Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä pelkään elämää. En luota taitoihini ja sabotoin omia onnistumisia.
21.10.2018 |
Tää on todella ahdistavaa. Olen nuori ja monien ihmisten mukaan fiksu ja taitava. Minusta olisi opiskelemaan yliopistoon ja minusta olisi parempiin työpaikkoihin.
Alallani olen kehittynyt parissa vuodessa todella paljon, lähdin nolla pisteestä ja toiseen kaupunkiin. Töissä pääsin sitten hiljalleen vastuutehtäviin ja palkankorotuksia on ollut useita jo pelkästään vuoden aikana. Olen työskennellyt eri työpaikoissa ja saanut paljon näköalaisuutta asioihin lyhyessä ajassa.
En kuitenkaan osaa käyttää rahaa, kaikki menee yli. En jaksa välittää itsestäni tai elämästäni, sillä tavalla, että eläisin vain itselleni. En tiedä miksi jokin osa minussa huutaa niin paljon hyväksyntää.
Teen paljon asioita vain muita miellyttääkseeni. Toki olen ylpeä itsestäni ja luulen, että minusta voisi olla vielä moniin asioihin mutta jokin minussa on todella väsynyt elämään. Ahdistaa ja on paineita, pakko suoritua hyvin töissä ja pakko vielä aloittaa opintoja yms, koska muuten hukkaan elämääni jos en tähtää johonkin parempaan ja nosta tasoa. Koska niin minun kuulemma pitäisi ehdottomasti tehdä ja minulla on monen mukaan loistava tulevaisuus edessä.
Olen lähtenyt liikkeelle aika vaatimattomista oloista, alkoholistien sekä mielenterveysongelmaisten ympäröimänä kasvoin.
Kaikki mihin minun pitäisi nykyään tähdätä..
Kuulostaa mahtavalta mutta minäkö? Se on todella vierasta ja ehkä siksi en osaa vain vielä hypätä sinne vaikka haluaisin. Sabotoin osittain tiedostaen tulevaisuuttani.
En luota itseeni lainkaan. Tuntuu, että pakoilen totuutta ja piiloudun lopulta. Pelkään, että en kuitenkaan saavuta asioita ja kaikki näkevät kuinka luuseri olen oikeasti.
En ole mitään, en ole fiksu enkä pysty hallitsemaan asioitani. Minusta tuntuu, että lähinnä tuurilla ja pakottamalla itseni vain taistelemaan ja tekemään töitä niin olen pärjännyt sillä näinkin pitkälle tähän mennessä.
Ahdistaa koska en tiedä mitä itse haluan ja mikä on oikea suunta. Mahdollisuuksia olisi ihan järkyttävän paljon. Ihmiset neuvovat ja antavat hyviä näkökulmia miten edetä tulevaisuudessa.
Olen miettinyt muuttoa(Helsingissä kaikki mahdollisuudet ja usean mielestä olisi typerää lähteä täältä pois) , olen miettinyt täyspäiväistä opiskelua tai sitten täysillä uraan keskittymistä ja jopa omaan firmaan tähtääminen.
Jokin näistä olisi se, mihin tulisi nyt suunnata. Tunnen olevani risteyksessä.
En tiedä pystynkö enää aloittamaan mitään. Tekisi mieli vain hävitä välillä.
En vain tiedä ketä kuuntelen ja mitä minä oikeasti tahdon. Teenkö päätöksiä itseni vai toisten vuoksi, en ehkä edes tunnista sitä.
Olen iältäni parinkympin paremmalla puolella jos sillä on jotain väliä.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisiko joku neuvoa tai kertoa kuinka haastavat päätökset kannattaisi punnita?
Muiden odotusten mukaan ei kannata mennä, ellei se niiden odottama suunta ole sitä mitä itse haluat!
Tunnistan samoja tunteita ja ajatuksia omasta elämästäni aiemmin. Vanhempani on omalla tavallaan epäonnistuneet elämässään ja siitä on tullut mulle myös sellainen huijariolo jos menestyn. Aiemmin myös sabotoin omaa elämääni, sillä luulin etten pysty elämään tervettä ja sellaista elämää mitä haluan.
