Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistat onko uusi tuttavuus kiinnostunut sinusta aidosti ystävänä, vai haluaa käyttää ystävyyttäsi hyväkseen?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Voi olla hiljaa. Ei ahdista. On hyvä just sellaisena kuin on. Ei tarvitse selittää itseään puhkipahki. Ei roiku. Ei juoruile. Ei "delegoi" juttuja muille. Ei selosta vaikeita lapsuuskokemuksiaan yhä uudestaan kun se ei mulle kuulu.
Puhutko nyt elävästä ihmisestä vai seinälläsi roikkuvasta muotokuvasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jos joku (samaa sukupuolta oleva) yrittää ystävystyä, oletan kiinnostuksen aidoksi. Mulla ei ole rahaa, olen vaatimattoman oloinen, en mitenkään suosittu tai tärkeä, olen työtönkin. On saatettu sääliä ja ajatella, että kaipaan ystävää. Mussa ei ole mitään sellaista, joka saisi mut vaikuttamaan hyödylliseltä uusien ihmisten silmissä.
MUTTA joskus koen, että ennestään tutut alkaa käyttää hyväkseen. Saatan tehdä palveluksia, kun ajattelen, että teen siinä jotain ekstraa toisen iloksi, mutta kohta huomaankin, ettei mulle muuta tarvetta olekaan, eli ei nähdä enää syytä olla tekemisissä, jos ei hyödytä jotenkin. Ehkä aiheutan sen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liisa123456 kirjoitti:
Jos ystävä pyytää sinulta rahaa lainaksi. Tämä on tärkein tekijä. Koska Suomessa erittäin harvoin pyydetään rahaa lainaksi ja jos on niin paha tilanne, että pitää ystävöltö pyytää rahaa niin sitä ei pysty maksamaan takaisin.
Kelpaat mukaan juhlimaan vain silloin kun olet kuskina.
Ystäväsi on tyly yllättävästi ja ilman syytä.
Suomessa pyydetään harvoin rahaa lainaksi? Ons tää näin? Itse olen pyytänyt ja myös lainannut, takaisinmaksu hoidettu sovitusti.
Minulla on myös kokemuksia ihmisistä, joilta rahat pitää nyhtää takaisin hohtimien kanssa. Siihen menee aikaa, joudut muistuttamaan moneen kertaan ja lopulta saatat saada takaisin vähemmän kuin mitä lainasit (eikä niitä loppuja makseta koskaan takaisin).
Velka on veli otettaessa, velipuoli maksettaessa. Itsekin joskus lainasin kaverille melkein tonnin ja kesti vuosia kun sen sai sitten takaisin.
Joskus siihen menee vuosia ettei huomaa kuinka "ystävä" käyttää hyväkseen ja kusettaa minkä kerkeää. Itse olen huono ystävä koska en oikein pidä yhteyttä, kuvittelen aina ettei muilla ole minulle aikaa ja heillä on muita kiireitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka ei puhu muiden salaisuuksia eikä kritisoi selän takana muita tai sinua. Ilmaantuu sovittuihin tapaamisiin, on vastavuoroinen, kuuntelee eikä puhu vain itsestään, on aito.
Se on hyvä merkki että kykenee puhumaan ongelmista ja haluaa nostaa kissan pöydälle. Silloin ystävyys perustuu oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei puhu muiden salaisuuksia eikä kritisoi selän takana muita tai sinua. Ilmaantuu sovittuihin tapaamisiin, on vastavuoroinen, kuuntelee eikä puhu vain itsestään, on aito.
Kokovartalokorvaa haluavat elämäkertaihmiset ovat narsismissaan lisäntyneet kovasti. Näitä välttelen.
