Johtaakohan tämä eroon
Ero - ei tapahdu meille koskaan. Näin olen aina ajatellut kun olen kuullut lähipiirin erouutisia. Emmehän koskaan edes riitele. Nyt tuo ajatus on kuitenkin hiipinyt viime aikoina mieleeni entistä useammin, siis että elämä olisi parempaa jos asuisimme erillämme.
Läheisyys on kadonnut ja seksikerrat harventuneet ja harventuneet ja käyneet merkityksettömiksi. En ole enää halukas ja se johtuu suurelta osin siitä, että teinit ovat aina kotona ja valvovatkin pidempään kuin me. Kahdenkeskisillä pikkureissuilla kerran vuodessa seksi sujuu.
Lasten kanssakin takkuaa kun teinihormonit jyllää ja itselläni samaan aikaan vaihdevuosien alakulo.
Ainoat erimielisyydet liittyvät lapsiin, heidän harrastuksiin ja ajankäyttöön. En ole saanut aikaa omalle harrastukselleni.
Johtuneeko vaihdevuosista vai mistä, mutta tuntuu, että elämän parhaat vuodet ohi. Rahaa ei ole tuhlattavaksi, joten on vain työ. Elämä on harmaata ja kaipaan myös omaa tilaa.
Ero, se vaan tuntuu masentavalta, mutta sitten taas minulla voisi alkaa uusi elämä ja voisin ainakin välillä tehdä asioita mitä haluan jos lapset asuisivat vuoroviikoin.
Kommentit (41)
Miten sinulla rahat riittäisivät sitten eron jälkeen?
Eiköhän toi eroom johda.
Ihan tavallista pitkässä liitossa että intohimo katoo ja suhteeseen tulee ongelmia.
Ihmiset menee liian helposti yhteen.
Pitäs olla se oikeesti oikea kumppani, eikä vaan tyytyä johonkin.
Eiköhän tuo nyt ole ihan perus vaihdevuosien aiheuttamaa mietiskelyä. Miten elämäsi konkreettisesti paranisi eroamalla?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän toi eroom johda.
Ihan tavallista pitkässä liitossa että intohimo katoo ja suhteeseen tulee ongelmia.
Ihmiset menee liian helposti yhteen.Pitäs olla se oikeesti oikea kumppani, eikä vaan tyytyä johonkin.
Kyllä tämä ihan oikealta on tuntunut silloin kun menimme naimisiin. Mies on ns. Kunnollinen ja ollut aina hyvä minulle. Olen tietysti joskus miettinyt sitä kun emme ole riidelleet kuin kerran 15 vuoden aikana. Intohimoa oli aikanaan paljonkin, mutta se on vaan hiipunut kun arki painaa päälle. Tunnen syyllisyyttäkin, että en enää halua miestäni arjessa kotona. En vaan pysty rentoutumaan lasten ollessa valveilla.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo nyt ole ihan perus vaihdevuosien aiheuttamaa mietiskelyä. Miten elämäsi konkreettisesti paranisi eroamalla?
En tiedä. Helpottaisi ainakin syyllisyyttä haluttomuudesta. Lasten kanssa nahistelykin ärsyttää ja saa pinnan kiristymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo nyt ole ihan perus vaihdevuosien aiheuttamaa mietiskelyä. Miten elämäsi konkreettisesti paranisi eroamalla?
En tiedä. Helpottaisi ainakin syyllisyyttä haluttomuudesta. Lasten kanssa nahistelykin ärsyttää ja saa pinnan kiristymään.
Miten lasten kanssa nahistelu helpottaisi eron myötä? Eiköhän noita kuivia kausia satu kaikille, on varmaan ollut teillä ennenkin lasten syntymien yhteydessä esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän toi eroom johda.
Ihan tavallista pitkässä liitossa että intohimo katoo ja suhteeseen tulee ongelmia.
Ihmiset menee liian helposti yhteen.Pitäs olla se oikeesti oikea kumppani, eikä vaan tyytyä johonkin.
