus sitten miehen työmatkoihin menevän ajan. Loppuaika lapsista ja kodista ollaan yhtälailla vastuussa. On ikävää että niin moni ymmärtää kotiäitiyden totaalisen väärin Suomessa. Onneksi minulle sattui ihana mies joka hoitaa oman osuutensa ja jonka mielestä mä olen aina hoitanut omani.
Samalla tavalla se kotiäiti on taloudellisesti vastuussa perheen menoista, koska kun nainen hoitaa lapsia ja kotia 9 h ja mies on saman ajan töissä/työmatkalla, niin se yhteinen jaettu vastuu kodista tarkoittaa myös jaettua vastuuta taloudesta. Ei voi ajatella, että toinen 9 h ajan tuhlaa ja toinen tienaa.
Toki on huomioitava tulonmenetykset, jotka koituvat sille puolisolle, joka hoitaa työpäivien ajan yhteisiä lapsia kotona. Koska mieheni palkkatuloillaan ei olisi pystynyt kompensoimaan näistä kuin osan, armahdin häntä sen verran, että hän maksoi vain aiempaa suuremman osa perheemme menoista. Nyt, kun olen taas töissä, maksan suurempituloisena 70 % taloutemme menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Ne oli nimenomaan päivä jolloin käytettiin luovuutta ja rikottiin rutiineja :D Tehtiin siskonpeti olohuoneen lattialle esim. oksuämpäri vieressä. Katsottiin leffoja, luettiin ja syötiin roskaruokaa, jne.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.
Ja varsinkin kotiäitiys on aina henkilökohtainen arvovalinta, josta ei voi vain ottaa niitä parhaita paloja. En tiedä mistä tämä tulee, että kuvitellaan elämän olevan ikuista sunnuntaita, jossa pitää olla koko ajan kivaa. Ja sen kaiken kivaa pitäisi tulla aina jonkun muun järjestämänä. Yhteiskunnan, työnantajan, anopin, jne pitäisi tulla aina vastaan ja järjestää se kaikki hyvä.
Kotiäitiys kestää sen kahdeksan tuntia päivässä plus sitten miehen työmatkoihin menevän ajan. Loppuaika lapsista ja kodista ollaan yhtälailla vastuussa. On ikävää että niin moni ymmärtää kotiäitiyden totaalisen väärin Suomessa. Onneksi minulle sattui ihana mies joka hoitaa oman osuutensa ja jonka mielestä mä olen aina hoitanut omani.
Samalla tavalla se kotiäiti on taloudellisesti vastuussa perheen menoista, koska kun nainen hoitaa lapsia ja kotia 9 h ja mies on saman ajan töissä/työmatkalla, niin se yhteinen jaettu vastuu kodista tarkoittaa myös jaettua vastuuta taloudesta. Ei voi ajatella, että toinen 9 h ajan tuhlaa ja toinen tienaa.
Toki on huomioitava tulonmenetykset, jotka koituvat sille puolisolle, joka hoitaa työpäivien ajan yhteisiä lapsia kotona. Koska mieheni palkkatuloillaan ei olisi pystynyt kompensoimaan näistä kuin osan, armahdin häntä sen verran, että hän maksoi vain aiempaa suuremman osa perheemme menoista. Nyt, kun olen taas töissä, maksan suurempituloisena 70 % taloutemme menoista.
Armahdit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Ne oli nimenomaan päivä jolloin käytettiin luovuutta ja rikottiin rutiineja :D Tehtiin siskonpeti olohuoneen lattialle esim. oksuämpäri vieressä. Katsottiin leffoja, luettiin ja syötiin roskaruokaa, jne.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.
Ja varsinkin kotiäitiys on aina henkilökohtainen arvovalinta, josta ei voi vain ottaa niitä parhaita paloja. En tiedä mistä tämä tulee, että kuvitellaan elämän olevan ikuista sunnuntaita, jossa pitää olla koko ajan kivaa. Ja sen kaiken kivaa pitäisi tulla aina jonkun muun järjestämänä. Yhteiskunnan, työnantajan, anopin, jne pitäisi tulla aina vastaan ja järjestää se kaikki hyvä.
