Onko lähipiirissänne ihminen, joka valittaa joisesta asiasta?
Kommentit (19)
Ei oikeastaan lähipiirissä, koska lähipiirin voi itse valita, mutta työkavereissa on muutama ja yksi erityisen paha valittaja. Todella ikävää ja rasittavaa. Välttelen häntä, mutta toki toisinaan olisi kiva pitää kahvitaukoa muidenkin seurassa. Mutta kun tämä yksi on aina siellä vaikertamassa.
Hups, nyt meni valittamiseksi...!
Kaksi. Aviopuolison kaksi läheisintä elossa olevaa sukulaista. Ei paljon olla tekemisissä. Puolison päätöksestä, ei minun.
Oli. Ei ole enää kun katkaisin välit. Ei sitä märinää kestänyt. Kaikki oli poikkeuksellisen vaikeaa hänellä. (Oikeasti ihan tavallista elämää.)
On sellainen, joka syyttää ja moittii toisia, sanoo toisia puheenaiheiltaan masentaviksi, väittää että toiset valittaa ja valehtelee, ei hän.
Vierailija kirjoitti:
On muuten aika raskasta.
Tarkoitatko sellaista kuin tällä foorumilla oleva porukka valtaosin?
Jotka valittaa käsittämättömistä jutuista, kuten tekee postauksia aiheesta muiden ihmisten valittaminen.
Yksi entinen aikuisopiston koulukaveri oli tuollainen. Koskaan mikään ei ollut hyvin. Kaiken huippu oli se, että kehtasi haukkua omia aikuisia lapsiaan, kun nämä olivat olleet isäänsä yhteydessä. Kuulemma pettivät tämän mamman.
On. Ja totta ap, on raskasta. Minun tapauksessa kyse on ystävästäni ja olen tietoisesti vähentänyt yhteydenpitoa, vaikka se onkin aika kylmä teko ystävälle. Mutta en kerta kaikkiaan jaksa sitä, kun kuulumisten vaihtamisen jälkeen alkaa se sama valitus siitä kun paikkaan x sattuu ja aiemmin ei ollut töitä, nyt taas on töitä muttei vapaa-aikaa ja naapuri on tyhmä ja ulkona on kuuma/kylmä/märkää. On vähän sellainen elämäntapavalittajameininki nykyään ja se on tehnyt särön ystävyyteemme.
Edellisessä työpaikassani oli myös yksi valittaja, hänen mielestään mikään ei ollut koskaan hyvin. Onneksi emme enää työskentele yhdessä.
Tästä viestistä tuli melkoinen valitus tästäkin, mutta joskus on pakko valittaa valittajista!
Vierailija kirjoitti:
Oli. Ei ole enää kun katkaisin välit. Ei sitä märinää kestänyt. Kaikki oli poikkeuksellisen vaikeaa hänellä. (Oikeasti ihan tavallista elämää.)
Jos voimavarat ovat poikkeuksellista vähäisemmät, tavallinenkin elämä on vaikeaa. (En ole itse valittaja, mutta ymmärrän, että niinkin voi käydä.)
Vierailija kirjoitti:
Oli. Ei ole enää kun katkaisin välit. Ei sitä märinää kestänyt. Kaikki oli poikkeuksellisen vaikeaa hänellä. (Oikeasti ihan tavallista elämää.)
Äitini on tällainen, mutta en halua katkaista välejä.
Kylllä asioista pitää keskustella. Meillä ei ole täällä sellaista kulltttuuuria että asioista voitaisiin keskenään rakentavasti jitellaa. Se on vähän erii kun tuolla muiissa eu maissa. Täällä ne ongelmaat tuppaa vähän kasaantumaan ja jopa kärjistymäään ja niitä hoidetaaan joko vähään resursseja omaaavan sosiaalipuolen avustuksellla tai kyseenalaiisin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli. Ei ole enää kun katkaisin välit. Ei sitä märinää kestänyt. Kaikki oli poikkeuksellisen vaikeaa hänellä. (Oikeasti ihan tavallista elämää.)
Jos voimavarat ovat poikkeuksellista vähäisemmät, tavallinenkin elämä on vaikeaa. (En ole itse valittaja, mutta ymmärrän, että niinkin voi käydä.)
Suvussani on paljon masennusta, joten keskusteluiden sävy on yleensä aika angstista.
On yksi tällainen tapaus ystäväpiirissä. Sairauksia sairauksien perään, keksittyjä. Kun kokeissa selviää ettei sairasta kys. tautia, niin eikun seuraavaa keksimään. Ja sama rumba jatkuu.
Jos ei mitään muuta, niin ilmat ällöttää, lapsuus oli vaikea (ei muuten ollut, mitä on aiemmin kertonut, vaan oli mukavaa aikaa), elämä on tylsää. Ravaa kaikissa kuntouksissa mitä Kela on vain ikinä keksinyt järjestää. Uuvuttanut varmaan senkin toimiston, että antavat niihin osallistua, että saisi pois vähäksi aikaa valittamasta.
Kaikki tk:n ja yksityiset lääkärit käynyt lävitse paikkakunnallamme. Tuttu tapaus jokaisessa - eikä mitään diagnoosia millekään löydy.
Ainut mistä kärsii on vain huomiohakuisuus, se on tullut näinä vuosina selväksi monelle. Jos saa olla jotenkin esillä, ja ihailtuna, ei mikään vaivaa, muuten aina naama nutturalla. Ainut lapsi vanhoille vanhemmilleen aikoinaan, hemmoteltu, tässä tulos. Olen vähentänyt tapaamisia, alkanut jo senverta ällöttämään, kun lähipiirissä on oikeastikin vaikeasti sairaita. Tämä viihdyttää itseään ja rasittaa muita näillä alati vaihtuvilla sairaskertomuksilla.
Äitini. Hän on valitettavasti antanut minullekin mallia käytöksellään, mutta koitan kovasti muutta omaa asennettani. Valittajan seurassa happanee itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Oli, paino sanalla oli :D
Voisinpa vain katkaista suhteet.
Se taidan olla minä. Olen masentunut kaikki näyttäytyy aika harmaana. Yritän kyllä saada ajatuksiani käännettyä myönteisempään suuntaan.