Surullinen toinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miten kukaan nainen jaksaa olla jostain miehestä mustasukkainen.

Eikö se ole vain hyvä, jos mies käy vaivaamassa jotain toista välillä? Jää itselle enemmän omaa aikaa ja tilaa, kun ei mies pyöri koko ajan siinä jotain haluamassa ja vaatimassa.

Kyllä se taas takaisin tulee vaivoiksi, aina. Se on varmaa kuin verot ja kuolema.

No, olipa typerä kommentti. Jos vain kärsit miehen läsnäolosta kannattaa tietenkin erota. Olet esittävinäsi vahvaa, mutta oikeasti olet nynny, joka antaa tuollainen jatkua vuodesta toiseen ja vielä "keskuskelet" asiasta. Tai sitten olet mies, joka kirjoitti provon.

Lehmät laulaa ja lanta lentää! Yhtään sonnin murahdusta ei oo kuultu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut mies huijasi rakastumaan. Sain tietää perheestä vasta lähes vuoden kuluttua. Eli petettyjä oli sekä vaimo että minä.

Otan osaa, kannatta olla valppaana, näitä huijareita on.

Sitä en todellakaan mitenkään ymmärrä miten joku rupeaa tieten tahtoen seurustelemaan varatun ihmisen kanssa. Oma päätös se on, ei sitä noin vaan rakastuta. Tämänhän pitäisi olla vähintäänkin itsestään selvä asia, että silloin tekee pahaa paitsi muille (etenkin pettäjän kumppanille ja hänen lapsille), myös itselle (kuka haluaa pettäjän, ei vaikuta kovin älykkäältä).

Miten nämä asiat voivat olla jotenkin epäselviä niin monelle ihmisille? (ja valitettavasti ilmeisesti enemmän naisille kuin miehille).

Miten niin ei noin vain rakastuta? Mietitkö sä ennen kuin rakastut, että voisin ens kesänä rakastua tuohon Perttiin, kun se saa avioeronsa ensin selvitettyä?!

Kyllä se rakkaus, ainakin minun kohdalla alkoi hiljaa ystävyydestä ja kun huomattiin että rakastetaan toisiamme, niin se oli menoa.

Ihanaa, kuinka tunteet vain joillakin vie, eivätkä he osaa lainkaan ajatella, mitä voi seurata. Millaista elämä uusperheenä on yms

Kun ne tunteet...

Ihan kuin joku kakssuuntainen maanisessa vaiheessa. Millekkään ei voi mitään, kun ne tunteet

Mieluummin tunteellinen ja spontaani, kuin kyyninen ja laskelmoiva.

Sitten nämä tunteelliset ja spontaanit itkevät, kun muutkin on tunteellisia ja hermostuvat ja lapset inhoavat heitä ja ovat katkeria ja tuttavat halveksivat.

Vain heille sopii tämä tunteellisuus ja spontaanius, kun halu iskee yhtäkkiä varattuun ihmiseen.

Halveksivat.. omg! Ketä kiinnostaa tuttavien halveksunta. Elän itseäni varten, en tuttavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miten kukaan nainen jaksaa olla jostain miehestä mustasukkainen.

Eikö se ole vain hyvä, jos mies käy vaivaamassa jotain toista välillä? Jää itselle enemmän omaa aikaa ja tilaa, kun ei mies pyöri koko ajan siinä jotain haluamassa ja vaatimassa.

Kyllä se taas takaisin tulee vaivoiksi, aina. Se on varmaa kuin verot ja kuolema.

No, olipa typerä kommentti. Jos vain kärsit miehen läsnäolosta kannattaa tietenkin erota. Olet esittävinäsi vahvaa, mutta oikeasti olet nynny, joka antaa tuollainen jatkua vuodesta toiseen ja vielä "keskuskelet" asiasta. Tai sitten olet mies, joka kirjoitti provon.

Tietenkään en vain kärsi. Miehestä on kohtuudella käytettynä paljon iloa ja hyötyä. Liika on kuitenkin liikaa, ja silloin on kaikille osapuolille vain eduksi, jos miehellä on mahdollisuus aktiviteettiin muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Entä miehesi. Mahtaa olla varsinainen lahja, kun sortui tuollaiseen naiseen, joka on epävakaa ja alkoholin kanssa läträä

Öö... Luepa uudelleen. Läträäjä oli naikkosen entinen hoito.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi kaikki ovat niin vihaisia toisille naisille? Itse en ole ikinä ollut toinen nainen, nytkin olen onnellisesti naimisissa, mutta jos jostain syystä ryhtyisin suhteeseen varatun miehen kanssa niin mitä se minulle kuuluu paljonko hänen vaimonsa tai lapsensa siitä kärsivät? Mies sen tuskan aiheuttaa teoillaan, en minä. Jos se ei pettäisi minun kanssa niin se pettäisi jonkun toisen kanssa. Ei vapaata vangita voi: kyllä aikuinen mies löytää sitä seksiseuran jos on sellaista vailla. Ja se on ihan sen miehen oma syy.