Kyllä tämä ihan oikealta on tuntunut silloin kun menimme naimisiin. Mies on ns. Kunnollinen ja ollut aina hyvä minulle. Olen tietysti joskus miettinyt sitä kun emme ole riidelleet kuin kerran 15 vuoden aikana. Intohimoa oli aikanaan paljonkin, mutta se on vaan hiipunut kun arki painaa päälle. Tunnen syyllisyyttäkin, että en enää halua miestäni arjessa kotona. En vaan pysty rentoutumaan lasten ollessa valveilla.
Eihän teidän tarvitse kokonaan erota, muutatte vain erilleen. Uudessa asunnossa ilman lapsia on sitten mukavaa taas harrastaa seksiäkin:)
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen elämä voi myös olla entistä ankeempaa.
Ehkä noin mutta eron jälkeen elämä voi olla entistä parempaa.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Täällä oli joskus koskettava kirjotus, miten eroa halunnut nainen katui eroaan. Olis kiva tietää, mitä hälle kuuluu nykyään. Sillon nainen suunnitteli itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän toi eroom johda.
Ihan tavallista pitkässä liitossa että intohimo katoo ja suhteeseen tulee ongelmia.
Ihmiset menee liian helposti yhteen.Pitäs olla se oikeesti oikea kumppani, eikä vaan tyytyä johonkin.
Kyllä tämä ihan oikealta on tuntunut silloin kun menimme naimisiin. Mies on ns. Kunnollinen ja ollut aina hyvä minulle. Olen tietysti joskus miettinyt sitä kun emme ole riidelleet kuin kerran 15 vuoden aikana. Intohimoa oli aikanaan paljonkin, mutta se on vaan hiipunut kun arki painaa päälle. Tunnen syyllisyyttäkin, että en enää halua miestäni arjessa kotona. En vaan pysty rentoutumaan lasten ollessa valveilla.
Eihän teidän tarvitse kokonaan erota, muutatte vain erilleen. Uudessa asunnossa ilman lapsia on sitten mukavaa taas harrastaa seksiäkin:)
Ja ne teinit vaan keskenään toisessa kodissa aina panoillat? Eiköhän helpompaa ja halvempaa olisi keksiä jotain ohjelmaa joko teineille tai aikuisille säännöllisesti ettei tarvitse sentään toista asuntoa vuokrata.
Minusta nuo syyt eroon on mitättömän pieniä jos kaikki muu sujuu hyvin.
Sinulla on teini-ikäset lapset etkä osaa ottaa omaa aikaa? Kädettömiksikö olet heidät kasvattanut?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän toi eroom johda.
Ihan tavallista pitkässä liitossa että intohimo katoo ja suhteeseen tulee ongelmia.
Ihmiset menee liian helposti yhteen.Pitäs olla se oikeesti oikea kumppani, eikä vaan tyytyä johonkin.
Ohoh. Oon aina luullut että täydellistä ihmistä ja kumppania ei ole olemassa, kaikista löytyy vikaa. Täytyy oppia tuntemaan toinen täydellisesti, olla valmis kompromisseihin ja itsekin opetella olemaan parempi. Mitä intohimon tulee niin oon luullut että sitä pitäisi pyrkiä pitämään yllä ja huolehtia, eikä odottaa että se arjen keskellä roihuaisi loputtomiin ilman panostusta. Ihmiset eroavat liian heppoisin perustein, keskittyen vaan siihen mitä toinen ei tee tai ei ole, unohtaen puhumisen ja oman panostuksen. En mä ainakaan odota että mies olisi se ainoa jonka pitäisi olla täydellinen, täytyy mun itsekin kasvaa ja oppia olemaan hyvä hänelle.
Teinit suostumaan vaihtamaan kotia vuoroviikoin ja ajattelet että sillä helpottaa nahistelu. Voi apua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän toi eroom johda.
Ihan tavallista pitkässä liitossa että intohimo katoo ja suhteeseen tulee ongelmia.
