Mistä tunnistat onko uusi tuttavuus kiinnostunut sinusta aidosti ystävänä, vai haluaa käyttää ystävyyttäsi hyväkseen?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Saatan olla vähän outo, mutta mua epäilyttää liian helposti halailevat ihmiset. Siis jos olen nähnyt jotain tyyppiä pari kertaa jossakin ja ihan kivaa on ollut, mut et voi edes sanoa tuntevasi toista kun hän jo alkaa halailemaan aina sattumalta tavatessa. Olen vähän hitaammin lämpenevää sorttia, musta se tuntuu aika ahdistavalta. Varsinkin kun ympärillä on aina ollut muita ihmisiä, tuntuu kuin tämä yrittäisi näyttää muille et ollaan parempia kavereita kuin ollankaan.. Mut voihan olla et hän voisi olla oikeastikin kiinnostunut tutustumaan minuun ystävänä, mut mä menen aina lukkoon siitä halailusta ja tekee mieli häippästä muualle perus "mitä kuuluu"-juttujen jälkeen.. Mun mielestä halailu on kivaa, kunhan sitä on tuntenut toisen jo pitkään (vähintään vuosi) ja on juteltu kaikenlaista ja on sellanen aito tunneyhteys toisen kanssa.. Vai olenko se vaan minä, joka suhtautuu halailuun liian vakavasti?
Minusta halailu ei sinällään ole paha, vaan se miten sen tekee. Liian pitkät ja tiukat rutistukset ovat sellaisia, että tekisin mitä vain päästäkseni otteesta pois. Ne jättävät ihmisestä todella epämiellyttävän vaikutelman.
Aikaa kun on kaikilla rajallisesti, se kannattaa suunnata niihin ihmisiin jotka käyttää sinuun. Turha yrittää syventää suhdetta sellaiseen joka etsii kokoajan vain kiinnostavampaa seuraa. Joka ei jouda käymään (joutaa muiden luona), puhuu vain pitäisi nähdä mutta teot ei vastaa sanoja. Ei siis kiinnostustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikaa kun on kaikilla rajallisesti, se kannattaa suunnata niihin ihmisiin jotka käyttää sinuun. Turha yrittää syventää suhdetta sellaiseen joka etsii kokoajan vain kiinnostavampaa seuraa. Joka ei jouda käymään (joutaa muiden luona), puhuu vain pitäisi nähdä mutta teot ei vastaa sanoja. Ei siis kiinnostustakaan.
Hyvin sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Toinen puhuu koko ajan vain itsestään tai vaihtoehtoisesti utelee ilkeämielisesti asioista, joista et vaikuta haluavan puhua hänen kanssaan. Sovitut asiat eivät pidä ja olet piiloilkeilyn kohteena. Viesteihisi vastaamista lykätään pitkään tai jätetään kokonaan vastaamatta.
Korostaisin myös tuota asioiden utelemista ja piiloilkeilyä. Ja itselle on käynyt myös niin, että olen saanut kuulla, että omia asioitani (avioeroa ja sen syitä, lasten asemaa erossa) on ruodittu jossakin oikein perusteellisesti selkäni takana.
Vierailija kirjoitti:
Saatan olla vähän outo, mutta mua epäilyttää liian helposti halailevat ihmiset. Siis jos olen nähnyt jotain tyyppiä pari kertaa jossakin ja ihan kivaa on ollut, mut et voi edes sanoa tuntevasi toista kun hän jo alkaa halailemaan aina sattumalta tavatessa. Olen vähän hitaammin lämpenevää sorttia, musta se tuntuu aika ahdistavalta. Varsinkin kun ympärillä on aina ollut muita ihmisiä, tuntuu kuin tämä yrittäisi näyttää muille et ollaan parempia kavereita kuin ollankaan.. Mut voihan olla et hän voisi olla oikeastikin kiinnostunut tutustumaan minuun ystävänä, mut mä menen aina lukkoon siitä halailusta ja tekee mieli häippästä muualle perus "mitä kuuluu"-juttujen jälkeen.. Mun mielestä halailu on kivaa, kunhan sitä on tuntenut toisen jo pitkään (vähintään vuosi) ja on juteltu kaikenlaista ja on sellanen aito tunneyhteys toisen kanssa.. Vai olenko se vaan minä, joka suhtautuu halailuun liian vakavasti?
Tuskin olet outo.
Olen joskus miettinyt nähdessäni muiden halailevaan toisiaan näyttävästi, että onko se jotain esitystä. Useimmiten nämä ovat kauniita naisia. Kun törmäävät julkisella paikalla, hihkaisevat innokkaasti, halailun lisäksi saattavat antaa toisilleen poskipusujakin. Siitä en tiedä tekevätkö samaa myös ihan kahden kesken.
Saatan olla vähän outo, mutta mua epäilyttää liian helposti halailevat ihmiset. Siis jos olen nähnyt jotain tyyppiä pari kertaa jossakin ja ihan kivaa on ollut, mut et voi edes sanoa tuntevasi toista kun hän jo alkaa halailemaan aina sattumalta tavatessa. Olen vähän hitaammin lämpenevää sorttia, musta se tuntuu aika ahdistavalta. Varsinkin kun ympärillä on aina ollut muita ihmisiä, tuntuu kuin tämä yrittäisi näyttää muille et ollaan parempia kavereita kuin ollankaan.. Mut voihan olla et hän voisi olla oikeastikin kiinnostunut tutustumaan minuun ystävänä, mut mä menen aina lukkoon siitä halailusta ja tekee mieli häippästä muualle perus "mitä kuuluu"-juttujen jälkeen.. Mun mielestä halailu on kivaa, kunhan sitä on tuntenut toisen jo pitkään (vähintään vuosi) ja on juteltu kaikenlaista ja on sellanen aito tunneyhteys toisen kanssa.. Vai olenko se vaan minä, joka suhtautuu halailuun liian vakavasti?