Kotiäitiys kestää sen kahdeksan tuntia päivässä plus sitten miehen työmatkoihin menevän ajan. Loppuaika lapsista ja kodista ollaan yhtälailla vastuussa. On ikävää että niin moni ymmärtää kotiäitiyden totaalisen väärin Suomessa. Onneksi minulle sattui ihana mies joka hoitaa oman osuutensa ja jonka mielestä mä olen aina hoitanut omani.
Samalla tavalla se kotiäiti on taloudellisesti vastuussa perheen menoista, koska kun nainen hoitaa lapsia ja kotia 9 h ja mies on saman ajan töissä/työmatkalla, niin se yhteinen jaettu vastuu kodista tarkoittaa myös jaettua vastuuta taloudesta. Ei voi ajatella, että toinen 9 h ajan tuhlaa ja toinen tienaa.
Toki on huomioitava tulonmenetykset, jotka koituvat sille puolisolle, joka hoitaa työpäivien ajan yhteisiä lapsia kotona. Koska mieheni palkkatuloillaan ei olisi pystynyt kompensoimaan näistä kuin osan, armahdin häntä sen verran, että hän maksoi vain aiempaa suuremman osa perheemme menoista. Nyt, kun olen taas töissä, maksan suurempituloisena 70 % taloutemme menoista.
Armahdit?
Niin, en vaatinut täyttä kompensaatiota yhteisten lasten hoitamisesta minulle aiheutuneista mittavista tulonmenetyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Ne oli nimenomaan päivä jolloin käytettiin luovuutta ja rikottiin rutiineja :D Tehtiin siskonpeti olohuoneen lattialle esim. oksuämpäri vieressä. Katsottiin leffoja, luettiin ja syötiin roskaruokaa, jne.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.
Ja varsinkin kotiäitiys on aina henkilökohtainen arvovalinta, josta ei voi vain ottaa niitä parhaita paloja. En tiedä mistä tämä tulee, että kuvitellaan elämän olevan ikuista sunnuntaita, jossa pitää olla koko ajan kivaa. Ja sen kaiken kivaa pitäisi tulla aina jonkun muun järjestämänä. Yhteiskunnan, työnantajan, anopin, jne pitäisi tulla aina vastaan ja järjestää se kaikki hyvä.
Kotiäitiys kestää sen kahdeksan tuntia päivässä plus sitten miehen työmatkoihin menevän ajan. Loppuaika lapsista ja kodista ollaan yhtälailla vastuussa. On ikävää että niin moni ymmärtää kotiäitiyden totaalisen väärin Suomessa. Onneksi minulle sattui ihana mies joka hoitaa oman osuutensa ja jonka mielestä mä olen aina hoitanut omani.
Samalla tavalla se kotiäiti on taloudellisesti vastuussa perheen menoista, koska kun nainen hoitaa lapsia ja kotia 9 h ja mies on saman ajan töissä/työmatkalla, niin se yhteinen jaettu vastuu kodista tarkoittaa myös jaettua vastuuta taloudesta. Ei voi ajatella, että toinen 9 h ajan tuhlaa ja toinen tienaa.
Toki on huomioitava tulonmenetykset, jotka koituvat sille puolisolle, joka hoitaa työpäivien ajan yhteisiä lapsia kotona. Koska mieheni palkkatuloillaan ei olisi pystynyt kompensoimaan näistä kuin osan, armahdin häntä sen verran, että hän maksoi vain aiempaa suuremman osa perheemme menoista. Nyt, kun olen taas töissä, maksan suurempituloisena 70 % taloutemme menoista.
Armahdit?
Niin, en vaatinut täyttä kompensaatiota yhteisten lasten hoitamisesta minulle aiheutuneista mittavista tulonmenetyksistä.
