Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa 12-vuotiaalle, että hänestä tulee isoveli? Tilanne on niin vaikea ja monimutkainen
21.10.2018 |
Oma poikani on 12v. Hänen isä kuoli syöpään, kun lapsi oli reilu parivuotias. On isänsä suvun kanssa läheisissä tekemisissä. Lapsi tottakai kuitenkin kaipaa isäänsä ja usein kysyy, mitähän mun iskä sanois jos, mitähän iskä miettis jos... Poika pärjää koulussa hyvin, opettajan mukaan ihan normaali lapsi. Ihan tasapainoinen lapsi poika on, mutta ollut aina hiukan haastava. Tämä siis näkynyt ajoittain heikkona itseluottamuksena, minun määräilynä ja omistushaluna mua kohtaan. Lapsi on siis mun mielestä todella kiintynyt muhun.
Tapasin uuden miehen, kun poika oli 7v. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5v, mutta alussa tapailtiin paljon niin, ettei lapsi vielä tiennyt.
Poika ei ole kunnolla ikinä miestä hyväksynyt. Toki ajan kanssa mennään hitaasti parempaan suuntaan.
Joskus kysyin lapselta, mitä mieltä hän on, jos saisi sisaruksen. Ehdottomasti kuulemma ei. Lapsi selvästi ahdistui ihan tästä pelkästä kysymyksestä.
No, meille tulee keväällä vauva. Pelkään kertoa pojalleni, että hänestä tulee isoveli. Pahin pelkoni on, että lapseni jotenkin masentuu tai alkaa ihan oikeasti oireilla.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vissiin laitoshuoltajana? 22-vuotta 😂
En ole ed. postaaja, mutta hämmensi tämä kommentti. Onko luetun ymmärtämisesi millä tasolla? Monesko kalja menossa?
Kai se on tuo 22-vuotta. Korkeasti koulutettu ihminen ei tee noin noloa kirjoitusvirhettä.
Tekee kyllä. Ja kirjoittaa yhdys sanat erikseen. Ja yrittää täälläkin päteä akateemisuudellaan. Niinhän me kaikki, kuka milläkin. Vaikka piti keskustella 12-vuotiaan sopeutumisesta pikkusisarukseen.
Terv. Yliopistoväen parissa 44 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 12-vuotias jo ymmärtää. Ja selität hänelle, että hän on edelleen tärkeä, ja vauva vain vaatii aluksi huomiota paljon. En usko kovin kummoista mustasukkaisuutta edes syntyvän, kun ikäero on noin suuri lasten välillä. Synnytyslaitoksella vauva isoveljensä syliin, niin siitä se sisaruus alkaa.
Olisitte varmasti saaneet entisen miehesi kanssa useampia lapsia, ellei hän olisi sairastunut syöpään. Nyt lapsesi saattaa saada (salaa) kauan kaivatun sisaruksen. Positiivisen kautta - lapsestasi tulee isoveli!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 12-vuotias jo ymmärtää. Ja selität hänelle, että hän on edelleen tärkeä, ja vauva vain vaatii aluksi huomiota paljon. En usko kovin kummoista mustasukkaisuutta edes syntyvän, kun ikäero on noin suuri lasten välillä. Synnytyslaitoksella vauva isoveljensä syliin, niin siitä se sisaruus alkaa.
Olisitte varmasti saaneet entisen miehesi kanssa useampia lapsia, ellei hän olisi sairastunut syöpään. Nyt lapsesi saattaa saada (salaa) kauan kaivatun sisaruksen. Positiivisen kautta - lapsestasi tulee isoveli!
Entä jos poika ei halua vauvaa syliin? Entä jos hän ei pidä pikkulapsista? Silloin tuossa ei ole mitään positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä
1.käytin väärää sanaa. Ei mies haastanut lasta kirjaimellisesti pelaamaan. Se oli lapsilähtöistä peliä ja mukavaa rentoa pelaamista.