Minusta taas sellainen, ettei yhtään kiinnosta toisten ihmisten kärsimys varsinkin kun itse on sitä aiheuttamassa, on erittäin itsekeskeistä , kylmää ja välinpitämätöntä

Tottahan toki pettäjä on pääsyyllinen, mutta tietoisesti varatun kanssa olevien ihmisten kanssa ei tee mieli olla tekemisissä.

Heihin on vaikea luottaa

Voi olla vaikea myöntää, että toinen käyttää vain hyväkseen jos elämässä on muutakin kriisiä eikä halua menettää uskoa koko ihmiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut mies huijasi rakastumaan. Sain tietää perheestä vasta lähes vuoden kuluttua. Eli petettyjä oli sekä vaimo että minä.

Otan osaa, kannatta olla valppaana, näitä huijareita on.

Sitä en todellakaan mitenkään ymmärrä miten joku rupeaa tieten tahtoen seurustelemaan varatun ihmisen kanssa. Oma päätös se on, ei sitä noin vaan rakastuta. Tämänhän pitäisi olla vähintäänkin itsestään selvä asia, että silloin tekee pahaa paitsi muille (etenkin pettäjän kumppanille ja hänen lapsille), myös itselle (kuka haluaa pettäjän, ei vaikuta kovin älykkäältä).

Miten nämä asiat voivat olla jotenkin epäselviä niin monelle ihmisille? (ja valitettavasti ilmeisesti enemmän naisille kuin miehille).

Miten niin ei noin vain rakastuta? Mietitkö sä ennen kuin rakastut, että voisin ens kesänä rakastua tuohon Perttiin, kun se saa avioeronsa ensin selvitettyä?!

Kyllä se rakkaus, ainakin minun kohdalla alkoi hiljaa ystävyydestä ja kun huomattiin että rakastetaan toisiamme, niin se oli menoa.

Ihanaa, kuinka tunteet vain joillakin vie, eivätkä he osaa lainkaan ajatella, mitä voi seurata. Millaista elämä uusperheenä on yms

Kun ne tunteet...

Ihan kuin joku kakssuuntainen maanisessa vaiheessa. Millekkään ei voi mitään, kun ne tunteet

Mieluummin tunteellinen ja spontaani, kuin kyyninen ja laskelmoiva.

Sitten nämä tunteelliset ja spontaanit itkevät, kun muutkin on tunteellisia ja hermostuvat ja lapset inhoavat heitä ja ovat katkeria ja tuttavat halveksivat.

Vain heille sopii tämä tunteellisuus ja spontaanius, kun halu iskee yhtäkkiä varattuun ihmiseen.

Halveksivat.. omg! Ketä kiinnostaa tuttavien halveksunta. Elän itseäni varten, en tuttavia.

Jokaista normaalia ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. toinen nainen. Mutta en ole rakastunut, meillä on vain seksisuhde ja vaimo myös tietää tämän ja se on hänelle ok. En tiedä tarkemmin onko halut loppuneet lasten jälkeen vai mitä. Homma on kaikille osapuolille ok. En halua miestä itselleni. Kai te toiset naiset ymmärrätte, että olette miehille salainen seksisuhde? Silloin on idioottimaiara rakastua mieheen.

Juuri näin. Jos toimitaan avoimesti ja asia on kaikille ok niin hyvä. Jos mies pettää ja valehtelee sekä ykköselle että kakkoselle niin asia ei ole ok. Nämä kakkoset kyllä vaikuttavat olevan hyväuskoisia hölmöjä monessa tapauksessa.

Samaa mieltä. Eli jos asia on avoin ja tiedossa, niin ookoo siitä vain. Traagiseksi sen tekee toisen elämän syöminen ruokkimalla illuusiota yhteisestä tulevaisuudesta ja suuresta sielunkumppanuudesta. Menetettyjä vuosia vaihtopenkillä ei takaisin saa. Mahdollisuus aidon parisuhteen kokemiseen on saattanut mennä kun on haikaillut jotain taitavaa seksinnälkäistä itsekästä vedättäjää ikiomaksi joka loppupeleissä pysyy samassa suhteessa josta käsin turvallista salasuhteilla. Aina uusi hölmö romantikko löytyy kun vanha kyllästyy. Joidenkin mielestä tuollainen elokuvarakkaus on jänskää.