Minä ehdotan aina tapaamiset, koska ystävä on niin kiireinen. Nyt on alkanut tuntua siltä, että hän ehtii tavata vain silloin, kun ei ole mitään muuta sovittuna. Pitäisikö unohtaa tälläinen ystävyys? Miksi hän sitten haluaa ylipäätään tavata? Olenko vain se viimeinen vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ehdotan aina tapaamiset, koska ystävä on niin kiireinen. Nyt on alkanut tuntua siltä, että hän ehtii tavata vain silloin, kun ei ole mitään muuta sovittuna. Pitäisikö unohtaa tälläinen ystävyys? Miksi hän sitten haluaa ylipäätään tavata? Olenko vain se viimeinen vaihtoehto?
Ystävä ei viitsi sanoa suoraan ettei kiinnosta, vaan pitää sinua varalla.
Katso viestihistoriaa. Jos näet olleesi pitkään aloitteellinen ja tiedät hänellä olevan aikaa muille mutta sulle harvoin, turha panostaa sellaiseen. Tasapuolisen ystävyyden tunnistaa siitä että kumpikin haluaa nähdä toista ja järjestää aikaa toiselle. Ja on iloinen toisen onnesta ja tukee toisen huonossa olossa. Kateelliset ja yksipuoliset ihmiset ei ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso viestihistoriaa. Jos näet olleesi pitkään aloitteellinen ja tiedät hänellä olevan aikaa muille mutta sulle harvoin, turha panostaa sellaiseen. Tasapuolisen ystävyyden tunnistaa siitä että kumpikin haluaa nähdä toista ja järjestää aikaa toiselle. Ja on iloinen toisen onnesta ja tukee toisen huonossa olossa. Kateelliset ja yksipuoliset ihmiset ei ei.
Minä olin onnellinen toisen onnesta niin kauan, kuin koin hänet ystävänäni. Kun ystävän päivityksistä lukeminen alkoi yksipuolisen yhteydenpidon takia hatutaa, niin heitin hänet pois Facebookkavereista.
Vierailija kirjoitti:
Katso viestihistoriaa. Jos näet olleesi pitkään aloitteellinen ja tiedät hänellä olevan aikaa muille mutta sulle harvoin, turha panostaa sellaiseen. Tasapuolisen ystävyyden tunnistaa siitä että kumpikin haluaa nähdä toista ja järjestää aikaa toiselle. Ja on iloinen toisen onnesta ja tukee toisen huonossa olossa. Kateelliset ja yksipuoliset ihmiset ei ei.
Tämä osui ja kolahti. Taidan feidata takavasemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystävyys jatkuisi samanlaisena kuin nyt vielä vuosikymmeniä, niin miltä se ajatuksena sinusta tuntuisi? Haluaisitko käyttää aikasi sellaiseen ihmissuhteeseen? Ajan, jota et enää koskaan saa takaisin ja jonka voisit käyttää myös jotenkin toisin?
Kuinka vainoharhainen yleensä olet?
Itse olen liikaakin ihmissuhteissa sivuuttanut huonot fiilikset ajattelemalla toisen huonon käytöksen olevan vain tilapäinen ilmiö. Nykyään mietin yhä useammin sitä, että ellei se olekaan, niin haluanko todellakin olla tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä?
Mitä nopeammin uusi tuttavuus haluaa ystävystyä, sitä todennäköisemmin se haluaa käyttää sinua hyväkseen eikä sillä ole aikaa odotella.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin se, että aletaan pyytää rahaa lainaksi. Tulee liuta tekosyitä, miksi ei muka pysty maksamaan takaisin sovittuna aikana.
Otetaan yhteyttä kun tarvitaan joitakin palveluksia, ilman vastavuoroisuutta tietenkin.
Sellaisilla ihmisillä ei vaan tee yhtään mitään!
Sitten vaikka oikeusteitse haettava laina takaisin :D
Mielestäni ystävyyttä ja rahaa ei pidä sekoittaa. Varsinkaan jos kyseessä on paria kymppiä suuremmat summat. Yleensä varsinkin parikymppisillä vanhemmat ovat varakkaampia kuin itse ja ainakin meillä toivon lasteni kertovan jos tarvitsee rahaa mieluummin kuin että he menisivät mitään pikavippejä ottamaan. Omat vanhemmatkin jeesasivat aikanaan.