Siis miehesi tulot eivät olisi riittäneet, niin armahdit häntä? Minäkin olen ollut kotona ja en koe ollenkaan että olisin tarvinnut kompensaatiota, sainhan sentään olla kotona lapseni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä kotona sairaana pärjää hyvinkin, voi tilata ruokaa ja katsella vaikka netflixiä. En ymmärrä miksi joku tekee elämästään vaikeaa ja vielä valittaa siitä.
Ne oli nimenomaan päivä jolloin käytettiin luovuutta ja rikottiin rutiineja :D Tehtiin siskonpeti olohuoneen lattialle esim. oksuämpäri vieressä. Katsottiin leffoja, luettiin ja syötiin roskaruokaa, jne.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.
Ja varsinkin kotiäitiys on aina henkilökohtainen arvovalinta, josta ei voi vain ottaa niitä parhaita paloja. En tiedä mistä tämä tulee, että kuvitellaan elämän olevan ikuista sunnuntaita, jossa pitää olla koko ajan kivaa. Ja sen kaiken kivaa pitäisi tulla aina jonkun muun järjestämänä. Yhteiskunnan, työnantajan, anopin, jne pitäisi tulla aina vastaan ja järjestää se kaikki hyvä.
Kotiäitiys kestää sen kahdeksan tuntia päivässä plus sitten miehen työmatkoihin menevän ajan. Loppuaika lapsista ja kodista ollaan yhtälailla vastuussa. On ikävää että niin moni ymmärtää kotiäitiyden totaalisen väärin Suomessa. Onneksi minulle sattui ihana mies joka hoitaa oman osuutensa ja jonka mielestä mä olen aina hoitanut omani.
Samalla tavalla se kotiäiti on taloudellisesti vastuussa perheen menoista, koska kun nainen hoitaa lapsia ja kotia 9 h ja mies on saman ajan töissä/työmatkalla, niin se yhteinen jaettu vastuu kodista tarkoittaa myös jaettua vastuuta taloudesta. Ei voi ajatella, että toinen 9 h ajan tuhlaa ja toinen tienaa.
Toki on huomioitava tulonmenetykset, jotka koituvat sille puolisolle, joka hoitaa työpäivien ajan yhteisiä lapsia kotona. Koska mieheni palkkatuloillaan ei olisi pystynyt kompensoimaan näistä kuin osan, armahdin häntä sen verran, että hän maksoi vain aiempaa suuremman osa perheemme menoista. Nyt, kun olen taas töissä, maksan suurempituloisena 70 % taloutemme menoista.
Armahdit?
Niin, en vaatinut täyttä kompensaatiota yhteisten lasten hoitamisesta minulle aiheutuneista mittavista tulonmenetyksistä.
Onpa kylmäkiskoinen ajattelutapa. Eikö se ole nyt pääasia että taloutenne rahat riittää? Annat puolisolle armoa siksi kun tienaat enemmän, koetko olevasi ylempiarvoinen? En katselisi hetkeäkään tuollaista asennetta.
Vaimon sairasloma ei vaikuta siihen etteikö mies saisi saikkua koska lapsensa ovatt sairaina.
Jos olisin niin kipeä etten pystyisi lapsia hoitamaan niin mies varmasti ottaisi vapaata töistä. Hänellä on todella hyvä lähiesimies joka ymmärtää, että työntekijöillä on erilaisia elämäntilanteita, joten uskon vakaasti, että vapaata annettaisiin helposti. Saattaisi olla jopa, että saldoja ei tarvitsisi polttaa eikä pekkastakaan käyttää vaan saisi ihan palkallisen sairauspäivän.
Juuri näin. Elämässä tulee vastaan asioita mistä ei pidä ja eivät aina ole reiluja, mutta silti niistä pitää selvitä. Osa jää mitä pienimmästäkin asiasta vellomaan katkeruuteen ja itsesääliin, mikä on tavallaan surullista.