Hävitä itsesi, niin muut ihmise säästyy aiheuttamaltasi mielipahalta. Narsismi tuoksuu tänne asti. Minä minä ja mun tunteet. Kuka mies jaksaisi katsella noin itsekeskeistä tyyppiä.

Moni terapeutti antaa (kuulemma) neuvoksi pareille, kun toinen on ollut salasuhteessa, että kaikki yhteydenpito toiseen naiseen/mieheen on katkaistava välittömästi.

Mutta, juuri luin psykiatrin kirjoituksen siitä, että se "toinenkin" on ihminen, jolla on tunteet ja hänelle aiheutuu trauma, jos vuosien vedätystä ei selvitetä asiallisesti. Täytyyhän pettäneen osapuolen kantaa vastuu teoistaan ja sanoistaan myös tälle salarakkaalle.

Näissä vaan aina kuulee käyvän niin, että mies on luonut illuusion rakkaudesta, sielujen yhteensopivuudesta ja tulevaisuudesta ja nainen on suostunut odottamaan.

Sitten suhde on paljastunut ja pari mennyt terapiaan. Toinen nainen on yrittänyt selvittää tapahtumia ja shokissa kaikesta, niin uhkaillaan lähestymiskielloilla yms.

Vaimo ymmärtää miestään, koska uskoo miehen selitykset virheestä ja siitä, ettei mies ole tiennyt mitä on tekemässä. Eikä mies tietenkään kerro totuutta salasuhteesta. Vaimo puolustaa miestään ja säälii ja keksii syitä miehen käytökselle: trauma, kriisi, masennus.

Monesti vaimo herääkin hoitamaan avioliittoaan vasta miehen jäätyä kiinni salasuhteesta. Yhteiset lapset, talo ja omaisuus sitoo miestä enemmän kotiin, kuin rakkauden tunteet uuteen tuttavuuteen.

Nainen tietää usein sekaantuneensa varattuun. Ei ansaitse mitään empaattiauutta. Kieroa luonne ei tarvitse taputuksia.

Jos tarinassa olisi surullinen toinen mies, olisi siinäkin tarinassa nainen saanut haukut ja syytökset.

Vierailija kirjoitti:

Nainen tietää usein sekaantuneensa varattuun. Ei ansaitse mitään empaattiauutta. Kieroa luonne ei tarvitse taputuksia.

Mieskin tietää usein olevansa tahollaan naimisissa.

Tässä taannoin sukulaiseni sai vihdoin ja viimein sen varatun miehen itselleen. Kauan oli jaksanut odottaakkin. Kun se vaimo oli niin hirviö, ettei päästänyt miestä, vaan kiristi ja uhkaili

.No oikeasti kait se vaimo jätti miehen, kun kuuli sukulaisestani. Niin spontaania ja suuria tunteita. Ihanaa.

Nyt kun olemme kuunnelleet pari vuotta sitä, että kuinka mies aidosti rakastaa häntä ja kuinka elämä tulee olemaan täydellistä, kun mies vain vapautuu hirveästä vaimostaan, on alkanut uusi valitusten aika. Kun miehen lapset tulevat heille ja he eivät voi elää ydinperheen elämää ja keskittyä vain toisiinsa ja heidän rakkauteensa. Kun mies soittelee entiselle vaimolleen lapsiensa asioista, että miksi mies ei voi unohtaa koko exäänsä ja lapsiaan, kun vihdoin sai hänet ja heidän rakkautensa.

Riitoja ja tappeluita ja katkeruutta, kun elämä ei olekkaan ihan sitä, mitä oli kuviteltu, että rakkaus vain riittäisi heidät tekemään onnelliseksi. Kun sitä elettyä elämää ei saakkaan pois, vaikka kuviteltiin, että kun mies eroaa, niin entinen perhe lapsineen häipyy kokonaan pois miehen elämästä ja voidaan elää vain niillä suurilla tunteilla.

Jotenkin tuntuu, että tämä pari eroaa kohta. Ovat vajaan vuoden olleet nyt yhdessä kärähtämisen jälkeen ja kaikki on vain mennyt hullummaksi ja elämä tuntuu olevan kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taannoin sukulaiseni sai vihdoin ja viimein sen varatun miehen itselleen. Kauan oli jaksanut odottaakkin. Kun se vaimo oli niin hirviö, ettei päästänyt miestä, vaan kiristi ja uhkaili

.No oikeasti kait se vaimo jätti miehen, kun kuuli sukulaisestani. Niin spontaania ja suuria tunteita. Ihanaa.