2. Lapsi oli 7v kun tapasin mieheni, mutta 8v kun aloin tutustuttaa heitä kunnolla
3. Asumme omakotitalossa ja lapsella on ja tulee olemaan aina oma huone.
4. Vauva on suunniteltu ja olemme hyvätuloisia
5. Kyllä he toimeentulevat. Voivat istua samalla sohvalla katsomassa telkkaria jne. Mutta ovat etäisiä mun mielestä.
6. Vauva ei vie mua pois pojaltani. Ei koskaan. Olen aina pojalleni läsnä.
7. Kyllä me pikkureissuja tehdään kaksin ja muutoin kyllä meillä on kahdenkeskisiä juttuja.
8. Poika on aina ollut mulle maailman tärkein asia ja sanon hänelle sen miltei joka päivä
9. Lapsi on kyllä tykännyt yhteisistä reissuista. Kun esim tutut ovat kysyneet mikä oli parasta kesässä niin vastaus on ollut esim "no italian reissu tottakai"
Olen joka toinen vklp tai joka kolmas vklp päivystävä eläinlääkäri ja ennen kun lähdin työkeikalle, niin lapsi saattoi olla harmissaan, kun joutuu jäädä miehen kanssa kaksin. Nykyään huutaa yleensä iloisesti "joo moikkaaaa kerro lehmälle terveisiä" eli siis pikkujutuissa huomaa, että edistystä tapahtuu.
Voisiko lapsi kokea, että tekee isälleen väärin, jos "hyväksyy" toisen miehen elämäänsä?
Eli nyt ei olekaan enää mitään ongelmaa, vaikka eilen oli.
Kyllä se siitä.
Muistan itse kuinka tokaluokkalaisena raivosin vanhemmille kun ilmoittivat pikkusisaruksen tulosta. Syy oli se koska muistin kuinka luokan pojat olivat kiusanneet yhtä tyttöä kun hän sai sisaruksen tyyliin: hähääää yääk sun vanhemmat harrastaa sexiä. Ja mua pelotti niin paljon että asia tulee ilmi ja kiusaavat mua sitten. En kyllä kehdannut kertoa raivoamissyytä vanhemmillekkaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
No huh huh, ei sulla teinejä ole ja 12v. ei ole vielä teini.
Vasta 13v. kuopus aloitti napanuoran katkaisun ja ihan oikeassa iässä.
Ei tuon ikäiset halua vauvoja taloon. Ei ainakaan mun pojat ja ollaan ydinperhe.
Kunhan kysyttiinkin vastaus oli EI.
Esiteini ja teinit tykkää rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun poika voi määrätä sitä, saatko tehdä enempää lapsia. Hänenkin on mentävä elämässä eteenpäin.
Ainut ongelma on murrosikä ja vauva talossa samaan aikaan.
Toiset tiuskii murrosiässä niin paljon ja toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi päätä eikä valitse, että tehdäänkö perheeseen lisää lapsia vai ei.
12-vuotias on jo niin iso että voi sanoa suoraan, että meille tulee nyt toinen lapsi ja sillä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomatkaa, että 12-vuotiasta kuuluu kuulla erotilanteissa. Siis siitä, että kumman luona haluaa asua.
Täällä moni kuitenkin lyttää 12-vuotiaan oman mielipiteen oman perheen asioista. Erotilanteissa siis 12-vuotiaalla on paljon enemmän päätäntävaltaa asioissa kuin ydinperheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lasten mielenterveysongelmat kasvavat koko ajan. Syy siihen on vanhempien itsekkyydessä. Ei kuunnella lasta, ei olla oikeasti läsnä lapselle.
Mitenhän ne ovat kasvava ongelma tuosta syystä kun lapsista välitetään eniten juuri tänä aikana? Muisteleppa omaa lapsuuttasi. Ainakin itse olin melkein heitteillä, mistään ei kyselty eikä mielipiteelläni ollut mitään merkitystä. Jos ei ruoka-aikaan ollut kotona niin oma vika. Siskon kuolemastakin sai selvitä ihan itsekseen, vasta aikuisena sain tietää mihin kuoli.