Ihmiset menee liian helposti yhteen.Pitäs olla se oikeesti oikea kumppani, eikä vaan tyytyä johonkin.
Ohoh. Oon aina luullut että täydellistä ihmistä ja kumppania ei ole olemassa, kaikista löytyy vikaa. Täytyy oppia tuntemaan toinen täydellisesti, olla valmis kompromisseihin ja itsekin opetella olemaan parempi. Mitä intohimon tulee niin oon luullut että sitä pitäisi pyrkiä pitämään yllä ja huolehtia, eikä odottaa että se arjen keskellä roihuaisi loputtomiin ilman panostusta. Ihmiset eroavat liian heppoisin perustein, keskittyen vaan siihen mitä toinen ei tee tai ei ole, unohtaen puhumisen ja oman panostuksen. En mä ainakaan odota että mies olisi se ainoa jonka pitäisi olla täydellinen, täytyy mun itsekin kasvaa ja oppia olemaan hyvä hänelle.
Itselläni on täydellinen kumppani juuri itselleni. Yhdessä ollaan oltu yli 20-vuotta ja tuntuu, että paremmaksi menee mitä enemmmän tulee vuosia.
Voipi käydä myös niin, että teinit jäis sulle kokonaan. Mies ei välttämättä suostu vuoroviikkoihin ja vaikka suostuisikin, ei teinejä voi pakottaa.
Varmasti se elämä siitä paranee kun sielunsiskojen kanssa laulatte Kaija Koota ja itkette menetetyn nuoruuden perään kuinka olette tehneet kaiken perheen eteen saamatta itse mitään.
Teinit nukkumaan ajoissa, esim. puhelimet ja tarvittaessa tietokoneet parkkiin muualle kuin lasten/teinien huoneisiin. Todennäköisesti lapsenne ovat joko koulussa tai töissä/harjoittelussa, jonne on mentävä aamusta ja useimmat teinit muutenkin tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset, joten ajoissa hiljaisuus taloon, piste. Tämä ei ole mikään neuvottelukysymys.
Seuraavaksi hankitte kunnolliset, paremmin ääntä eristävät väliovet asuntoonne ja ainakin ainakin vanhempien oveen ehdottomasti myös lukko. Ovien ja karmien välissä ei muuten saa olla lainkaan rakoa, sillä ääni kuuluu kaikista väleistä. Jos tuntuu, että ilma ei vaihdu, niin sitten ovea voi muulloin pitää vaikka raollaan, paitsi ...
Vaikka tuntisitkin itsesi alakuloiseksi, yritä vaikka vähän väkisinkin kääntää ajatuksesi myönteiseen suuntaan. Hymyile ensin vaikka vain itseksesi, mutta huomaa, että myös miehesi saattaa arvostaa sitä häneen kohdistettuna. Jos matalapaine ei hellitä, voi pelkkä kertakeskustelu lääkärin tai psykologin kanssa auttaa ja heillä voi olla myös muita keinoja - ehkä miehesikin haluaa tulla mukaan, sillä jos hän yhtään välittää sinusta, hän halunnee tietää mitä sinulle kuuluu ja on ehkä yhtä lailla huolissaan liittonne tilasta ja tulevaisuudesta.
Ei ole kenenkään perheenjäsenen kohdalla väärin saada joskus omaa aikaa ja rahaa, mukavaa tekemistä, kunnon lepoa ja hellyyttä ja rakkautta sanoissa ja teoissa, järjestäkää siis aikataulujanne ja vaikka koko elämänne uusiksi, mutta pariskuntana ja perheenä. Kyllä teineiltäkin ymmärrystä löytyy kun selitätte ja se parantaa suhdettanne heihin.
Teinit on siinä iässä että voivat lentää pesästä jo parin vuoden sisään. Sitten saat sen kaiken tarvitsemasi vapaa-ajan.
Eron jälkeen elämä voi myös olla entistä ankeempaa.