Nyt opiskelen juuri sitä alaa mitä haluan, tulevaisuus ja onnistuminen kuumottaa vähän. Ura on haastava ja työssä on painetta mutta muutakaan en haluaisi tehdä.
Tsemppiä valintaan! Ja vaikka valinta osoittautuisi myöhemmin vääräksi, olet niin nuori että ehdit vaihtaa suuntaa vielä. Usko itseesi vaikka muut ei sitä aina tee, niin kliseistä kun se onkin.
Ensisijaisesti sinun pitäisi hengähtää ja ottaa aikaa itsellesi. Pohdiskele, että miksi haluat opiskella tai edetä uralla - onko se sinun oikea tahto, haluatko todistaa muille pystyväsi asioihin tai olisitko tekemässä noita asioita jonkin statuksen vuoksi. Aivan niinkuin itse jo pohdiskeletkin.
Yritä kuitenkin muistaa, että loppujen lopuksi muita ei kiinnosta onnistutko vai epäonnistutko. Siitä on turha ottaa painetta. Ja epäonnistua täytyy, jotta löytää oikeasti elämän jota haluaa elää.
Olen itsekin huonoista lähtökohdista, en ole käynyt kouluja ja nyt lähemmäs kolmekymppisenä ammattikoulussa. Opiskelen ihanaa alaa, mutta yli vuosikymmenen haaveenani on tulla lääkäriksi. Tässäpä sitä pohdiskelen, että lähdenkö tavoittelemaan haaveitani ja otan vastaan mielettömän monen vuoden vaikean urakan päästä pääsykokeista läpi.
Jonkinlaisesta keskusteluavusta voisi olla sinulle hyötyä jos aivot tuntuu kovasti olevan solmussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mahdollista niin käy keskustelemassa psykologin kanssa tai aloita terapia. Tapaamisissa voi käydä vaikka ei olisikaan vakavia mt-ongelmia. Toki ne maksavat, jos ei ole diagnoosia ja päätöstä kela-korvauksesta. Kävin itse kognitiivisessa terapiassa nuorena diagnoosina lievä masennus, mutta varsinainen syy itselleni oli selvitellä miten pääsen eteenpäin huonoista lähtökohdista. Opiskelin siis korkeakoulussa ja tavoitteena oli päästä kiinni "parempaan elämään" mutta painin menneisyyden haamujen kanssa. Elämä on haasteellisempaa, kun ei ole saanut elämän eväitä äidinmaidossa.
Sahaja-jooga.
Ajatusvääristymät.
Kun löytää pitää etsiä.
Uskallusta.
Isot päätökset kun kurssi vakaa.
Kiusauksia tulee aina.
Itse en pidä janssonista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkiin ongelmiisi löytyy ratkaisu. Etsi itsellesi valmentaja, työnohjaaja tai mieluiten hyvä psykologi, jonka kanssa keskustellen löydät uusia tapoja ajatella ja toimia. Jopa muutama käynti auttaa eteenpäin.
Kiitos paljon vastauksista! On todella tärkeää, että kuulen jonkinlaisia, edes suuntaa antavia neuvoja tai toisten kokemuksia tilanteesta ulkopuolisilta, tuntemattomilta ihmisiltä.
On huojentavaa lukea, että tilanteeni on sellainen, että saan tavallaan syyn poteakin huono oloa ja ahdistusta.
Normaalisti räpiköin vain uhmakkaasti eteenpäin, silloin olen tehnyt huonoja valintoja sekä hyviä tietysti myöskin. Rohkeasti vain eteenpäin ja katsotaan mitä tulee, on lähinnä ollut asenteeni.
Nyt tilanteeni on vain sellainen, että olen päässyt uskomattoman hyvin aloittamaan puhtaalta pöydältä ja onnistunut siinä. Nyt se ei enää ruoki minua, tarvitsen lisää haasteita ja ympärilleni ihmisiä. Enää en ole tilanteessa jossa täytyy antaa kaikkensa että edes pärjää.
Pitäisi taas mennä eteenpäin ja kehittyä.
