Johtaakohan tämä eroon

Ero - ei tapahdu meille koskaan. Näin olen aina ajatellut kun olen kuullut lähipiirin erouutisia. Emmehän koskaan edes riitele. Nyt tuo ajatus on kuitenkin hiipinyt viime aikoina mieleeni entistä useammin, siis että elämä olisi parempaa jos asuisimme erillämme.

Läheisyys on kadonnut ja seksikerrat harventuneet ja harventuneet ja käyneet merkityksettömiksi. En ole enää halukas ja se johtuu suurelta osin siitä, että teinit ovat aina kotona ja valvovatkin pidempään kuin me. Kahdenkeskisillä pikkureissuilla kerran vuodessa seksi sujuu.

Lasten kanssakin takkuaa kun teinihormonit jyllää ja itselläni samaan aikaan vaihdevuosien alakulo.
Ainoat erimielisyydet liittyvät lapsiin, heidän harrastuksiin ja ajankäyttöön. En ole saanut aikaa omalle harrastukselleni.
Johtuneeko vaihdevuosista vai mistä, mutta tuntuu, että elämän parhaat vuodet ohi. Rahaa ei ole tuhlattavaksi, joten on vain työ. Elämä on harmaata ja kaipaan myös omaa tilaa.

Ero, se vaan tuntuu masentavalta, mutta sitten taas minulla voisi alkaa uusi elämä ja voisin ainakin välillä tehdä asioita mitä haluan jos lapset asuisivat vuoroviikoin.