Nyt kun olemme kuunnelleet pari vuotta sitä, että kuinka mies aidosti rakastaa häntä ja kuinka elämä tulee olemaan täydellistä, kun mies vain vapautuu hirveästä vaimostaan, on alkanut uusi valitusten aika. Kun miehen lapset tulevat heille ja he eivät voi elää ydinperheen elämää ja keskittyä vain toisiinsa ja heidän rakkauteensa. Kun mies soittelee entiselle vaimolleen lapsiensa asioista, että miksi mies ei voi unohtaa koko exäänsä ja lapsiaan, kun vihdoin sai hänet ja heidän rakkautensa.

Riitoja ja tappeluita ja katkeruutta, kun elämä ei olekkaan ihan sitä, mitä oli kuviteltu, että rakkaus vain riittäisi heidät tekemään onnelliseksi. Kun sitä elettyä elämää ei saakkaan pois, vaikka kuviteltiin, että kun mies eroaa, niin entinen perhe lapsineen häipyy kokonaan pois miehen elämästä ja voidaan elää vain niillä suurilla tunteilla.

Jotenkin tuntuu, että tämä pari eroaa kohta. Ovat vajaan vuoden olleet nyt yhdessä kärähtämisen jälkeen ja kaikki on vain mennyt hullummaksi ja elämä tuntuu olevan kauheaa.

Ei kaikki onnistu. Liian suuria odotuksia, kai. Mutta itse tiedän montakin paria, jotka ovat saaneet uusperheenä homman toimimaan, vaikka lähtöasetelma on ollut se, että petetty puoliso ei olisi halunnut erota. Lopulta voi sitten vaimokin myöntää itselleen, ettei se avioliitto ollut millään muotoa hyvä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen tietää usein sekaantuneensa varattuun. Ei ansaitse mitään empaattiauutta. Kieroa luonne ei tarvitse taputuksia.

Mieskin tietää usein olevansa tahollaan naimisissa.

Nyt olikin puhe naisesta. Tässä tapauksessa mätäpaiseesta, joka on sekoittamassa perheen elämän välittämättä muista kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen tietää usein sekaantuneensa varattuun. Ei ansaitse mitään empaattiauutta. Kieroa luonne ei tarvitse taputuksia.

Mieskin tietää usein olevansa tahollaan naimisissa.

Nyt olikin puhe naisesta. Tässä tapauksessa mätäpaiseesta, joka on sekoittamassa perheen elämän välittämättä muista kuin itsestään.

Kyllä sillä miehellä on suurin vastuu, miten on saanut perheensä ja avioliittonsa asiat siihen pisteeseen. Mies , joka ei halua loukata vaimoaan, ei lähde salasuhteisiin. Nainen tässä on tehnyt omat päätökset ja mies omansa. Kumpikin vastaa teoistaan omille puolisoille ja pitäisi myös keskenään välit selvittää. Ei toinen nainen ole missään vastuussa vaimolle tämän oman aviomiehen tekosista.

Ei elämä ole niin mustavalkoista. Toista naista on turha syyttää kaikesta, kun se oma kullannuppumies on voinut selittää, että kotona on vaimo irtisanonut koko parisuhteen jo lopettamalla seksin eikä osoita mitään motivaatiota/mielenkiintoa asiaa selvittää yhdessä vaan olettaa miehen luopuvan seksistä kokonaan. Ja että ovat yhdessä siksi, ettei nainen pärjää taloudellisesti ilman esimerkiksi, nämä ovat yleisimmät, millä varatut ovat minua yrittäneet. Lieventäviä asiahaaroja on paljon. Tosin nämä seksuaalisesti turhautuneet isät eivät minua ole kiinnostaneet.

Toisennakin, ihmisen seksuaalisuus ei ole mikään tietoinen kokemus vaan vietti. Ihmisellä on etuaivolohko, jolla voi järkeillä tunteita sekä viettejä, mutta esim, seksuaalisuus on niin voimakas vietti, ettei sillä etulohkolla voi välttämättä asialle mitään tehdä. Näin voi käydä kun rakastuu myös. Minusta on ainakin helpottaa ja hyvä tietää ettei ihminen välttämättä pysty aina kaikkea hallitsemaan, silloin se on helppo hyväksyä, kun tietää, ettei ihmiset ole läpeensä pahoja tai ilkeitä vaan ainoastaan inhimillisiä. Itseäni ei omassa avioliitossa mieheni pettäminen pelota, koska ajattelen, että elämäni vie minne on viedäkseen. Jos jotain käy niin en siihen meserru tai koe mitään maailmanlopun kriisiä. Ja minua on kyllä petetty ja jätetty toisen vuoksi, nykyään olemme ystäviä. Menneisiin ei kannata jäädä jumiin, koska elämä menee eteenpäin. Nykyään olen naimisissa elämäni rakkauden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinun ei ole hyvä olla sinun tulee ”erota”

T. Toinen nainen

Jep, ja oikeammin niin, että vaikka sinulla olisi hyväkin olla, sinun tulee erota.