Nyt on valinnanvaraa ja täytyisi olla tarkkana, etten tekisi sellaista jota joutuisin katumaan pitkän aikaa.
Tavallaan tiedän, että tulisin onnelliseksi ainakin hetkeksi jos muutan pois. Pääsen läheisieni luokse. Mutta sieltä kaupungista lähdin parantamaan elämääni kun asiat olivat vinossa. Pelkään jämähtäväni tai että en enää edistyisi ja asiat olisivat lähtöpisteessä ennen pitkää. Eli hyvin huonosti.
Kuitenkin jos sinne muutan takaisin edelliseen kotipaikkaan niin suunnitelmani olisi tulla takaisin Helsinkiin opiskelemaan. En vain tiedä mitä elämässä tapahtuu, jos jokin estää Helsinkiin paluun. En haluasi jäädä sinne mutta nyt tällä hetkellä tuntuu, että tarvitsisin rakkaita ympärilleni ja voisin auttaa läheisiäni ja he myöskin minua, olemalla läsnä.
Jos jään tänne ja opiskelen, tai joko aloittelen uraa, tarkoitan että päämääräni olisi todella keskittyä vain uraan (olen kyllä melko nuori vielä) niin tulevaisuuden suhteen minulla olisi selkeä polku. Jos siis pystyn siihen, jos edes pääsen kouluun. Minulla olisi silloin päämäärä ja loistava sellainen. Mutta olisin kuitenkin jollain tavoin onneton ja yksinäinen. Tai ainakin olen ollut täällä jo pitkään yksinäinen.
En tiedä onko sisäinen maailmani vain tällä hetkellä niin kaoottinen ja rikki, ettei välttämättä mikään muutos korjaa oloani kokonaan paitsi ellen saa korjattua sisimpääni. Silloin varmaan pääsisin myös elämään itseni näköistä terveellistä elämää.
Olen yrittänyt ja käyn psykologilla, tai pikkuhiljaa olen jälleen alkanut taas käymään. Seuraava aika on vasta parin viikon päästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, kyllä kaikki oikein lopulta loksahtaa!
Kuten itsekin huomaat, et luota itseesi ja sabotoit onnistumisesi.
Siinä on asia jota pitäisi alkaa purkaa. Miksi teet niin? Mitä siellä on taustalla? Miksi et uskalla antaa itsesi onnistua, näkyä?
Mielestäni paras tapa olisi nyt hankkia kunnollista kesusteluapua. Ei vanhojen asioitten jankkailua ja penkomista, vaan miettiäksesi miten pääsisit eroon tästä kierteestä. Miten oppisit luomaan uutta ja jättämään menneisyyden traumat taaksesi. Niihin on mahdollista oppia näkemään uusi näkökulma. On asioita joita on tapahtunut mutta avinsana onkin juuri se että TAPAHTUI. Se oli silloin, nyt on nyt. Asiat on ja pysyy, mutta voit oppia niihin uuden katsontakannan. Annatko niiden määritellä mitä olet NYT, vai käännätkö katseesi uusiin mahdollisuuksiin joita elämäsi on täynnä kun vain opit näkemään ne, ja hyväksymään että sinullekin voi tapahtua hyvää ja sinäkin voit onnistua!
Ei mitään sellaista Karmaa ole, joka pakottaa sinut jäämään vanhaan opittuun negatiiviseen uraasi. Sinä päätät itse että haluat siitä irti ja vain sinä itse voit päättää hakea apua ja selvitä!
Olisi hyvä jos voisit hankkia itsellesi keskusteluterapiaa, sellaista jossa yhdessä terapeutin kanssa pyrkisitte etsimään uusia ovia ja horisontteja. Uusia näkökulmia katsoa asioita, Sitä kun yksin miettii ei näe kuin ahtaaseen putkeen. Kaikki sen ulkopuolella jää huomaamatta. Kognitiivinen terapia olisi paikallaan sinun kohdallasi. On olemassa myös hyviä kirjoja joita lukea. Oman itsensä tuntemaan oppiminen lisää ymmärrystä ja rohkaisee yrittämän.