Omat lapset kasvaa pumpulissa muhun ja muihin sisaruksiini verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että ap:n poika on mustasukkainen äidistä tai haluaa olla lojaali isälleen eikä todennäköisesti hyväksyisi ketään muutakaan miestä. Minusta 5 vuotta on pitkä aika. Monet eivät eron/puolison kuoleman jälkeen odota todellakaan noin kauan.
Miten voi olla lojaali isälleen, jota ei edes muista? Poika on vain mustasukkainen äidistään, joka on paaponut poikaa ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lasten mielenterveysongelmat kasvavat koko ajan. Syy siihen on vanhempien itsekkyydessä. Ei kuunnella lasta, ei olla oikeasti läsnä lapselle.
Eli lupa sisaruksen hankkimiselle pitäisi kysyä esikoiselta? Kuolen nauruun.
Kuole pois. Mä sen sijaan olen tehnyt vain yhden lapsen, koska haluan olla tarpeeksi läsnä hänelle.
Joo koska sitä itseään 20-40V vanhempaa seuraahan se lapsi eniten kaipaakin....
Riippuu lapsesta. Kyllä minä tykkäsin leikkiä vanhempien kanssa lapsena, ja muutenkin viihdyin aikuisten kanssa paremmin kuin oman ikäisteni kanssa. Ei siinä ole mitään pahaa, jos lapsi ei niin hirveästi välitä muista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa, että 12-vuotiasta kuuluu kuulla erotilanteissa. Siis siitä, että kumman luona haluaa asua.
Täällä moni kuitenkin lyttää 12-vuotiaan oman mielipiteen oman perheen asioista. Erotilanteissa siis 12-vuotiaalla on paljon enemmän päätäntävaltaa asioissa kuin ydinperheissä.
Tässä ei mistään erosta puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vissiin laitoshuoltajana? 22-vuotta 😂
En ole ed. postaaja, mutta hämmensi tämä kommentti. Onko luetun ymmärtämisesi millä tasolla? Monesko kalja menossa?
Kai se on tuo 22-vuotta. Korkeasti koulutettu ihminen ei tee noin noloa kirjoitusvirhettä.
Eivät myöskään laitoshuoltajat vain ammattinsa perusteella. So 90's tuo ruputyöajattelu.
Näin juuri. Ja laitoshuoltajallakin voi olla toinen ammatti, johon on korkeakoulutus.
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa, että 12-vuotiasta kuuluu kuulla erotilanteissa. Siis siitä, että kumman luona haluaa asua.
Täällä moni kuitenkin lyttää 12-vuotiaan oman mielipiteen oman perheen asioista. Erotilanteissa siis 12-vuotiaalla on paljon enemmän päätäntävaltaa asioissa kuin ydinperheissä.
12-vuotiashan ei päätä sitä, tekeekö leskeksi jäänyt vanhempi lisää lapsia uuden miehensä kanssa vai ei. Tässä ei mistään erosta ole edes puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa, että 12-vuotiasta kuuluu kuulla erotilanteissa. Siis siitä, että kumman luona haluaa asua.
Täällä moni kuitenkin lyttää 12-vuotiaan oman mielipiteen oman perheen asioista. Erotilanteissa siis 12-vuotiaalla on paljon enemmän päätäntävaltaa asioissa kuin ydinperheissä.Tässä ei mistään erosta puhuttu.
Ei, mutta tarkoitus olikin herättää teitä, että 12-vuotiaalla on oikeus mielipiteeseensä. Eroissa tuon ikäistä lasta kuuluu kuulla. Miksei näin ole ydinperheissä? Miksei 12-vuotiaan mielipiteellä ei ole väliä teille?
Millähän vuosikymmenellä lapsilta on kyselty perheen lisäykseen lupaa?
Asiahan on aivan päinvastoin. Monet kyselevät lapselta päivän ruuat, matkakohteet jne.
Tämä nimenomaan tuottaa lapselle turvattomuuden tunnetta ja jopa mielenterveysongelmia. Aikuiset tulee päättää perheen asiat.