Olet nuori ja sinulla on todellakin kaikki ovet auki! Jos sinulta löytyy motivaatio ja vankka halu, selviät!
Voin vakuuttaa kaksisataa prosenttisesti! Joudut tekemään työtä mutta tulet näkemään että se todellakin kannatti. Valinta on sinun! Onnea matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aika hukassa. Mitä tarkoitat että on valinnanvaraa? Miuttaa takaisin lapsuudenkotiin?
Uskoakseni kainille on mahdollista opiskella ja pärjätä. Se mikä etottaa on juurikin itseluottamus ja motivaatio.
Sinulla on riippuvuusongelma. Hoida se ja etene muuten rauhallisesti.
Käy töissä. Etsi rauhaa ja etene hiljalleen. Ei sinulla tällä hetkellä ole kolmea suuntaa. Ura, opiskelu, yrittäjyys. Nämä ajatukset menee aivan sivuun. Sinulla on nyt mahdollista käydä töissä ja etsiä tasapainoa. Älä edes mieti yrittäjyyttä nyt, kun et osaa hoitaa omia raha-asioita. Suuntaudu opiskeluun jollain aikavämillä. Edes se ei ole tämän hetken kysymys.
Kysymys on nyt tasapainon löytämisestä
Vierailija kirjoitti:
Olet aika hukassa. Mitä tarkoitat että on valinnanvaraa? Miuttaa takaisin lapsuudenkotiin?
Uskoakseni kainille on mahdollista opiskella ja pärjätä. Se mikä etottaa on juurikin itseluottamus ja motivaatio.
Sinulla on riippuvuusongelma. Hoida se ja etene muuten rauhallisesti.
Käy töissä. Etsi rauhaa ja etene hiljalleen. Ei sinulla tällä hetkellä ole kolmea suuntaa. Ura, opiskelu, yrittäjyys. Nämä ajatukset menee aivan sivuun. Sinulla on nyt mahdollista käydä töissä ja etsiä tasapainoa. Älä edes mieti yrittäjyyttä nyt, kun et osaa hoitaa omia raha-asioita. Suuntaudu opiskeluun jollain aikavämillä. Edes se ei ole tämän hetken kysymys.
Kysymys on nyt tasapainon löytämisestä
Ensin täytyy korjata, en ole perustamassa firmaa nyt. En todellakaan, en nyt enkä ihan lähivuosina. Mutta haen sitä suuntaa jonne minun pitäisi pyrkiä.
Olen tietenkin työelämässä ja olen pärjännyt oikein hyvin. Nyt vain en enää pelkästään halua tehdä töitä vaan miettiä ihan kunnollista suuntaa, jotain polkua ja tavoitetta mitä kohti suunnata.
Minä pääsisin parempiin töihin, siis arvostettuihin paikkoihin mutta se tietää, että elän silloin työlle, oikeasti paneudun uraani ja jopa siihen mahdolliseen yrittäjyyteen.
Tai sitten voisin lähteä opiskelemaan mutta tippuisinko alaltani pois. Mitä jos en vuosien jälkeen enää pääsekään aloittelemaan uraa alalla samalla tavalla kuin mitä minulla on siihen nyt mahdollisuus.
Vai pidänkö hetken taukoa kaikesta tästä eteenpäin pyrkimisestä ja menen hetkeksi taaksepäin, pohdin ja haen näköalaisuutta. Teen töitä mutta en suorita ja pyri siellä täydellisyyteen. Teen vain töitä ja elän, hengittelen rauhassa ja näen ystäviä.
Ja kyllä, olen aivan hukassa. Tasapainoa ehdottomasti tarvitsen.
Kiitos vastauksesta kuitenkin.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti olen ahdistunut.
Riippuvuudet ovat olleet taas pinnalla ja lisäksi lihon. Tekisi mieli vain sulkea silmät ja olla kuuntelematta mitään. Pysähtyä ja mennä rakkaiden luo.
Olen täällä yksinäinen ja jokin paine takaraivossa. Tunnen itseni ulkopuoliseksi, olen tuntenut aina. Ehkä siksi edes tiedä mitä haluan, sillä en tiedä mitä tarvitsen.
Ap